Vihapuhe on uusi naisiin kohdistuva väkivaltamuoto.
Vihapuhe on uusi naisiin kohdistuva väkivaltamuoto.
Ihmissuhteet

”Meitä ei vaienneta” – Emma Kari ja kaksi muuta verkkovihan kohteeksi joutunutta naista kertovat, miksi vihaviestit eivät saa heitä hiljenemään

Verkkovihan kohteeksi voi joutua periaatteessa kuka tahansa. Riski kasvaa, jos on nainen ja esittää julkisuudessa mielipiteitään. Miksi ihmeessä?
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: Sampo Korhonen, Niclas Mäkelä

Aluksi se oli vain päähänpisto. Vuosi sitten Meiju Koskela, 29, osallistui Tempta­tion Island -tosi-tv-ohjelmaan poika­ystävänsä kanssa. Hänestä tuli julkkis, josta alettiin kirjoitella netin keskustelupalstoilla. Ensin kannustavasti, mutta pian esimerkiksi Jodel-nimiseen keskustelusovellukseen ilmestyi ilkeitä kommentteja. Meijun luonnetta, tekoja, parisuhdetta ja ulkonäköä arvosteltiin.

Solvaaminen jatkuu yhä, välillä myös hänen omalla lifestyle-painotteisella Instagram-tilillään.

– Minua on haukuttu korppikotkaksi ja luuskaksi. Painoani kommentoidaan ja sanotaan, että näytän narkkarilta. En ole kauheasti halunnut puhua tästä, koska se tuntuu niin nöyryyttävältä. Olen ajatellut, että jos näytän, miltä kommenttien lukeminen tuntuu, ne tyypit iskevät siihen heti, Meiju kertoo.

Joskus hän osaa olla välittämättä solvauksista, mutta huonoina päivinä ne menevät ihon alle.

– Silloin en jaksa tehdä mitään, jään vain vellomaan pahaan oloon.

Minja Koskela (vas.) joutui verkkovihan kohteeksi alettuaan pitää feminististä blogia. Meiju Koskela alkoi saada ilkeitä kommentteja esiinnyttyään Temptation Islandissa. Vihreiden kansanedustaja Emma Kari saa työnsä takia vihaviestejä.

Minja Koskela (vas.) joutui verkkovihan kohteeksi alettuaan pitää feminististä blogia. Meiju Koskela alkoi saada ilkeitä kommentteja esiinnyttyään Temptation Islandissa. Vihreiden kansanedustaja Emma Kari saa työnsä takia vihaviestejä.

Vihapuhe aiheutti häpeää

– Me olemme liikaa esillä ja otamme liikaa tilaa. Se ilmeisesti vaivaa joitakuita, sanoo Meijun sisko, vasemmistoliiton poliittinen asiantuntija Minja Koskela, 32.

Hän alkoi pitää syksyllä 2015 feminististä Bluestocking-blogia. Keskusteluilmapiiri oli jo tulehtunut, ja hän arveli, että yhteiskunnallisista asioista kirjoittaminen saattaisi olla vaikeaa. Pian häiriköt löysivätkin hänen bloginsa.

Hän sulki kommenttiosion, mutta häirintä jatkui sosiaalisessa mediassa ja netin keskustelupalstoilla. Pahimmat paikat olivat Twitter ja anonyymiyteen perustuva ja naisvihamielinen Ylilauta-keskustelufoorumi. Häntä huoriteltiin, ulkonäköä haukuttiin. Sävy oli aggressiivinen: ”Näytä tissit.” ”Vitun lehmä.” ”Mene uuniin.”

Suomalaisista nuorista ja nuorista aikuisista 48 % on kohdannut verkkovihaa. *

Minja ahdistui. Vatsaan sattui, hartiat menivät jumiin, yöunet heikkenivät, pinna kiristyi.

– Muistan pari sellaista kommenttia, joista ajattelin, etten voi sanoa näitä koskaan ääneen. Ne aiheuttivat niin syvää häpeää.

Silti hänen oli vaikea ymmärtää, että kyse oli oikeasta nettivihasta. Muut kokevat paljon pahempaa, heille soitetaan ja lähetetään tappouhkauksia, hän ajatteli.

– Se oli hämmentävää. En osannut olla vihainen vihakirjoittajille. Se kääntyi niin, että koin itse häpeää.

Meiju nyökkää.

