Ihmiset ja suhteet

Venäläisestä lastenkodista kasvattityttäreksi Suomeen

Teksti: Anna.fi

Kahdenkymmenenseitsemän tytön sali pietarilaisessa lastenkodissa on jääkylmä. 10-vuotias tyttö esittelee ylpeänä oman sänkynsä ja pienen yöpöytänsä. Tyttöä tapaamaan tullut tuore suomalainen kummitäti kyynelehtii vuolaasti. Tyttö puolestaan on rauhallinen kuin viilipytty.

Venäläisestä lastenkodista kasvattityttäreksi Suomeen

Elämän eväät

Lastenkodin kummi Maija, 51, kuului jo 1980-luvulla prosenttiliikkeeseen, jossa osa palkasta luovutettiin suoraan hyväntekeväisyyteen. Hänelle heräsi kuitenkin tarve auttaa konkreettisemmin. Maija mietti monia vaihtoehtoja, kuten kummilasta Intiasta, mutta vähäinen mahdollisuus nähdä lasta emmitytti. Maija ei ollut koskaan halunnut biologista lasta. Sen sijaan hän halusi tarjota edes yhdelle jo olemassa olevalle lapselle elämän eväät.

Lopulta Maija meni mukaan Pelastakaa Lapset -projektiin, jossa etsittiin kummivanhempia venäläisille lastenkodin asukkaille. Maijalle tarjottiin kummilapseksi kahta tyttöä. Hän koki valintatilanteen kauhistuttavaksi. ”Onneksi ystävättäreni innostui toiminnasta ja lupasi ottaa kummilapsekseen toisen tytöistä”, Maija kertoo. Maija tarjosi ystävättärelleen rauhallisemmaksi ja hiljaisemmaksi kuvattua tyttöä. Maijan kummityttöä Nataschaa sen sijaan luonnehdittiin vaikeaksi persoonaksi ja älyllisesti jälkeenjääneeksi.

Ongelmilta ei voi välttyä

Natascha alkoi viettää Suomessa kesiä, jouluja ja muita juhlapyhiä. Vaikka Maija ei osannut kuin ”kyökkivenäjää”, kaikki tuntui sujuvan ihmeen hyvin. Ongelmia aiheutti ainoastaan se, ettei Natscha osannut sanoa mielipidettään mihinkään asiaan. Tyttö ei myöskään osannut kelloa saati tiennyt mikä aika päivästä oli käsillä. Myös tunteiden osoittaminen oli Nataschalle ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Kun Natascha täytti 13 vuotta, hän ei enää viihtynyt lastenkodissa vaan pyrki vankilasta vapautuneen, laillisen vanhemmuudenoikeutensa menettäneen biologisen äitinsä luo. Äiti asui slummialueella, jossa työttömän ja levottoman nuoren tie oli melkein auttamatta rikokset ja huumeet. Myös Natascha oli ajautunut huonoon seuraan. Tilanne näytti pahalta.

Lastenkoti otti yhteyttä Maijaan ja toivoi, että Natascha saataisiin kokonaan Suomeen. Adoptio olisi vienyt kuitenkin vähintään kaksi vuotta. ”Se olisi voinut olla liian pitkä aika.”

Sisulla selviää

Maija aloitti taistelun Nataschan oikeudesta tulla Suomeen pysyvästi. Maijalle sanottiin ulkomaalaisvirastosta, ettei se tule onnistumaan. Silti Maija jatkoi puhelin- ja kirjeselvittelyjään. ”Natascha aloitti peruskoulun Suomessa. Välillä hän kävi Pietarissa saadakseen taas kolmen kuukauden turistiviisumin. Sitten hän palasi taas Suomeen ja kouluun. Vein Nataschan myös psykiatrille, joka totesi, ettei Nataschan oppimiselle ollut mitään fyysisiä esteitä.”

Seuraavaksi Natascha sai vuoden oleskeluluvan. Ja aina vuodeksi eteenpäin tämän vuoden alkuun asti. Silloin Natascha meni naimisiin maahanmuuttajamiehen kanssa ja sai viimein pysyvän oleskeluluvan maahamme. Kolmessa vuodessa Natascha suoritti suomalaisen peruskoulun. Myöhemmin hän kävi maahanmuuttajille tarkoitetun työelämään valmentavan koulutuksen. Nyt 25-vuotias Natascha opiskelee lähihoitajaksi.

Maija kertoo, että Nataschassa tapahtunut muutos on uskomaton. ”Kaikki on niin hyvin. Tytöstä ei tarvitse olla huolissaan, sillä hän on järkevä ja ajatteleva. Ja työkaverit pitävät hänestä kovasti”, Maija iloitsee. Mutta hän ei suostu ottamaan paljoakaan Nataschan pärjäämisestä kunniaa itselleen. ”Siinä tytössä itsessään on niin paljon sisua!”

Maija myöntää, että heillä on ollut välillä hyvin vaikeaa, mutta nyt hän näkee kahinoiden vain lujittaneen heidän välistä suhdettaan.

Kasvatusäiti- ja kasvattitytär ovat syvästi kiintyneitä toisiinsa ja tekemisissä toistensa kanssa säännöllisesti. Natascha halusi kasvattiäitinsä mukaan jopa hääkuvaansa.

”En koskaan halunnut biologisia lapsia, enkä ollut ajatellut adoptiotakaan aktiivisesti. Mutta näin vain kävi. Natascha on minun elämäni tärkeitä ihmisiä. Ajattelen myös, että Nataschan lapset ovat minun lapsenlapsiani. Olen mieluusti isoäiti, mieluummin kuin äiti.”

Varainhankintaa ja kummilapsitoimintaa järjestäviä hyväntekeväisyysjärjestöjä

Mannerheimin lastensuojeluliitto
Irti huumeista ry
Unicef
Amnesty
Suomen Punainen risti
Plan
World Vision
Pelastakaa lapset ry

Teksti: Niina Rapo-Puustinen

X