Ihmissuhteet 10.9.2017

Voiko kumppania yrittää muuttaa? Psykoterapeutti vastaa

Teksti: Riina-Maria Metso
Muuta itseäsi, älä kumppaniasi. Näin sanotaan. Mutta entä jos ihan vähän saisi muutettua sitä toistakin? Nämä neuvot kannattaa lukea – mieluiten yhdessä puolison kanssa.

Taas ne hikiset treenivaatteet on heitetty saunan lauteille. Painava kattila ladattu tiskikoneen yläritilälle. Leivänmurut pöydällä. Pitäisikö huutaa? Käskeä? Uhata erolla?

Mikään noista ei ole oikein toimiva vaihtoehto, sanoo psykoterapeutti Paula Pohto-Kapiainen Vastaamosta. Itse tilanne sen sijaan on ymmärrettävä, sillä kumppanin tapojen ja piirteiden ärsyttävyys on kovin tavallista etenkin tuoreissa parisuhteissa.

– Yksi yleisimmistä muutostoiveista parisuhteessa on edelleen se, että toinen puristaisi hammastahnatuubia oikeasta päästä, eli perin tavallisista arjen asioista on yleensä kysymys.

Usein sanotaan, että kumppania ei voi tai kannata yrittää muuttaa. Mutta entä jos hikivaatteet ovat onnen kompastuskivi yhä uudelleen ja uudelleen? Onko mitään tehtävissä, ennen kuin ne luisuttavat suhteen kohti eroa? Voisiko toista muuttaa – edes vähän?

Paula Pohto-Kapiainen kehottaa aluksi miettimään, mitä muutoksella tarkoitetaan. Kieltämisellä tai uhkailulla voi kyllä saada toisen muuttamaan käytöstään. Hetkeksi. Aito muutos vaatii enemmän.

– Pakolla tuleva muutos voi syntyä pitkin hampain, eikä se ole välttämättä kestävää. Oikeaan muutokseen täytyy olla oma halu. Aito muutos lähtee asenteista ja arvoista. Niitä muuttamalla voi saada kestävää muutosta aikaiseksi.

Kerro, miltä sinusta tuntuu

Miten toisen asenteisiin ja arvoihin sitten voi vaikuttaa?

– Keskustelu on se vanhan- aikainen, hyvä tapa, Paula Pohto-Kapiainen sanoo.

Ei silti ole yhdentekevää, miten keskustelun aloittaa. Jos muutoskeskustelun aloittaa arvostelemalla tai käskemällä, ei lopputuloksena ole muutos vaan riita ja mielen pahoittaminen.

– Se on aika villiäkin, että pariskunnan riita alkaa yleensä samoista asioista ja kulkee samanlaisen prosessin läpi. Se on kuin ketjureaktio, joka toistuu, Pohto-Kapiainen kuvaa.

Tyypillistä on, että oma toive kerrotaan tavalla, joka toisen on vaikeaa ottaa vastaan. Syyttäminen ei ole koskaan hyvä tapa toivoa muutosta. Parempi tapa on kertoa, miltä itsestä tuntuu. ”Aina sinä jätät tavarat levälleen!” menee huonosti perille. ”Arvostan siisteyttä ja toivon, että siivoaminen ei jäisi vain minun tehtäväkseni” menee jo huomattavasti paremmin.

– Aivan ensimmäiseksi kannattaa kertoa, että minulla on paha olla tämän asian takia. Kerro omat toiveesi sekä se, mitä itse olet valmis tekemään muutoksen eteen. Puolison on helpompi hyväksyä muutostoiveet, kun ne tarjoillaan toiveina ja tunteiden kautta.

Sovi, älä osoittele

Tärkeää on myös tarjota apua toiselle. Mene puolitiehen vastaan.

– Pyydä toista kertomaan, kuinka voit auttaa häntä muutoksessa, Pohto-Kapiainen sanoo.

Hyvä tapa on tehdä konkreettisia sopimuksia: minä tiskaan, sinä viet roskat. Perjantaisin siivotaan yhdessä. Tämä toimii myös lasten kanssa. Jos asioista ei sovita tarkkaan tai ne jäävät ”pitäisi”-tasolle, niihin on vaikea sitoutua. Kun tehtävät ja vuorot ovat kalenterissa jääkaapin ovessa tai eteisen ilmoitustaululla, ne sitouttavat ja muistuttavat.

– Samalla tavalla lapsiakin opetetaan sopimalla, että omat jäljet on siivottava. Oli muutos mikä tahansa, se on aina hyvä viedä eteenpäin positiivisen näkymän kautta. Tarjoa jotain: tällainen elämä meille toteutuu, jos saamme tätä kohtaa hiukan muutettua.

Sopimusten hyvä puoli on, että ne eivät osoittele kumpaakaan.

