Voiko parisuhde olla onnellinen ilman seksiä? Asiantuntijat ovat asiasta eri mieltä
Seksitön suhde ei ole parisuhde, sanoo gynekologi Anneli Kivijärvi. Väitöskirjatutkija Maiju Parviaisen mielestä suhde voi olla onnellinen ilman seksiäkin. Mutta kannattaako seksiin suostua aina?
Onko suhteessa oltava seksiä? Asiantuntijat vastaavat.
Seksitön suhde ei ole parisuhde, sanoo gynekologi Anneli Kivijärvi. Väitöskirjatutkija Maiju Parviaisen mielestä suhde voi olla onnellinen ilman seksiäkin. Mutta kannattaako seksiin suostua aina?
Onko suhteessa oltava seksiä? Annan Debatti-juttusarjassa gynekologi Anneli Kivijärvi ja väitöskirjatutkija Maiju Parviainen vastaavat.
Voiko parisuhde olla onnellinen ilman seksiä?
Anneli Kivijärvi: Ei ja kyllä. Seksitön suhde ei ole parisuhde. Ja vaikka seksi on muutakin kuin yhdyntöjä, monesti yhdynnät tuottavat suurimman mielihyvän.
Kun ihmiset vanhenevat, intohimo ja seksin kaipuu voivat vähentyä. Jos niin käy tasapuolisesti kummallekin osapuolelle, suhde voi olla kohtuuonnellinen.
Maiju Parviainen: Kyllä. Ihmiset arvostavat parisuhteissaan muutakin kuin seksiä, kuten sitoutumista, jaettuja elämänarvoja ja perhe-elämää. Seksi ei ole maaginen voima, joka itsessään takaa ihmisen tai parisuhteen onnellisuuden.
Onko seksi vallan väline parisuhteessa?
AK: Kyllä. Seksi on erinomainen vallan väline muuallakin kuin parisuhteessa, esimerkiksi työelämässä. Kieltäytymällä seksistä näyttää toiselle, ettei arvosta, vaan ylenkatsoo tätä. Naiselle seksi voi olla keino sitoa mies tiukemmin parisuhteeseen.
MP: Kyllä. Varsinkin naisia syytetään siitä, että he pyrkivät hallitsemaan miehiä seksin avulla. Kieltäytymällä seksistä nainen voisi saada miehen esimerkiksi tekemään kotitöitä. Tosin tällaisessa tapauksessa naisella ei ehkä ole muita keinoja kuin seksi vaikuttaa parisuhteen asioihin.
Voiko seksiin painostaa tietämättään?
AK: Kyllä. Jos ihminen on rakastunut, elää mielestään hyvässä parisuhteessa ja pitää seksistä, hän uskoo, että toinen ajattelee samoin. Kun vaikka nainen valmistelee kynttiläillallisen viineineen ja seksikkäine alusasuineen, hän ei koe painostavansa kumppania seksiin. Mies voi kokea tilanteen toisin.
MP: Ei. Seksiin painostaminen on toimintaa, joka tuottaa parisuhteeseen seksiin painostavan ilmapiirin. Se syntyy esimerkiksi siitä, että toinen jatkuvasti puhuu tai vihjailee seksistä ja sen puutteesta tai loukkaantuu ja mököttää, jos seksiä ei ole. Sekin on painostamista, että uhkailee muilla seksisuhteilla, maksullisen seksin hankkimisella tai erolla.
Saako seksin vähyyden takia mököttää?
AK: Kyllä. Jokaisella on oikeus näyttää tunteensa, ja mököttäminen on yksi tapa viestiä surua ja kiukkua. Onko suurempaa syytä kiukutella kuin halu, jota ei saa tyydytetyksi?
MP: Ei. Seksistä kieltäytyvä kumppani ja seksin vähäisyys saattavat harmittaa. Parisuhteessakin pitää hyväksyä se, ettei toinen välttämättä halua seksiä. Jos joutuu toistuvasti vonkaamaan, mököttämään tai uhkailemaan, tietää itsekin, ettei kumppani osallistu seksiin omasta halustaan.
Pitäisikö seksiin toisinaan suostua vain toisen toiveesta?
