Ihmiset ja suhteet

Valtaa, viagraa ja rakkauden ammattilaisia

Teksti:
Anna.fi

Valtaa omaavat miehet ovat kaikkina aikoina keränneet ympärilleen naisia. Esimerkiksi ranskassa rakastajattaren pitäminen on osa kulttuuria. Vaikka rakastajattaret ovat osanneet käyttää tilaisuutta myös hyväkseen, todellinen tasa-arvo on kuviosta kaukana.

Valtaa, viagraa ja rakkauden ammattilaisia

Valtaa omaavat miehet ovat kaikkina aikoina keränneet ympärilleen naisia. Kaljupäinen Kekkonen piti hovia kuolinvuoteelle saakka, ja tsaarit lahjoittelivat pääsiäismunan kokoisia timantteja ja läänityksiä tiuhaan vaihtuville suosikeilleen. Ranskassa presidentti Francois Mitterandin vaimon rinnalla hautajaisissa seisoi presidentin rakastajatar Anne Pingeot.

Ranskassa seurattiinkin vuonna 1998 Bill Clintonin ”Monicagatea” epäuskoisena: Ranskassa istuvaa presidenttiä ei saa asettaa lain eteen edesvastuuseen. Ranskalaisten sympatia oli Monican puolella, kun taas uskonnollisia fraaseja lateleva ja katuva Clinton kauhistutti heitä. Oliko edes kaduttavaa?

Historia ja hovit, kuten aurinkokuningas Ludwig XIV:n hovi, vilisevät rakastajattaria. Useat rakastajattaret ovat rakastaneet tuhlailevaa elämäntapaa. Venäjän viimeisen tsaarin, heikon Nikolai II:n ja hovineiti Anna Virubovan läheiset välit saivat Venäjällä kansan kaduille. Suomessa vaatimattomissa oloissa 1960-luvulla kuollutta salanunna–Annaa pidettiin keisarin ja Rasputinin rakastajana.

Sunnuntai perheelle, maanantai rakastajattarelle

Pohjolaa pidetään yleisesti vapaamielisenä: espanjalaiset kauhistelevat sitä, miten moni lapsi Pohjoismaissa syntyy avioliiton ulkopuolella. Katolisille ranskalaisille avioliitto on pyhä, mutta koska sunnuntait kuuluvat perheelle, voidaan maanantaina tavata rakastajattaria. Näin toimi esimerkiksi Mitterand, joka vietti rakastajattarensa luona viikot ja viikonlopuiksi palasi virallisen perheensä luo. Kun kaikki tietävät paikkansa, on kaikki hyvin. Presidentti Jacques Chiracia on luonnehdittu mieheksi, ”jolla on rakastajatar Pariisissa ja vaimo maalla.”

Taitavan kulissipelin sääntöjä ei uhmata. Näyttelijätär Isabelle Adjani suutahti vuonna 2004 uskottomalle miehelleen ja antoi varsin avomielisen haastattelun L´Express- lehdelle. Hän kritisoi ranskalaista tekopyhyyttä, jonka hän nimesi patongin, viinin ja rakastajattaren kolmiyhteydeksi.

Latinorakastajien kriisi

Avioero on maksanut suomalaisille kansanedustajille, kuten Johannes Virolaiselle, putoamisen eduskunnasta. Englannissa Camilla sai prinssi Charlesinsa, muttei puolta valtakuntaa. Ranskassa naureskellaan brittiläisille rakkaustarinoille. Englannin kielen sanalla ”mistress” on vanhanaikainen vivahde.

Presidentti Kekkosen vastustajat yrittivät tuhota presidentin mainetta naisjutuilla. Vaikka Pekka Hyvärinen kertoo kirjassaan ”Urho Kekkonen – Suomen mies” Kekkosen huudahtaneen kosteiden iltojen päätteeksi ”ja sitten naimaan”, ei Kekkosen glooria tästä himmennyt. Kirjeenvaihtaja Anne- Marie Snellman, näyttävä Tabe Slioor sekä määrätietoinen diplomaatinpuoliso Anita Hallama tähysivät taitavasti tasavallan kaapin päälle. Lämmin halaus lentoemäntä Nina Hyvärisen kanssa jäi historian aarre-arkistoihin ikiajoiksi.

Kekkonen nosti tarvittaessa nuorien ystävättäriensä uraa. Samoin menetteli uhkea Venäjän keisarinna Katariina Suuri, jonka nimityspolitiikka kulki makuhuoneen kautta. Läänityksiä saivat hänen kulloisetkin suosikkinsa, nuoret ja vireät, jotka sopivasti imartelivat turpeaa keisarinnaa. Vielä 60-vuotiaana hänen rakastajansa oli 40 vuotta nuorempi.

Viettelevä mies, helppo nainen

Rakastajatarta edeltävä latinan dejan sana tarkoitti alun perin selibaatissa olevien katolisten pappien viihdyttäjää ja 1700-luvulla lypsävää, ei lypsäjää. Tällä tarkoitettiin neitosten sosiaalisen aseman tarkastamista. Jos heiltä tuli rintamaitoa, katsottiin että olivat synnyttäneet salaa lapsen ja he olivat ns. lypsäviä. Tällöin titteliksi tuli dejan. Lypsävä lienee nykysinkin sopiva ilmaus vaikkapa jalkapalloilija David Beckhamilla rahastaneelle Rebecca Loosille.

Suomessa avioliitto on sosiologi Riitta Jallinojan mukaan yhä suurin status, joka parisuhteelle voidaan antaa. Toisin kuin Ranskassa, parisuhde ei ole marionettiteatteria, kulisseissa pelattua hallittua peliä, jonka kulttuuriset säännöt tiedetään. Suomalaisnaiset eivät tarvitse toista elättäjää, mutta harvemmin he räväyttävät Isabelle Adjanin tavoin: ca suffit, nyt riittää.

Tosin ranskalaisen ”Le Nouvelle Observateurin” tuoreiden tutkimusten mukaan latinorakastaja on kriisissä. Nainen haluaa supersankarin, vaikka mies tyytyisi hellään äitihahmoon. Pojat pelkäävät tyttöjä, sillä heitä kohdellaan seksiobjekteina. Todellisuudessa Gallian neitoset ovat kaukana jyräävästä tasa-arvosta: satunnaissuhteita harrastava mies on ”seducteur”, viettelijä, kun taas huvitteleva neitonen ”une fille facile”, helppo nainen.

Teksti: Laura Parkkinen / A4 Media Oy (19.9.2005)

X