Ihmissuhteet

Veli Pelkosen Soile-vaimo sairastui rintasyöpään – arvostus puolisoa kohtaan kasvoi läpi vakavan sairauden: ”Nyt tuntuu kuin rakastaisi vielä enemmän”

Soile ja Veli Pelkonen kokevat, että sairaus ei laittanut heidän suhdettaan koetukselle. He eivät purkaneet vaikeita tunteita toisiinsa, vaan ajattelevat, että koska elämää ei voi ennakoida 20 vuoden päähän, on tärkeä luoda hyviä hetkiä nyt ja tässä.
Teksti: Elise Mäki Kuvat: Sara Pihlaja

Orimattilalaisen omakotitalon olohuoneen pöydällä on kaksi ristiäiskimppua.

Ne kertovat Soile, 55, ja Veli Pelkosen, 54, tuoreesta onnesta: he ovat nyt kahden muutaman kuukauden ikäisen pojan isovanhempia.

Onni oli kuitenkin kaukana lokakuussa 2013.

Soile oli syksyn aikana tuntenut ison möykyn rinnassaan. Se alkoi lokakuussa tuikkimaan kipua. Soile pohti, voisiko kyseessä olla rintatulehdus. Hän työskenteli tuolloin Helsingin Sokoksella, ja työterveyslääkäri oli kätevästi työpaikan alakerrassa.

– Lääkäri sanoi minulle, että ei siinä varmasti mitään vakavaa ole, kun se on niin iso. Eikä se ole yleensä kipeä, jos se on rintasyöpää. Hän antoi minulle tulehduslääkkeet, mutta laittoi kuitenkin minut tutkimuksiin.

Seuraavalla viikolla Soile kävi mammografia-, neulanäyte- ja ultraäänitutkimuksissa. Hän ei ollut huolestunut.

– Lääkäri sanoi, että jos siellä jotain on, niin kaikki pystytään parantamaan.

Vielä samalla viikolla työterveyslääkäri soitti. Soilella epäiltiin rintasyöpää. Lopulliset tulokset tulisivat viikon kuluttua. Se oli Soilelle järkytys.

– Varsinkin, kun he sanoivat, että se patti on noin kuusi senttiä halkaisijaltaan.

Epätietoisuus oli pahinta

Soile kertoo, että seuraavana keskiviikkona työterveyslääkäri soitti, että syöpää ei ollutkaan löytynyt neulanäytteestä. Soile turhautui. Viikonloppu oli tuntunut kamalalta. Hän kertoo, että epätietoisuus oli pahinta.

– Selkää ja joka paikkaa särki. Tuntui, että nyt olen varmaan ihan täynnä sitä syöpäkasvainta. Ihmisen mieli on semmoinen, että se vähän ylireagoi tietenkin.

Lääkäri laittoi Soilen kuitenkin Päijät-Hämeen keskussairaalaan jatkotutkimuksiin. Rinnasta otettaisiin päiväkirurgiassa koepala parin viikon päästä.

– Tapasin siellä lääkärin ennen leikkausta. Hän sanoi, että 99 prosenttisen varmasti sinulla on rintasyöpä.

Lue myös: Kun puoliso sairastuu, yrittää läheinen helposti ratkaista tilanteen – psykologi kertoo, miten tukea kumppania parhaiten

Veli kuunteli rinnalla

Koko möykky poistettiin leikkauksessa. Soile odotti tuloksia jälleen muutaman viikon. Hän halusi Velin tulevan mukaan kuulemaan niitä.

Rinnasta löytyi pieni syöpäkasvain. Neulanäyte oli osunut suuressa patissa eri kohtaan, siksi syöpää ei oltu neulanäytteestä havaittu, Soile kertoo.  Tammikuun 13. rinta poistettaisiin. Tieto sai Soilen itkemään.

– Koetin kysyä, että eikö rinnasta voisi pelastaa vähän? Onko se pakko viedä kokonaan? Lääkäri sanoi, että hän on sitä mieltä, että poistaminen on parempi. Ettei jää mitään sinne.

Soile kertoo, että rinnasta löytyi kolmesta kohtaa syövän esiasteita. Ne voisivat kehittyä jatkossa, jos niitä ei poistettaisi.

Veli kuunteli uutisia sivusta ja näki, kuinka Soile murtui.

– Onhan se itsellekin tosi kova järkytys. Siis siinä mielessä, että mitä toinen joutuu kokemaan, Veli sanoo.

Veli oli vakuuttunut siitä, että katse piti nyt suunnata eteenpäin. He tiesivät, että ennusteet olivat hyvät.

Nyt Soile istuu haastattelussa sohvalla Velin vieressä. Hän kääntyy miehensä puoleen.

– Oli ihanaa, kun sinä olit siinä mukana, että sain siinä koottua itseni.

Kun Veli puhuu, Soile nyökkää ja komppaa miestään. Kun he aloittavat lauseen yhtä aikaa, Veli huomioi Soilen ja antaa hänen kertoa asiansa ensin. Pariskunnasta huokuu keskinäinen kunnioitus.

Puolison sairaus koskettaa suhteen molempia osapuolia. – Oli ihanaa, kun sinä olit siinä mukana, että sain siinä koottua itseni, Soile kiittää miestään. 

Puolison sairaus koskettaa suhteen molempia osapuolia. – Oli ihanaa, kun sinä olit siinä mukana, että sain siinä koottua itseni, Soile kiittää miestään.

Yllättävä uutinen

Vuosi vaihtui. Tammikuussa rinta poistettiin. Samalla selkälihaksesta siirrettiin lihasta menetetyn rinnan tilalle. Siitä muotoiltiin uusi rinta. Soile on siitä onnellinen.

– Kun he olivat ensimmäisessä leikkauksessa ottaneet sen möntin pois ja rinta oli ihan tyhjä, se oli hirveän näköinen. Kyllähän he kauniin rinnan rakensivat minulle. Sitä ei ole tarvinnut hävetä. Kun on rintsikat tai uikkarit, niin ei kukaan huomaa yhtään mitään, hän sanoo.

– Iso arpi minulla on selässä, mutta se nyt ei haittaa, se on vain elämää.

Rintasyöpä ei ollut levinnyt kainaloihin, Soile kertoo. Hän tuudittautui ajatukseen, että homma olisi leikkauksella selvä.

Kolme ja puoli viikkoa leikkauksen jälkeen Soile halusi palata töihin. Kun hän oli työskennellyt pari päivää, hän sai lähetteen syöpälääkärille.

– Menin sinne ja hän oli hyvin suorasanainen ihminen ja sanoi, että sytostaatit alkaisivat huomenna.

Se oli Soilelle yllätys. Syy löytyi syövän ärhäkkyydestä: se oli kolmiportaisen ärhäkkyysasteikon keskivaiheilla.

– Silloin täytyy antaa ne sytostaatit ihan varmuuden vuoksi, vaikkei se ole levinnytkään.

Soile halusi jatkaa työntekoa. Hän sai siitä muuta ajateltavaa. Hän oli kevään aina viikon sairauslomalla ja kaksi töissä. Työpaikalla hän kertoo puhuneensa syövästään avoimesti. Myös ystäviltä tuli paljon tukea ja viestejä.

–Kun pystyin puhumaan siitä, sain tsemppejä sitä kautta. Oli paljon kohtalotovereita, jotka kertoivat omasta kokemuksestaan. Sitä kautta sain vertaistukea. En minä mihinkään vertaistukiryhmiin osannut mennä.

Puolison sairaus sai Velin tsemppaamaan, mutta myös murtumaan

Sytostaatit saivat Soilen voimaan pahoin. Hänelle oli tärkeää, että Veli oli hänen rinnallaan ja piti häntä lähellä. Aina ei tarvittu edes sanoja.

Kun Soilen jalkoja särki, Veli hieroi niitä. Jos Soile tarvitsi jotakin, Veli halusi tuoda sen hänelle petiin.

Veli piti Soilea kainalossa ja oli tukena.

– Olen yrittänyt itse olla vahva, kun toinen on mieli maassa ja heikoimmillaan. Varmaan pahinta olisi, että itsekin murtuisi siihen hetkeen, Veli sanoo.

Soile on samaa mieltä.

– Siinä kaipaa sellaista tsemppiä ja tukea, että ’kyllähän sinä nyt selviät’, eikä mitään ’kauhea sentään’ -voivotteluja.

Yksin ollessaan Veli mietti asiaa paljon. Kun hän kertoi tilanteesta ystävilleen, myös hän murtui kyyneliin.

Veli halusi kuitenkin yrittää pitää elämän niin normaalina kuin mahdollista. Pariskunta kävi yhdessä lenkillä. Soile tarvitsi välillä muuta ajateltavaa.

Lue myös: Sairastuneen puoliso voi kokea syyllisyyttä uupumisestaan – omia tarpeita ei tarvitse sysätä pois, sanoo psykologi

Rintasyöpä konkretisoitui, kun hiukset lähtivät

Soile tiesi sytostaattihoitojen vievän häneltä lopulta hiukset. Se oli kova paikka.

– Siskoni on parturikampaaja. Hän suositteli, että leikataan hiukseni ennen kuin ne jäävät tyynylleni. Olihan se yksi pahimpia tähän kuuluvia juttuja.

Soile ajoi äitinsä kanssa Helsinkiin valitsemaan peruukkia ja kävi siskon luona Klaukkalassa leikkauttamassa hiuksensa. Hiusten lähtö teki sairauden jotenkin konkreettiseksi.

– Kyllä minä itkin suunnilleen koko matkan.

Samaan aikaan radiosta soi Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä -kappale. Soile kertoo edelleen itkevänsä, kun hän kuulee kappaleen radiosta.

”Elämä on sekoitus onnea

Ja surullisia vaiheita

Meil on täydellinen elämä

Täynnä laulun aiheita”

– Se oli sellainen surkea hetki omassa elämässä.

”Oli hyvä pysyä liikenteessä”

Hoitojen alkuvaiheessa lääkkeet saivat Soilen kasvot turpoamaan. Hän oli kalju. Soilesta tuntui kamalalta, kun hän katsoi itseään peilistä. Jalkoja painoi ja oli huono olo. Torstaina ja perjantaina hän sai sytostaatteja, viikonloppuna kortisonia. Alkuviikosta teki mieli vain jäädä makaamaan, Soile kertoo. Mutta loppuviikkoa kohden olo taas parani.

– Saatoin mennä jo perjantaina töihin. Laitoin meikkiä vähän ja peruukin päähän. Minusta tuntui, että olin jo terveiden kirjoilla.

Ihmisten ilmoille pääseminen piristi mieltä, ja peruukki pysyi Soilen päässä tiiviisti. Pelkoset lähtivät helmikuussa tyttärensä vanhojentanssien jälkeiselle risteilylle valvojiksi, eikä Soile usko kenenkään huomanneen mitään erikoista hänen hiuksissaan.

– Oli hyvä pysyä liikenteessä, eikä jäädä sitä surkuttelemaan tänne, Soile sanoo.

Veli kertoo tuttavansa arvelleen, että Soile yrittäisi liikaa, yrittäisi olla vahvempi kuin on. Veli sanoo kuitenkin, että vaikea aika toi vain esiin Soilen positiivista luonnetta.

– Sanoin, että Soile on Soile. Miksi sitä pitäisi jäädä märehtimään? Pyrkii elämään normaalielämää niin kuin ennenkin.

Puolison sairaus ei tarkoita välttämättä sitä, että pitäisi lukittautua kotiin. Esimerkiksi Soilea ja Veliä ihmisten ilmoille pääseminen piristi myös silloin, kun Soilen hoidot olivat kesken.

Puolison sairaus ei tarkoita välttämättä sitä, että pitäisi lukkiutua kotiin. Esimerkiksi Soilea ja Veliä ihmisten ilmoille pääseminen piristi myös silloin, kun Soilen hoidot olivat kesken.

Puolison sairaus antoi jotain hyvääkin

Toukokuussa 2014 Soilella oli viimeiset sytostaattihoidot. Ennen viimeistä annostaan hän pystyi jo juoksemaan. Siitä tuli hyvä mieli: syöpä ei ollut vienyt kuntoa kokonaan pohjalle.

Syksyllä Pelkoset lähtivät Turkkiin lomalle. Siellä Soile heitti peruukin pois. Alta pilkotti pieni sänki. Suomeen palatessa oli juhlan aika: Soile oli terve.

Nyt diagnoosista on viisi vuotta. Soile käy joka toinen vuosi kontrolleissa, aina kymmenenteen vuoteen asti.

– Soile vahvana ihmisenä on todella hyvin kestänyt ja käynyt läpi sen. Olihan siinä monia vaikeita hetkiä tietenkin hoitojen aikana, Veli sanoo.

28 vuotta naimisissa olleet Pelkoset kokevat, että sairauden läpikäyminen on vahvistanut heidän suhdettaan ja lisännyt keskinäistä arvostusta.

– Vaikka siitä lähtien, kun olemme tavanneet, olemme rakastaneet toisiamme, niin nyt tuntuu kuin rakastaisi vielä enemmän, Veli sanoo.

Toisen lähellä on rauhallinen ja hyvä olla. Nyt he mökkeilevät Heinolassa, tekevät yhdessä puutarhatöitä, kokkaavat, lenkkeilevät, matkustavat ja katselevat televisiota. Veli kokee, että vaikka hän olisi kuukaudenkin lomalla koko ajan Soilen kanssa, ei toisen seura ala tympiä.

Pelkosten mielestä sairaus ei laittanut heidän suhdettaan koetukselle. He eivät purkaneet vaikeita tunteita toisiinsa. Veli kertoo, että pitkässä suhteessa on aina ollut tärkeää keskinäinen kunnioitus ja luottamus. He pyrkivät käymään erimielisyydet läpi keskenään, eivätkä halua arvostella toista muiden ihmisten kuullen.

– Pitkässä suhteessa oppii arvostamaan toista sellaisena kuin hän on.

Jos Soile on pitkällä työmatkalla, saattaa kotiin tullessa odottaa valmis illallinen.

Pelkoset ajattelevat, että koska elämää ei voi ennakoida 20 vuoden päähän, on tärkeä luoda hyviä hetkiä elämään nyt.

Puolison sairaus toi suhteeseen jotain hyvääkin. – Vaikka siitä lähtien, kun olemme tavanneet, olemme rakastaneet toisiamme, niin nyt tuntuu kuin rakastaisi vielä enemmän, Veli sanoo. 

Puolison sairaus toi suhteeseen jotain hyvääkin. – Vaikka siitä lähtien, kun olemme tavanneet, olemme rakastaneet toisiamme, niin nyt tuntuu kuin rakastaisi vielä enemmän, Veli sanoo.

X