– Jos luen jostakusta läheisestäni jotakin ilkeää, suutun. Mutta kun luen itsestäni kirjoitettuja ilkeitä kommentteja, alan vain vihata itseäni, hän sanoo.

Meiju ja Minja sanovat, että viha­puheesta on ollut vaikea puhua. He eivät ole keskustelleet siitä oikeastaan edes keskenään.

– En ole halunnut puhua itsestäni niillä sanoilla, joita minusta on käytetty. Olen myös yrittänyt vähätellä tätä asiaa ja olla pyytämättä apua. Kai se johtuu siitä, että olen yrittänyt olla vahva, Meiju sanoo.

Naiset sanovat, että jos asiasta puhuu, saa helposti kuulla vähättelyä: Mitäs menet lukemaan niitä kommentteja. Mitäs menit julkisuuteen. Kyllä nyt vähän pitää kestää.

Harva haluaa puhua kokemastaan vihapuheesta

– Aika harva haluaa puhua kokemastaan vihapuheesta, koska silloin antaa tekijöille viestin, että vihapuhe toimii. Mutta siitä täytyy voida puhua, jotta sitä aletaan ymmärtää, sanoo tutkija Saara Särmä.

Hän on varapuheenjohtajana Meitä ei vaienneta -yhdistyksessä, joka perustettiin noin puolitoista vuotta sitten tukemaan vihapuheen uhreja.

Mitä vihapuhe on? Näin se määritellään Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa: Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

Sananvapauden nimissä Suomessa saa sanoa vapaasti mielipiteitään, mutta muun muassa kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat rikollisia tekoja.

Vihapuhe velloo erityisesti verkossa. Se on voimistunut kymmenen viime vuoden aikana muun muassa digitaalisten laitteiden kehityksen siivittämänä.

Verkkovihan kohteeksi voi oikeastaan joutua ihan kuka tahansa meistä. Mutta riski nousee, jos on nainen, esittää mielipiteitä ja on julkisuudessa. Erityisen tulenarkoja teemoja ovat feminismin lisäksi ilmastonmuutos, maahanmuutto ja valemediat. Joskus vihan sytytyslankaa on vaikea hahmottaa, kuten Temptation Island -ohjelmassa esiintyneen Meijun tapauksessa.

– Joskus riittää vain se, että rikkoo perinteistä nais­kuvaa, on jollakin tapaa ”liikaa”, Saara Särmä sanoo.

Liiallisuutta voi olla vaikkapa kova ääni, se että ottaa reippaasti tilaa, on ylipainoinen, käyttää liikaa meikkiä, on ei-valkoinen, on näkyviä vammoja.

– Meijun tapauksessa nähdäkseni on aika ilmeistä, että omaan ulkonäköön panostaminen on ”liikaa” ja vääränlaista, ja se herättää närkästystä. Vaikka kenellekään ei pitäisi kuulua se, miten joku haluaa itseään ilmaista.

Viha vallassa -tutkimuksen mukaan vihapuhe on heikentänyt kuntapäättäjien halua esiintyä ja osallistua julkiseen keskusteluun naisilla 51 % ja miehillä 33 %.

Vihapuhe aiheutti fyysisiä oireita

Viime keväänä Minja vältteli feministisiä aiheita Twitterissä. Hän jäi sai­rauslomalle. Hän oli kirjoittanut Ennen kaikkea feministi -kirjan ja jännitti sen vastaanottoa.

– Osittain uupumiseni liittyi yhteiskunnalliseen kamppailuun, jota olin käynyt. Olin työskennellyt yksin ilman turvaverkkoja ja kirjoittanut kirjan feminismistä. Mietin, että olenko taas kohta kaikkien käsissä. Se oli hirveän uuvuttavaa.

Kirja ei aiheuttanut vihareaktioita, Minja on toipunut uupumuksesta ja aktivoitunut Twitterissä. Nykyisin hän ei yritä keskustella häiriköiden kanssa, vaan blokkaa heidät pois. Silti Minjaa solvataan edelleen silloin tällöin. Noin vuosi sitten hänen Instagram-tililtään tehtiin kuvakaappaus, joka jaettiin muualla verkossa. Minjan kuvan päälle oli kirjoitettu: ”Haluutko vittu kuolla.”

– Aina kun huomaa, että nyt se taas lähtee käyntiin, alkaa tulla fyysisiä oireita. En koe sitä niin, että olisi huonoja päiviä, jolloin olisi vähän aikaa huonona. Ahdistus kasautuu, kun kommentteja tulee lisää.

Vaikka miehetkin joutuvat vihapuheen kohteeksi, naisiin ja tyttöihin kohdistuessa se on rajumpaa ja sen vaikutukset vakavampia.

Miksi näin? Koska naisiin kohdistuva vihapuhe on sukupuolittunutta ja se menee hyvin henkilökohtaiselle tasolle. Naisen ulkonäköä haukutaan, hänet kutistetaan pelkäksi biologiseksi olennoksi, hänen raiskaamisestaan fantasioidaan ja hänen lapsiaan saatetaan uhata väkivallalla.

Vihaviestittely voi aiheuttaa muun muassa unettomuutta, ahdistusta, pelkoa ja heikentää luottamusta ihmisiin. Se voi vaikeuttaa työskentelemistä, kun viestintävälineet tukkeutuvat viesteistä. Lopulta se voi vaientaa naisen.

– Yksittäinen vihaviesti eli niin sanottu normihuorittelu ei vielä ole niin paha. Mutta kun niitä viestejä tulee jatkuvalla syötöllä, paine alkaa kasautua. Pahimmillaan vihapuhe vie ihmisen perusturvallisuuden ja sen vuoksi toimintakyvyn, Saara Särmä sanoo.

Mutta kyllä yksittäinenkin viesti voi olla todella julma. Kaksi suomalaista naista on saanut seuraavat viestit: ”Taidanpa raiskata sinut rikkinäisellä pullolla anukseen, vitun suvakkihuora.” Ja: ”Oon ajatellu tappaa sut. Ootko katsonut peiliin milloin? Naurettava läskinaama.”

Tasa-arvo­barometrin mukaan suomalaisista naisista 8 % on kokenut vapaa-ajallaan verkkovihaa. Miehistä samaa on kokenut 5 %.

Vihapuhe on uusi naisiin kohdistuva väkivallan muoto

Vihapuhe on uusi naisiin kohdistuva väkivallan muoto. Sen tarkoitus on satuttaa. Tätä mieltä on Tuija Saresma. Hän on yksi tutkijoista, joka oli tekemässä viime syksynä julkaistua Viha vallassa -tutkimusta. Siinä kartoitettiin vihapuheen vaikutuksia yhteiskunnalliseen päätöksen­tekoon. Tutkimuksessa selvisi, että naispoliitikot joutuvat miehiä useammin vihapuheen kohteeksi.

Kyse on ikivanhasta naisvihasta, sanoo Saresma.

– Se, että netissä käydään porukalla erityisesti nuorten naisten kimppuun, on uusi tapa ilmentää naisvihaa. Pitäisi ymmärtää, että näin yritetään kontrolloida naisia ja estää heitä osallistumasta poliittiseen keskusteluun.

Tällä Saresma viittaa myös niin sanottuun maalittamiseen: käydään jonkun auktoriteetin rohkaisemana joukolla yhden henkilön kimppuun niin, että hänen sosiaalisen median tilinsä, puhelimensa ja sähköpostinsa täyttyvät vihaviesteistä.

Naisten lisäksi verkkovihan kohteeksi joutuvat erityisesti rodullistetut henkilöt ja seksuaalivähemmistöt.

– Naisviha, rasismi ja homofobia kytkeytyvät toisiinsa, hän sanoo.

Keitä nämä öyhöttäjät oikein ovat?

Meijun tapauksessa suurin osa ilkeistä viesteistä – silloin kun ne on kirjoitettu omilla nimillä – on tullut naisilta. Vihaviestijät ovat kuitenkin useiden tutkimusten mukaan miehiä, Saresma sanoo.

– Jos yksinkertaistetaan, niin enimmäkseen keski-ikäisiä miehiä, ja vanhempiakin. Monelle on ehkä yllätys, että viestejä eivät lähetä vain Ylilaudalla heiluvat nuoret miehet.

– Mutta kyllä naisetkin lähettävät vihaviestejä, olen saanut niitä itsekin.

Kyse ei ole vastakkainasettelusta, siitä että vihaviestejä saavat naiset ampuisivat samanlaisilla panoksilla.

– Arvokonservatiivit ja maahanmuuton vastustajat lähettävät näitä viestejä eniten, ja muut joutuvat niitä vastaanottamaan. Varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton naispuoliset poliitikot saavat karmeaa ja raakaa viha­puhetta, Saresma sanoo.

Viha vallassa -tutkimuksen mukaan suomalaisista kuntapäättäjistä 28 % miehistä ja 42 % naisista on joutunut vihapuheen kohteeksi (sekä kasvokkain että verkossa) .

Emma Kari sanoo, että vihapuhe on nostanut naisten kynnystä osallistua demokratiaan ja politiikkaan.

Emma Kari sanoo, että vihapuhe on nostanut naisten kynnystä osallistua demokratiaan ja politiikkaan. Kuva: Otavamedia

Lapseen kohdistuva vihapuhe pysäytti Emma Karin

Viime vaalikauden alussa vihreiden kansanedustaja Emma Kari, 36, oli Twitterissä hiljaisempi kuin aiemmin.

– Twitteristä oli tullut sietämätön paikka. Jaoin korkeintaan linkkejä, mutta välttelin sanomasta siellä mielipiteitäni.

Emma on ollut vihapuheen kohteena siitä lähtien, kun hän aloitti Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuonna 2008. Vihaviestejä on tullut niin hänen omiin sosiaalisen median kanaviinsa kuin yksityisviesteinäkin.

– Aluksi tätä ilmiötä ei ymmärretty vaan ajateltiin, että taas joku ärsyttävä nainen hakee huomiota. Ei nähty, että juuri ihmisoikeuksista puhuvat nuoret naiset joutuvat poliittisen häirinnän kohteeksi.

Kun Emma pääsi eduskuntaan vuonna 2015, viestit lisääntyivät ja niiden sävy koveni. Ne kohdistuivat myös hänen lapsiinsa. Silloin hän vei asian eteenpäin.

– Jotkin viesteistä koettelivat uskoani ihmiskuntaan. Pystyin vielä käsittelemään minuun kohdistuvat vihaviestit, mutta raja tuli vastaan oman lapsen kohdalla, hän sanoo.

Emma sanoo, että vihapuhe on nostanut naisten kynnystä osallistua demokratiaan ja politiikkaan.

– Aikaisemmin ehdokkuutta harkitsevat naiset miettivät, onko heillä rahaa kampanjaan tai riittääkö aika kunnallispolitiikkaan. Nyt he miettivät eniten sitä, kestävätkö he vihapuhetta.

Viha vallassa -tutkimuksen mukaan Suomessa noin 45 % kansan­edustajista ja heidän avustajistaan on kohdannut vihapuhetta kasvokkain ja verkossa.

Naiset eivät anna periksi vihapuheelle

Naiset eivät kuitenkaan ole antaneet periksi. Kolme viime vuotta Emma on taas ollut aktiivinen Twitterissä, vaikka viihtyykin paremmin naisten suosimassa Insta­gramissa.

– Meidän pitää puolustaa avoimuutta ja demokratiaa, ja sen takia sosiaalista mediaa ei pidä jättää häiriköille, hän sanoo.

– Minulla on nykyisin tukirinki, joka käy läpi viestejäni. Jokaisella naispoliitikolla pitäisi olla sellainen, jotta ei tarvitse pitkän työpäivän jälkeen mennä kahlaamaan ihmiskunnan likaviemäriin. Välillä käyn läpi vihreiden naispoliitikkojen puolesta heidän viestejään, jotta heidän ei tarvitse itse lukea niitä. Siitä tulee olo, että autamme toisiamme eikä meitä lannisteta.

Emma sanoo olevansa toiveikas, koska hän on muutaman viime vuoden aikana nähnyt muutoksen parempaan.

– Nykyisin vihapuhekampanjat tunnistetaan. Esimerkiksi vihreiden aktiiveja on koulutettu tukemaan niitä, jotka joutuvat verkkohäirinnän kohteeksi, ja olemme julkaisseet oppaan ehdokkaidemme avuksi. On tärkeää ymmärtää, että ei ole tehnyt mitään väärää ja että ei ole vääränlainen.

Naisten sinnikkyys näkyy erityisesti siinä, että viime vaaleissa eduskuntaan pääsi enemmän naisia kuin koskaan. Hallituksessa on naisenemmistö ja pääministerinä on nainen.

– Suomi on tasa-arvoistunut, ja arvomaailma on laajentunut ja liberalisoitunut. Toisaalta vihapuhe kasvaa, ja konservatiiviset piirit ovat takajaloillaan. Tällaisissa yhteiskunnallisissa murroskohdissa tulee aina kahnausta, Tuija Saresma sanoo.

Somekiusaamista työnsä takia on kokenut suomalaisista 17 %. *

Vihapuhe yritetään vaientaa lainsäädännöllä

Verkkovihan kohteeksi joutuvaa ihmistä ei pidä jättää yksin. Tätä korostavat kaikki haastateltavat. Häirikön viesteihin puuttuminen voi tuntua ahdistavalta, mutta jo pelkkä vihapuheeksi joutuneen henkilön päivityksen peukuttaminen auttaa. Näin moni jo tekeekin.

– Ihmiset ovat alkaneet tulla apuun. Sitä voi verrata siihen, kun koulun pihalla kiusatun viereen tuleekin yhtäkkiä kavereita seisomaan, Emma sanoo.

Minja sanoo, että verkostoituminen on tärkeää, varsinkin jos työskentelee yksin.

– Kun aloin saada vihaviestejä, minut pyydettiin Facebook-ryhmään, jossa oli muitakin, jotka olivat kokeneet samaa. Olin siitä tosi iloinen.

Vihaan yritetään parhaillaan puuttua myös lainsäädännöllisin keinoin. Tällä hetkellä valmistellaan uutta lakiesitystä, jonka perusteella väkivallalla uhkaaminen maalittamisen yhteydessä tulisi yleiseksi syytteen alaiseksi rikokseksi. Naisten kannalta hyvä uutinen on se, että sukupuolta ollaan lisäämässä rikoksen koventamisperusteeksi.

Myös suurten verkkoyrityksien vastuusta käydään keskustelua.

Vaikka Meijua välillä kaduttaa se, että hän lähti julkisuuteen, hän ei aio antaa periksi.

– Haluan julkisuutta, koska haluan puhua naisia koskevista asioista, kuten ulkonäköpaineista. Ja somevaikuttajat ovat tiivis porukka. Saan heiltä paljon tsemppiviestejä ja vertaistukea.

Minja ei kadu sitä, että astui julkiseen keskusteluun.

– Nykyisin sanon taas rohkeasti, mitä ajattelen. Minun seinäni on minun tilani. Jos ei noudata sääntöjä, sinne ei tarvitse tulla. Uskon vakaasti demokratiaan ja haluan osallistua keskusteluun, koska uskon aidosti, että sitä kautta voi vaikuttaa.

Hän toivoo, että vihapuhetta kokeneita ymmärrettäisiin nykyistä paremmin eikä kommentoitaisi, että mitäs lähdit julkisuuteen.

– Ei ole kyse siitä, että saa jonkin yksittäisen kommentin, vaan siitä, millaisen keskusteluilmapiirin me haluamme.

Jutussa on käytetty lähteenä myös EIGE: Cyber violence against women and girls.

* Lähteenä Atte Oksanen: Verkkoviha koskettaa kaikkia

Älä sinäkään vaikene

Vuoden alussa Poliisihallitus julkaisi tiedotteen, jossa kehotetaan tekemään somehäirinnästä rikosilmoitus matalalla kynnyksellä. Jos joudut häirinnän kohteeksi, toimi näin:

• Tallenna heti viestit, kuvat ja muu materiaali, joissa sinua häiritään.

• Ota kuvakaappaukset häiritsijän profiilista. Ota talteen myös mahdollinen URL-osoite, joka johtaa häiritsijän profiiliin. Näin säilyy mahdollisuus jäljittää profiili, vaikka sen tekijä vaihtaisi tietojaan.

• Kirjoita ylös, missä ja milloin häirintä tai uhkailu on tapahtunut.

• Tallenna myös tuntemuksiasi liittyen häirintään, jos se on pitkäkestoista ja ahdistaa sinua.

• Ilmianna häiritsevä sisältö ja häiritsijän profiili sosiaalisen median alustan ylläpidolle.

• Kerro rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä, että olet kerännyt tapahtumista todistusaineistoa.

• Ole tarvittaessa yhteydessä auttaviin tahoihin, kuten Rikosuhripäivystykseen tai Naisten Linjaan.

Lähde: Poliisi.fi

X