AK: Kyllä. Joka kerta ei tarvitse, mutta toisinaan se olisi viisasta. Parisuhteessa osoitetaan rakkautta miellyttämällä toista, ei vain toimimalla omien halujen mukaan. Seksi on useimmiten kivaa, kun vain viitsii ryhtyä siihen. Ajanpuute ei aina käy syyksi kieltäytymiseen: suomalainen yhdyntä kestää keskimäärin kuusi minuuttia.
MP: Kyllä ja ei. Jos pitää seksistä ja haluaa sitä, voi suostua. Mutta jos ei halua tai jos seksi on esimerkiksi epämiellyttävää tai kivuliasta, ei todellakaan pidä.
Hyvä periaate on, että kunnioittaa itseään, haluaan ja rajojaan siten, että osallistuu vain sellaiseen seksiin, jota haluaa. Toistuva seksiin myöntyminen aiheuttaa tyytymättömyyttä ja kielteisiä tunteita itseä, kumppania, seksiä ja parisuhdetta kohtaan.
Onko seksi antamista ja saamista?
AK: Kyllä. Seksi on mitä suurimmissa määrin vastavuoroista antamista ja saamista. Kun antaa toiselle nautintoa, sitä myös saa – vaikkei välttämättä joka kerta. Jos tänään toinen vie toisen orgasmiin, huomenna on toisen vuoro.
MP: Ei. Usein puhutaan siitä, kuinka etenkin miesten pitää pysyäkseen tyytyväisinä ”saada” säännöllisesti seksiä. Naisten tehtäväksi jää sen ”antaminen”. Ajatus sisältää oletuksen, ettei nainen harjoita seksiä itseään varten.
Kannattaisiko parisuhteeseen sopia seksikiintiö?
AK: Ei. Normaalissa parisuhteessa ei kiintiöitä tarvita. Niiden sijaan parin pitäisi allekirjoittaa suhteen alussa parisuhdesopimus, jossa määritellään seksin määrä ja luvataan, ettei seksitauko koskaan veny yli kahden viikon. Lisäksi sovitaan seksistä kieltäytymisen seurauksista, kuten siitä, saako esimerkiksi mennä vieraisiin. Vuosien varrella sopimusta päivitetään.
MP: Ei. Jos tavoitteena on parisuhteessa olevien ihmisten seksuaalinen hyvinvointi, kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti naisten seksuaalisen toimijuuden vahvistamiseen: siihen, että nainen tuo ilmi seksuaaliset halunsa ja kiinnostuksensa, tekee halutessaan aloitteita ja kieltäytyy seksistä, jota ei halua.
Vaikuttaako seksin määrä laatuun?
AK: Ei ja kyllä. Seksi voi olla hyvää niin päivittäisenä pikapanona kuin harvemmin pitkän kaavan mukaan toteutettunakin. Kynnys lähteä seksiin kuitenkin nousee, jos tauko venyy. Tauon jälkeen seksi on usein nopeaa, eikä toinen välttämättä ehdi mukaan.
MP: Ei. Parisuhteessa olevien naisten kokemuksia tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, ettei seksin määrä välttämättä kerro mitään seksistä koetusta tyytyväisyydestä tai parisuhteen onnellisuudesta. Hyvinvoinnin kannalta laatu on määrää oleellisempi.
Saako seksiä hakea muualta, jos sitä ei saa parisuhteessa tarpeeksi?
AK: Ei ja kyllä. Jos omassa suhteessa on edes jonkin verran seksiä, ei saa. Mutta jos toinen haluaa eikä toinen ikinä anna, saa mennä vieraisiin.
MP: Kyllä ja ei. Jokainen toimikoon asiassa omantuntonsa mukaan. Ongelmia tulee, ellei kumppani hyväksy muita seksisuhteita.
Onko seksistä kieltäytyvä ihminen sopimaton parisuhteeseen?
AK: Kyllä. Jos ei puoleen vuoteen ilman kelvollista syytä, kuten vakava oma tai lapsen sairaus, suostu minkäänlaiseen seksiin, on sanonut parisuhteensa irti ja antanut toiselle luvan hankkia tilalleen sänkyyn sijainen.
MP: Ei. Sen sijaan voi kysyä, onko parisuhteeseen sopimaton sellainen ihminen, joka kuvittelee, että seksiä on aina kun haluaa? Parisuhteessa eroottinen lataus ja seksin määrä vähenevät ajan myötä. Mikäli mielii elää parisuhteessa, on sopeuduttava siihen, ettei välttämättä ole säännöllistä seksiä.
Juttu julkaistu Anna 6/19 -numerossa.
Kommentit
Kammottavan kapeakatseinen gynegologi. Kyllä se nyt vaan niin on, että seksiä ei tarvita parisuhteessa yhtään mihinkään, jos ei kumpikaan pidä sitä tärkeänä. Täysin turhanpäiväistä puuhaa. Onnellisuus, läheisyys, yhteys ja yhteenkuuluvuus tulee ihan muusta. Ennemminkin olisin sitä mieltä, että pelkkään seksinpuutteeseen kaatuva parisuhde ei ole kovin kummoinen parisuhde. Se on sitten ongelmallisempaa, jos joillakin toinen haluaa seksiä ja toinen ei, mutta ei pitäisi alkaa yleistämään tyyliin ”seksitön suhde ei ole parisuhde”. Jos parisuhde erotetaan ystävyyssuhteesta pelkän seksin tai sen puuttumisen perusteella, niin on kyllä aika kapoinen maailmankuva. Ihmisiä on erilaisia.
Kommentit
Olen erittäin ihmeissäni ko. erikoislääkäri Kivijärven kommenteista. Ajatus seksin määrän sopimisesta kirjallisesti parisuhteen alussa on uskomatonå. Samoin se, että jos ei 6kk suostu harrastamaan seksiä parisuhteesa, antaa toiselle luvan ”hankkia tilalleen sänkyyn sijainen”. Kuinka korkeasti koulutettu lääkäri voi kommentoida näin? Eikö seksin määrä ole jokaisen parisuhteen oma asia, johon ei pysty soveltamaan Kivijärven mustavalkoisia, ehdottomia sääntöjä? Ja voisiko esimerkiksi hän lääkärinä ehdotta, että mikäli parisuhteen intiimielämässä on selvästi toisen tai molempien osapuolten mielestä pulmia (määrällisiä, laadullisia tai muita), niin parin kannattaisi esim. hakeutua pariterapiaan? Mielestäni on törkeää väittää, että puoliso saisi automaattisesti luvan pettämiseen, mikäli seksielämässä on pidempikestoinen tauko. Toivottavasti joku muukin havahtuu ko. erikoislääkärin erikoisiin, suorastaan haitallisiin kommentteihin.
Mielestäni on kamala lausunto, että parisuhteessa elääkseen ihmisen pitäisi osata elää ilman seksiä. Näin asia ei ole. Ihminen voi elää parisuhteessa, jossa ei ole seksiä. Onneksi muitakin vaihtoehtoja on. Miksi ihmisen pitäisi ajaa välimallin Passatilla jos saatavilla olisi kaikilla lisävarusteilla oleva Audi A6? Määränpäähän päästään varmasti molemmilla kulkupeleillä, mutta määränpäätä tärkeämpää elämässä on matka. Passatilla matka taittuu suupielet mutrussa kovan narinan ja kitinän kera. Ilmastointi toimii joskus ja jouluna, puhaltaen maksimissaan hailakkaa ilmaa ja sitäkin hieman vastentahtoisesti. Audilla matka taittuu nautinnollisesti hymyillen. Webasto lämmittää ilman kuumaksi aina niin halutessasi ja matkanteko on suorastaan ihanaa. Nautinnollisen matkan saavuttamiseksi ihmisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota matkaseuran valintaan. Arvomaailman tulisi kohdata ja seksi on monelle erittäin tärkeä arvo. Kaikki eivät nauti seksistä ja on kamalaa, että tällaiset ihmiset pariutuvat seksuaalisten ihmisten kanssa. Kenenkään nautintoa ei tulisi evätä, eikä etenkään pelata valtapeliä toiselle tärkeän asian kanssa. Kumppanuus syntyy jaetuista arvoista ja halusta olla toiselle hyvä. Kumppanuus ei synny yhteisestä kodista tai keskustelusta. Keskustella voi kavereidenkin kanssa. Yhdessä koettu nautinto syventää suhdetta kaikilla sektoreilla ja vaikka seksi jostain luonnonoikusta johtuen ei enää onnistuisi, jäljelle jäisi silti kumppanuus ja halua täyttää toisen tarpeet. Tämä on rakkautta. Itsekin olen ajanut Passatilla, mutta suosittelen kaikille lämpimästi matkantekoa premium-luokan autolla. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi matkaten kulkineella, joka ei täytä edes tärkeimpiä tarpeitasi.
Toivottavasti nämä annelit näkemyksineen pitäytyvät kommentoimassa vain heteroiden parisuhteita. Ei tällainen pettämistä oikeuttava yhdyntäkeskinen höpinä todellakaan kerro mitään esim. lgbtia -ihmisten parisuhteista. Ja myös aseksuaaleilla on parisuhteita, joissa ei harrasteta seksiä, mutta ollaan muuten läheisessä kosketuksessa.
Missä vaiheessa parisuhteen määrityksestä on kadonnut ajatus siitä että parisuhde on KOMPROMISSI. Myös seksin ja seksuaalisuuden osalta. Tällainen hyvin ehdoton näkemys ainoastaa patistaa ihmisiä eroamaan tai olemaan menemättä parisuhteisiin. Erityisesti väitöskirjatutkija Parviaisen kommenttien jälkeen jää käteen kysymys voiko parisuhteessa edes keskustella seksistä ja seksuaalisuudesta. Hän ei tunnu ymmärtävän että jopa keskustelu seksistä on painostamista. Miksi kukaan parisuhteessa puhuisi parisuhteen seksistä jos asia olisi kunnossa?
Varmasti monelle tuntuu loukkaavalta tuo näkemys, ettei seksitön suhde olisi mikään parisuhde. Itse söin aikuisuuden kynnyksellä jakson masennuslääkkeitä, lääkitys tuhosi todella nuorena kokonaan kyvyn haluta, kiihottua, saada orgasmi, seksuaalisen tuntoaistin, kyvyn saada mielihyvää pusuista tai haleista, kyvyn tuntea aitoja ihastumisen tai rakastumisen tunteita… Kyse oman määritelmäni mukaan jonkin sortin aivovauriosta. Lääkkeettömät vuodet eivät ole auttaneet ja parisuhde lapsen isään lopulta päättyi. Oma suru tilanteesta ja kiinnostuneisiin miehiin tutustumisen kynnys ovat valtavia.
Silti yritän toivoa, että jostain joskus löytyisi uskollinen kumppani, joka hyväksyisi minut tällaisena ja jonka kanssa voisin ehkä yrittää etsiä turvallisesti rippeitä entisestä itsestäni, ilman painostusta. Vaikea sanoa mihin määrään ja laatuun läheisyyttä pystyisin tai pystyisinkö seksiin enää ollenkaan. Kyllä minä laskisin seksittömänkin suhteen kuitenkin parisuhteeksi, jos yhdessä kasvatettaisi lasta/lapsia, jaettaisi arjen vastuut ja tehtäisi asioita tiiminä, kuin kuka tahansa pariskunta. Sellainen henkiseen yhteyteen ja yhdessä tekemiseen perustuva suhde varmasti auttaisi pääsemään tämän surun yli, olen kuitenkin melko nuori ja en haluaisi olla loppuelämääni yksin. En kokisi suhdetta aidoksi ja turvalliseksi, jos siinä olisi kolmas osapuoli, en haluaisi opettaa lapsellenikaan sellaista suhteen mallia, mieluummin yksin, jos tämä tilanteeni ei kenellekään sovi. Kyllä minä uskon, että onnellisuuteni kasvaisi sellaisessa seksittömässäkin suhteessa tähän yksin oloon verrattuna, jos se todella olisi ok myös sille toiselle. En tietenkään lähtisi enää suhteeseen, jossa toinen siitä suuremmin kärsisi. Haastava tilanne vain etsiä tilanteeseen sopivaa puolisoa, kun ei tuota lääketaustaa haluaisi ihan jokaiselle vastaantulijalle kertoa ja selittää. Mutta en usko, että olisin ainut vähän nuorempi, ehkä jopa täysin seksitöntä suhdetta etsivä Suomessa. Ja on lukemani mukaan sellaisiakin ihmisiä joita ei haittaisi tyydyttää itsensä omin käsin parisuhteessa, jos suhde muuten toimisi. Oli pakko kommentoida, kun tätä ahdistusta tilanteesta kasvattaa aina nuo kapeat määritelmät suhteille ja tiukat kriteerit niiden onnelle. Meinaa se oma toivo tulevasta sammua, kun näitä lukee.