– Silloin ei sanota, että sinun pitää nyt muuttua, vaan tavoitellaan molemminpuolista hyvää ja sujuvaa arkea. Parisuhde on yhteiselämää ja arjen jakamista, joten asioiden yhteinen sopiminen on välttämätöntä.

Itsetarkkailun avulla kaavoja voi tunnistaa

Jos haluaa ärsyyntyä vähemmän kumppanin käytöksestä, saattaisi olla hyvä kehittää omaa sinnikkyyttä ja miettiä asioiden mittasuhteita, todellisia merkityksiä ja tärkeysjärjestystä.

Sitä ei Pohto-Kapiaisen mukaan voi kiertää. Melko usein ärsyttävät piirteet ovat niitä, jotka eivät ole kuuluneet omaan parisuhdetta edeltävään elämään millään tavalla. Tällöin sopeutuminen voi viedä aikaa.

– Paras tapa helpottaa omaa oloa on kehittää omaa joustavaa ajattelua, hyväksymistä ja sopeutumista. Parisuhde ja yhteiselämä on sovittelua, konsensusta, ymmärtämistä, anteeksi pyytämistä ja anteeksi antamista. Jos suhde päättyy eroon, käsittelemättömät ongelmat ja joustamattomuus seuraavat valitettavan usein seuraavaan suhteeseen. Siksi oma kehitysprosessi on tärkeä.

Itsetarkkailun avulla voi oppia tunnistamaan, milloin itsessä heräävät ensimmäiset ärsytyksen merkit. Silloin voi puuttua omaan toimintaansa ja sitä kautta vaikuttaa myös toisen toimintaan.

– Jos päästää itsensä ”tunneputkeen”, oma kokemus voi olla niin voimakas, että on vaikeampaa enää muuttaa keskustelun suuntaa hedelmälliseksi. Kun huomaa itse ärsyyntyvänsä, kannattaa yksinkertaisesti vetäytyä pois hetkeksi, ottaa aikalisä. Koska riidan tavanomainen kulku katkeaa, se hämmentää myös toista osapuolta ja riita päättyy usein siihen. Kun tunnetila rauhoittuu, on helpompi palata keskustelemaan ja sopimaan asia. Omaa toimintaa muuttamalla myös vuorovaikutus voi aidosti muuttua, Pohto-Kapiainen neuvoo.

Liian pitkä muutoslista?

Mitä pitäisi ajatella siitä, jos kumppanissa on ärsyttäviä piirteitä listaksi asti? Onko hän sittenkin Se Väärä?

Ei välttämättä, sanoo Pohto-Kapiainen.

– Se voi myös kertoa siitä, että on itse asunut yksin aika kauan. Joskus omat tavat voivat olla niin jäykät, että on hankalaa sopeutua parisuhteeseen. Jokaisella on oma sopeutumisrepertuaarinsa. Se, kuinka paljon ihmisellä on keinoja sopeutumiseen, voi vaihdella paljonkin.

Tärkeää on myös tarkastella, millaisissa asioissa kumppanin toivoo muuttuvan. Persoonallisuuden piirteet ovat hankalimpia muutettavia.

Täydellistä muutosta ei ehkä kannata odottaakaan, mutta itsesäätelyllä niitäkin pystyy kehittämään. Esimerkiksi aggressiivisuutta ja nopeaa kiihtymistä voi opetella säätelemään, jos siihen on aito ja oma halu.

Millä ärsytyksen aiheilla on oikeasti merkitystä?

Kannattaako pieniä ärsytyksen aiheita ylipäätään hirveästi murehtia? Ne yleensä ratkeavat ajan kanssa etenkin, kun elämän tärkeät ja merkitykselliset asiat ovat yhteisiä.

– Hammastahnatuubin puristaminen väärästä kohdasta on pieni murhe. Sen sijaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei koskaan pidä sietää. Jos on jatkuvasti paha olla niin, että se vaikuttaa yleiseen vointiin ja työkykyyn, on hyvä pohtia, miten suhteessa kannattaa edetä.

Yhteinen arvopohja eli yhteiset elämän merkitykselliset asiat antavat hyvän pohjan suhteelle. Kohtuukokoiset ärsytyksen aiheet eivät johdata suhdetta eroon.

– Joskus yhteiselämään sopeutuminen menee kipeimmän kautta. Mutta jos pariskunnalla on halu kehittyä ja samanlainen maailmankuva, asioita kannattaa työstää ja yrittää päästä niistä yhdessä eteenpäin. Se vahvistaa liittoa ja kehittää omaa joustavuutta.

Ulkopuolista ammattiapuakaan ei kannata arkailla. Usein asioihin saa uutta näkökulmaa jo hyvinkin nopeasti.

– Monesti pariskunnat ovat vain jumissa samoissa ympyröissä. Kun käy juttelemassa pariterapiassa kerran tai kaksi, asiat voivat aueta aivan uudella tavalla, Pohto-Kapiainen sanoo.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi