Ihmiset ja suhteet

Vanhempien vaikutus – Väistämätöntä vai vapaa valinta?

Teksti: Ninni

Vanhemmilla on usein merkittävä rooli lastensa elämässä vielä näiden aikuistuttua. Kuinka paljon lapsuudenperheen toiminta lopulta vaikuttaa siihen, miten ja millaisia valintoja teemme jatkossa? Jos vanhempien elämä on ollut kurjaa, toistuuko sama myös lasten elämässä heidän aikuistuttuaan? Antaako jollain mittapuulla menestynyt koti avaimet itsenäisiin, omaa elämää eteenpäin vieviin valintoihin?

Vanhempien vaikutus

Nuorena uskoo vahvasti siihen, että tekee omat ratkaisunsa aivan itse ja ilman, että vanhemmat vaikuttavat asiaan. Harva ainakaan aikoo toistaa vanhempiensa virheitä, vaan uskoo, ettei tule kulkemaan samoja polkuja, vaan etsii itselleen täysin tallaamattoman maaston. Että irtautuminen vanhemmista on ainakin henkisissä valinnoissa totaalista, vaikka heiltä saisikin hieman taloudellista avustusta silloin tällöin tai apua yhteen sun toiseen ongelmanpoikaseen.

Ja sitten eräänä päivänä sitä huomaa nikottelevansa samoista kotitöistä kuin äitinsä, vaikenevansa riidan hetkellä niin kuin isällä oli tapana, opiskelevansa vanhempien toiveammattiin, valittavansa elämänsä rajallisista mahdollisuuksista niin kuin vanhemmat tekivät tai välttävänsä matkailua, koska vanhempien mielestä se oli tuhlaamista. Sitä toteaa kuulevansa äidin erehtymättömän äänen valitessaan lapsilleen koulupaikkaa tai soittavansa isälleen saadakseen tämän hyväksynnän uuden auton ostamiselle.

Irti otteesta

Vanhempien vaikutusvallasta vapautuminen voi olla pitkä ja tuskallinen prosessi. Jos äiti on kärsinyt vuosien ajan joka perjantai siivoushanskat käsissä siitä, ettei kukaan muu perheessä siisti paikkoja, saattaa tapa yllättävän helposti siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Vaikka kuinka vannoisi, että palkkaa siivoojan ennemmin kuin pilaa perherauhan riidoilla.

Ja jos isä tulee köyhistä oloista ja lapset ovat koko lapsuutensa saaneet kuunnella, miten huonosti asiat joka tapauksessa työmiehellä ovat, vaikka herrat rälläävät, saattavat lapsenkin raha-asiat ajautua heikoille kantimille. Kurjimmassa tapauksessa epäusko yhteiskunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin sysää lapsen käyttäytymään välinpitämättömästi tavalla, joka varmasti kutsuu luokseen taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia. Eihän meitä vähävaraisia varten kuitenkaan ole mitään hyvää tässä yhteiskunnassa tarjolla. Ja näin ovat isän uskomukset tulleet todistetuiksi.

vanhemmat

Päinvastaiseen suuntaan

Monilla vanhemmilla on rautainen henkinen ote aikuisiin lapsiinsa, ja toisinaan siitä itsensä irti repäiseminen saa karkaamaan fyysisestikin hyvin kauas. Minulla on ystävä, jonka vanhemmat eivät arvosta eivätkä oikeastaan voi sietää matkailua, sillä se on rahojen tuhlaamista, suoranaista holtittomuutta. Kotona asuessaan ystäväni ei saanut matkustaa, ja vanhemmille oli kauhistus, että lapsi opiskeluaikanaan alkoi karata maailmalle pitkille matkoille. Työelämään siirtymisen jälkeen ystäväni on jatkanut holtitonta harrastustaan. Viimeisen vuoden ajan hän on reissannut Keski-Euroopassa.

Itse asiassa minulla on toinenkin ystävä, jonka vanhemmat ovat suhtautuneet matkustamiseen penseästi. He ovat kuitenkin vähitellen innostuneet myös itse tekemään lyhykäisiä matkoja Euroopassa. Tämä ystäväni on viettänyt pitkiä aikoja useaan otteeseen Aasiassa. Vanhempien nihkeily on siis ajanut molemmat ystäväni täysin toiseen suuntaan ja mahdollisimman kauas tiukoista vanhempiensa mielipiteistä. Se on kuitenkin ollut pitkän työn tulos.

Toiseen suuntaan se saattaa myös toimia. Tunnen erään nuoren naisen, jonka isä on viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla työnsä vuoksi. Huonojen muistojen ja äitinsä yksinäisen puurtamisen nähneenä nainen ei voisi kuvitellakaan sallivansa miehensä lähteä pidemmille työmatkoille. Vaikka ei puolison työmatkoista välttämättä seuraisi mitään hirvittävää, vaikuttavat vanhempien kokemukset vahvasti.

Tunnen lukuisia ihmisiä, jotka ovat valinneet ammattinsa kotoa saatujen oppien vuoksi. Heidän haikailunsa oman intohimonsa pariin on toisinaan surullista katseltavaa. Onneksi tiedän myös paljon ihmisiä, jotka ovat pidättelevistä siteistä huolimatta lähteneet talsimaan omaan suuntaansa ja ovat sukunsa ensimmäisiä akateemikkoja, puuseppiä ja urheilijoita.

Arvomittarit vanhemmilta

Itse tunnustan, että vanhempani ovat arvomaailmani tärkeimpiä peilejä. Heidän arvomaailmansa on ollut tekojeni ja ajatusteni pohja, jolle olen yrittänyt rakentaa omaa tulkintaani asioista ja maailmasta. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että vanhempani uskovat yksilön mahdollisuuksiin, korkealle ponnistamiseen ja oman tien luomiseen. Jos tielle tupsahtaa este, sen voi kiertää tai ylittää.

Olen myös iloinen siitä, että vanhempani eivät ole tuputtaneet minulle väkisin elämänohjeita, normeja ja käyttäytymissääntöjä. Normaalien ruokapöytä- ja tervehtimistapojen ohessa siis. Vanhempani eivät ole sanoneet minulle, että kolmikymppisenä työssäkäyvänä on noloa olla omistamatta autoa ja lainata sellaista toisinaan – äärimmäisessä hädässä – vanhemmiltaan. Vanhempani eivät ole kieltäneet matkustamasta, valittaneet köyhää lapsuuttaan, vaikka heillä ehkä siihen syytä olisi ollutkin, tai sanoneet, että vain tietynlainen koulutus kelpaa.

Väitän, että olen jossain määrin itse valinnut sen, miltä osin olen antanut vanhempieni valintojen ja ajatusten vaikuttaa omiin valintoihini. Minulla on ollut siihen mahdollisuus, koska siihen ei ole pakotettu tai ohjattu. Voin toki olla väärässä ja niin napakasti vanhempieni ajatusten talutushihnassa, etten sitä näe.

vanhemmat

Valikoiden tai tunkea tuputtamalla

Vanhempien vaikutus voi mielestäni olla kouriintuntuva karkeasti ottaen kahdella tavalla: aikuisen lapsen itse sen valitessa taikka vanhempien sysätessä väkisin tarjoamiinsa ratkaisuihin – pelottavuuden, kiristämisen, hallitsemisen tai painostamisen keinoin. Ratkaisevaa on, miten vanhemmat antavat lapsilleen tilaa muodostaa omat käsityksensä maailmasta ja sen menosta.

On eri asia kertoa tarinoita niukkavaraisesta nuoruudestaan kuin valittaa päivästä toiseen sitä, miten vähän elämä on antanut ja miten vähän se tulee lapsillekin antamaan, elleivät nämä pidä varaansa. On eri asia kannustaa lastaan etsimään tälle itselleen mieleisiä asioita, kuin sanoa, että yhteiskunta arvostaa vain akateemisen koulutuksen saanutta, hyvin ansaitsevaa nuorta aikuista. On eri asia kertoa omat hyväksi havaitsemansa vinkit kuin vähätellä oman lapsensa valintoja kertomalla, miten paljon paremman ratkaisun olisi itse tehnyt.

Tuskin kukaan meistä on täysin vapaa vanhempiensa vaikutuksesta. Jos vanhempien toiveet, odotukset ja vaatimukset sotivat voimakkaasti omia arvoja, odotuksia ja aikeita vastaan, tapahtuu irti repäiseminen silti jossain vaiheessa. Menipä siihen muutamia kuukausia tai jokunen vuosikymmen.

Ja niin kuin kaikissa ihmissuhteissa, on välillä hyvin hankala tietää, missä omat rajat loppuvat ja toisen alkavat. Puolin ja toisin.

Väestöliiton sivut vanhemmuudesta

Vaikuttavatko vanhemmat väistämättä siihen, millaisia valintoja teemme?

Vastaus Vastanneiden osuus tällä hetkellä
Kyllä, miksi?
97%
Ei, mikseivät?
3%

Siirry takaisin kyselyyn

X