Jos seksi ja läheisyys on loppunut miehen aloitteesta vuosia sitten eikä keskusteluyhteyttä ole, on silloin antanut toiselle luvan hakea läheisyyden muualta. Seksitön suhde ei ole parisuhde, vaan kaverisuhde.
Anneli Kivijärvi vihaa naisia aktiivisesti ja propaganda on sen mukaista. Jalat levälleen vaan, seksin ei hänen mukaansa kuulu olla naiselle miellyttävää tai tyydyttävää vaan on tarkoitettu vain miehen miellyttämiseksi. Hän on huudellut naisvihaansa ja naisten seksuaalisuuden latistamisen huuhaata kymmeniä vuosia ja silti hänelle jaetaan palstatilaa loputtomiin.
Olen nelikymppinen nainen, seksuaalinen itsetunto huipussaan ja haluaisin vaikka joka päivä. Mies ei ole halunnut kohta kolmeen vuoteen. Tuntuu niin pahalta, kun hän on muuten aivan täydellinen kumppani ja rakastava isä. Lääkäriin ei suostu, puhumaan ei suostu.
Ja minä kuihdun hiljaa pois. En ikinä haluaisi ketään vierasta miestä.
Minusta kysymys siitä, onko ”lupa” mennä vieraisiin ja kuinka pitkän seksittömyyden jälkeen, on hankala. Tuskin kukaan pettänyt on toiminnalleen lupia varmistanut. Ehkäpä ratkaisuna olisi keskustella siitä, voisiko suhde olla avoin – tai miettiä, onko tässä suhteessa niin paljon muita kannattimia, että seksittämyyden kanssa voisi elää onnellista elämää. Elin pitkään käytännössä seksittömässä suhteessa, eikä suhteessa mikään sitä pidemmän päälle paikannut huomioiden vielä sen, että seksittömyys loi kitkaa myös muille suhteen osa-alueille. Mutta mitä pettäminen olisi pelastanut? Kaiken suhteessa olevan harmin lisäksi minulla olisi ollut sen yhden epätyydyttävän suhteen lisäksi salailun tuoma taakka ja ihminen, jolle en voisi antaa salaisia ajanviettoja ja viestejä enempää. Minulle ero oli ehdottomasti paras ratkaisu. Ei ole mitään väärää antaa arvoa myös omille tarpeilleen.
Kammottavan kapeakatseinen gynegologi. Kyllä se nyt vaan niin on, että seksiä ei tarvita parisuhteessa yhtään mihinkään, jos ei kumpikaan pidä sitä tärkeänä. Täysin turhanpäiväistä puuhaa. Onnellisuus, läheisyys, yhteys ja yhteenkuuluvuus tulee ihan muusta. Ennemminkin olisin sitä mieltä, että pelkkään seksinpuutteeseen kaatuva parisuhde ei ole kovin kummoinen parisuhde. Se on sitten ongelmallisempaa, jos joillakin toinen haluaa seksiä ja toinen ei, mutta ei pitäisi alkaa yleistämään tyyliin ”seksitön suhde ei ole parisuhde”. Jos parisuhde erotetaan ystävyyssuhteesta pelkän seksin tai sen puuttumisen perusteella, niin on kyllä aika kapoinen maailmankuva. Ihmisiä on erilaisia.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous