Ystäväni energiavaras
Puhelin soi. Nostan kännykän käteeni ja huokaisen. Tekisi mieli vaihtaa äänettömälle ja haudata puhelin takaisin laukun uumeniin, mutta vastaan kuitenkin. Tuttu ääni puhelimessa tilittää hirveästä päivästään kirosanojen saattelemana. Miksi vastasin taas puhelimeen?
Jos tunnistat tilanteen, pidä varasi, sillä ystäväpiirissäsi saattaa piileskellä energiavaras. Ruotsalainen sosionomi ja psykoterapeutti Ingalill Roos neuvoo vuonna 2007 julkaistussa kirjassaan, Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet, miten tunnistat energiavarkaan ja ymmärrät hänen käytöstään. Kirjassa valotetaan energiavarkaalle tyypillistä käyttäytymistä tapauskertomuksien avulla. Kirja auttaa myös opettelemaan tervettä itsekkyyttä ja puolensa pitämistä.
Energiavarkaat ja energianantajat
Roos puhuu energiavarkaista ja energianantajista. Energiavarkaat purkavat hankalat tunteensa muihin helpottaakseen omaa oloaan ja kartuttaakseen omia energiavarastojaan. Energiavarkaat ovat uppoutuneita omiin asioihinsa, eivätkä ole kiinnostuneita siitä, mitä muilla on sanottavana. He nauttivat sanoessaan “ei” ja suhtautuvat vihamielisesti heille osotettuihin vaatimuksiin.
– Välillä tekee mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa. Olen antanut niin paljon itsestäni, että haluaisin jotain takaisinkin, pohtii kolmekymppinen Johanna, joka on kärsinyt ystävyyssuhteestaan energiavarkaan kanssa jo kymmenen vuotta.
Energianantajat puolestaan ovat energiavarkaiden vastakohtia. He ovat hyväntahtoisia ja anteliaita. He eivät puolustele itseään ja tekojansa, vaan luovuttavat tai astuvat sivuun törmätessään vastarintaan. Energianantajat haluavat usein muille hyvää, eivätkä suostu näkemään pahaa kenessäkään.
25-vuotias Laura on Johannan tavoin kyllästynyt epätasapainoiseen ystävyyssuhteeseensa.
– Ystäväni ei osaa laittaa ongelmiansa oikeaan mittakaavaan. Hänen ongelmansa ovat aina suurempia kuin kaikkien muiden. Muiden asiat sivutaan tavatessamme yleensä vain sivulauseessa Hän ottaa kaiken aina itseensä, joten suoraankaan ei voi sanoa, että “Etkö tajua olevasi itse ongelmiesi lähtöpiste!” Hänellä kuitenkin on lupa sanoa kaikki asiat päin naamaa ja ilkeästi.
Antajan ja ottajan suhde
Energiavarkaat ja energianantajat päätyvät usein ystäviksi. Yliempaattiset energianantajat joutuvat tällaisessa ystävyyssuhteessa helposti hyväksikäytetyiksi kiltteydensä vuoksi. Energiavarkaat tunnistavat kaukaa otollisen energiavaraston, josta ammentaa hyvää mieltä ja virkeyttä. Ikävä kyllä suhde ei ole molemminpuolinen, vaan energianantajat antavat liikaa itsestään ovelille varkaille ja uupuvat lopulta.
Energianantajille energiavarkaan torjuminen ja itsensä puolustaminen tuntuu ylipääsemättömältä. Usein taustalla vaikuttaa pelko toisen loukkaamisesta ja mahdollisesta konfliktitilanteesta. Mikään ei pelota energianantajaa enemmän kuin riitaisa tilanne. Energianantajat päätyvät kantamaan sisällään raskasta taakkaa, joka kuluttaa henkiset varastot nopeasti loppuun.
– Minun ei tee enää mieli vastata ystäväni maratonipuheluihin. Hänellä on kaikki asiat aina huonosti, enkä jaksa kuunnella enää valitusta vuoden takaisista asioista, jotka on käsitelty jo moneen kertaan, kertoo Laura.
Miten päästä eroon energiavarkaasta?
Ystävyyssuhteessa kummankin osapuolen tulisi saada tukea ja kokea itsensä tärkeäksi. Keskustelu ei ole keskustelua, jos siihen ottaa osaa vain yksi osapuoli. Kenenkään hyväsydämisyyttä ei saisi hyväksikäyttää. Energiavarkaan ja energianantajan välillä tasavertainen ystävyyssuhde valitettavasti on mahdottomuus.
Tärkeintä energianantajalle olisikin opetella pitämään energiavarkaita loitolla. Avain tähän löytyy energiavarkaan käytöksen ymmärtämisestä. Syyt energian ammentamiseen helpottavat käytöksen tunnistamista ja sitä vastaan taistelemista.
Energianantajien tulisi kasvattaa luonteenlujuuttaan ja oppia pysymään viileinä ja välinpitämättöminä ristiriitatilanteissa energiavarkaiden kanssa. Pahinta on antaa ymmärrystä ja niellä teräväkielisen energiavarkaan loukkaukset mukisematta. Energianantajien tulisi puolustaa omia rajojaan ja vahvistaa itsekunnioitustaan ja omanarvontunnettansa.
– Ystävyytemme käy vuosi vuodelta ahdistavammaksi, enkä tiedä kuinka kauan jaksan enää olla toisen nyrkkeilysäkkinä. Teen vähintään kerran vuodessa päätöksen, etten enää niele hänen käytöstään, mutten pysty pitämään siitä ikinä kiinni, harmittelee Johanna. Hän on huomannut, että rohkeus tällaisessa asiassa tuntuu usein epätoivoisen vaikealta.
Kaikki lähtee itsetuntemuksesta
Roos kirjoittaa kirjassaan “Kun ymmärtää itseään, ymmärtää muitakin”. Hänen mukaansa tie itsetuntemukseen ja vahvaan persoonaan kulkee itsetutkiskelun kautta. Itsetuntemuksen avulla onnistuu tunnistamaan itsestänsä mahdollisen energiavarkaan tai energianantajan. Tärkeimmät Itsetutkiskelussa on tärkeätä muistaa:
Älä unohda tai ohita menneisyyttäsi, mutta elä nykyhetkessä.
Älä pelkää tunteitasi. Hyväksy surusi ja vihasi.
Valitse oma tiesi ja seuraa sitä.Palauta itsekunnioituksesi!
Terapeuttinen keskustelu ja unien tulkitseminen saattaa auttaa ymmärtämään ja tiedostamaan asioita, joita emme ole aiemmin ymmärtäneet.
Teksti: Jenni Junkala
Kommentit
Kiitos kaikille kuvaavista kommenteista, on tosi riipaisevaa lukea vuosikymmeniä kestäneiden ystävyys suhteiden kariutumisesta! Monia kirjoittajia yhdistää energian antaminen ja minua mietityttääkin, että miksi me antajat ajaudumme tällaisiin energiavarassuhteisiin? Oletteko miettineet miksi sinä olet aina se osapuoli joka kuuntelee, vastaa valitusvirsiin yöllä ja tukee ja tukee kunnes voimia ei enää ole?
Olen hiljattain tutustunut energiavarkaaseen, jonka myötä havahduin miettimään vanhempiakin ystävyyssuhteita. Olen kaikissa niissä kuuntelija, aina ollut. Montaa ystävää ei edes ole ollut, ja yleensä kaikki ovat kyllä jossain määrin kiinnostuneita minunkin elämästäni, mutta eivät ikinä niin paljon kuin omastaan. Ja tunnistan tässä juuri tuon suhteuttamisongelman: omat asiat eivät ole koskaan niin merkittäviä kuin näiden ystävien.
Turhauttaa. Olen turhautunut itseeni: miksi en vaadi itselleni oikeutta ottaa tilaa ja aikaa omien asioideni kertomiseen? Miksi on niin vaikea vastustaa muita, kun he pyytävät ja haluavat vuodattaa? Ja jos sanoo ei, alkaa taas miettiä ystävien hankalaa elämäntilannetta ja vaikeaa lapsuutta ja sitten tulee tosi huono omatunto. Miksi ei tule huono omatunto silloin kuin itseä tallotaan?? Aina on huono elämäntilanne, ero, kuolema, työ, itsetunto, kaikilla meillä, eihän kukaan kai ole niin erityinen että hänellä olisi esimerkiksi miessuhteissa aina kaikista rankinta ja ”paskin tuuri”? Mitähän pitäisi tehdä, että alkaisi ottaa vastuuta omata elämästään? Haluan edelleen kuunnella ja tukea ystävää, sehän se tekee elämästä jaksamisen arvoista, mutta miten saan ympärilleni ihmisiä, jotka ovat valmiita myös kuuntelemaan ja oma-aloitteisesti kysymään kuulumisiani silloinkin, kun heidän asiansa ovat hyvin? Onko vinkkejä kellään? Terapiaan ei ole varaa, mutta mikä tahansa self-help-ohje käy hyvin. Pelkään pahoin ttä pelkkä aika ja asian tiedostaminen ei auta.
Kommentit
Eihän tuosta saanut mitään ohjetta energiavarkaan kanssa (työpaikalla) elämiseen tai hänen puhetulvansa vaientamiseen!!!!
Kiitokset tästä ”artikkelista”. Taidanpa hankkia Roosin kirjasen luettavakseni. Olen juuri tuollainen energianantaja hirveälle energiasyöppö pomo/kaverille. Välillä jaksaminen on ollut kovan pinnistelyn takana. Töissä on kuitenkin käytävä.
Jep.
Olen tiedostanut energiavarkaan läsnäolon jo ihan nuorena.
Sisareni, joka ei piittaa muiden murheista lainkaan,
koska vain ja ainoastaan hänen ongelmansa ovat TODELLISIA ongelmia,
on juuri tämänkaltainen energiavaras.
Onneksi enää soitellaan vain harvoin ( ollaan 40+ ) mutta kyllä
joskus mietityttää, että eikö tuollainen ihminen tajua katsoa koskaan ympärilleen ja tajuta, että on niitä ongelmia muillakin,
eikä kaikki ongelmat hänenkään elämässään aiheudu vain muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ?
Peiliinkin voisi vilkaista.
Lopetin n. kuukausi sitten energiavarkaan yhteydenotot lähes kokonaan. Sanoin, etten jaksa hänen murheitaan, koska omiakin on jo ihan kotitarpeiksi. Ensin ei oikein ymmärtänyt ja yritti vielä mutkan kautta, mutta rauhoittui sentään. Nyt välillä tekisi mieli soittaa, mutta pelkään, että sieltä tulee taas sama jätevuori niskaan, joten jätän soittamatta. Kaikkein vaikeinta hänen kanssaan on ongelmien ydin eli alkoholi (hänen asuinkumppaninsa). En osaa oikein auttaa asiassa, kun se ei ole minulle koskaan ollut ongelma. Tulen pikemminkin raivoihini, kun kuuntelen ongelmajuopon uusimpia sähläyksiä ja energiavarkaan kärsimyksiä. Surettaa tietysti, että toinen joutuu kärsimään, mutta nyt kärsiöitä on yksi vähemmän – nimittäin minä.
Onhan tuo energiavaras tullut tuohon avioliiton myötä, nimittäin anoppi.
On vain Hän ja Hänen huolensa. Hän ei jaksa innostua mistään, alussa koetin pyytää mukaan ja olla ystävällinen miniä. Enää en pyydä.
Kun ollaan kylästelemässä puolin jos toisin on aina Hänellä kamala elämä. Milloin kolottaa sieltä ja milloin täältä, ei jaksa liikkua ja on liikaa painoa.. Taloa pitäisi korjata ja pihaa kunnostaa..
Aina se sama vääntynyt norsun perse-naama odottaa siellä.
En muista, milloin olisin kuullut Hänen nauravan.
Hän ei osaa enää iloita toisten (kuten omien lastensa ja heidän perheidensä) saavutuksista. Jos joskus olen laittanut hyvää ruokaa isommalle porukalle, hänen kommenttinsa on ollut ”ihan hyväähän tämä on”, samalla kun toiset ovat kehuneet kokkailujani ravintola tasoisiksi. En väitä, että olisin mikään huippukokki, mutta hyvää ruokaa kyllä osaan laittaa ja sitä mielelläni teen välillä ja järjestämme isompia ruokahetkiä tuttavien kanssa.
Rakennan itselleni aina henkisen suojamuurin, kun näemme. Kuuntelen kyllä ja ohitan neutraalisti Hänen paatoksensa, mutta en mene mukaan voivotteluun.
Tulipa avauduttua. =)
Olen itse tällainen energian ja ilonantaja, ja saan ihan suoraan palautettakin siitä että minulle soitetaan juuri sen takia, kun tarvitaan iloa.Olen kaiketi aina ollut tämä antaja.Mutta sitten kävi niin että en itse saanut mitään.Olen oppinut että aika usein ystävyysaloitteen tekee juuri tämä ottaja ja minäpä tiedän sen.Tässä avaimia kun mittari on täynnä ja olet valmis pitämään puolesi-ilman typerää syyllisyytä,joka vain estää olemasta oman elämänsä herra:
1. Älä vastaa puhelimeen jos siltä tuntuu.Miksi vastaisit? Onko kaverin aika kallisarvoisempaa kuin omasi?Ja pöh!Meillä jokaisella on se oma elämä-voithan olla vaikka juuri rakastelemassa…
2.Opi rakastamaan oikeasti itseäsi.Näe arvosi, oma aikasi ja ”vedä” mielummin hyvää ympärillesi kuin syöppöjä.Mitä sinä itse haluat?
3.Miten jättää vastaamatta tekstiviesteihin, jotka ovat ihan suoraa huutoa ja tulvaa ongelmista,ilman että sinulta kysytään, ”hei,mitä sulle kuluu?
Tässä ohje:Voit olla täysin vastaamatta, sillä siinä ei ole mitään mihin oikeastaan vastata.Tai voit vastata-ikävä kuulla ja kertoa samaan syssyyn omat ongelmasi tai mielummin sen, kuinka hyvä päiväsi onkaan ollut, kuinka onnellinen olet ja kuinka onnisti.Se voi jopa auttaa energianottajaa havahtumaan ja löytämään toisenlaisen tavan.
4.Havahduta itsesi tällä ajatuksella-Tässä maailmasa ei ole pakko, jos ei halua, olla kenenkään jalkarätti. Mutta sitä saa tietenkin olla, jos ei itsellään muutakaan arvoa näe.Meneehän se aika niinkin, katkerasti.
5.Joskus on se tehtävä päätös, jossa lupaa kunnioittaa itseään ja omaa ajankäyttöään, sitä kauttaan elämäänsä enemmän kuin jonkun muun.
6.Sanattomuus on ihanaa! Vaikeneminen on kultaa! Kun lopettaa kantaaottamisen toisen ongelmiin niin-pum- ja lika on poissa eli ne häviävät ; )
7.Voit olla aina se energianantaja, koko ajan kun pääset jyvälle, kuinka suojella itse turhilta toisen ihmisen ajatusmyrkyiltä.Kun nautit hyvästä elämästäsi sitäkin huolimatta, vaikka kuinka toinen valittaa, näet kuinka teho vaimenee.
8.Tämä auttaa eniten: Musiikki puhdistaa ja kohottaa omaa mieltä ja auttaa mielen kuonista irti.Kehoita ottajaakin kuuntelemaan enemmän musiikkia, joka rauhoittaa ja ilostuttaa.Näet kuinka ottajastakin alkaa tulla antaja.
9.Katkaise epätoivoon perustuva ihmissuhde, jos alat olla itse kuin tämä ottaja tai olet tapaamisten jälkeen aina iloton, masentunut ja ärtyisä.On aika mennä eteenpäin.
10.Sanat satuttavat paljon, kirosanat ja manattelut luovat synkkiä pilviä ja leijuvat ihmisten ilmoille.Mieti antaja, haluatko todellakin elää sellaisen keskellä ja saattaa itsesi niin huonoon tilaan jatkuvasti? Monet flunssat ja päänsäryt voivat johtua väärästä seurasta.
Olen itse tällainen energian ja ilonantaja, ja saan ihan suoraan palautettakin siitä että minulle soitetaan juuri sen takia, kun tarvitaan iloa.Olen kaiketi aina ollut tämä antaja.Mutta sitten kävi niin että en itse saanut mitään.Olen oppinut että aika usein ystävyysaloitteen tekee juuri tämä ottaja ja minäpä tiedän sen.Tässä avaimia kun mittari on täynnä ja olet valmis pitämään puolesi-ilman typerää syyllisyytä,joka vain estää olemasta oman elämänsä herra:
1. Älä vastaa puhelimeen jos siltä tuntuu.Miksi vastaisit? Onko kaverin aika kallisarvoisempaa kuin omasi?Ja pöh!Meillä jokaisella on se oma elämä-voithan olla vaikka juuri rakastelemassa…
2.Opi rakastamaan oikeasti itseäsi.Näe arvosi, oma aikasi ja ”vedä” mielummin hyvää ympärillesi kuin syöppöjä.Mitä sinä itse haluat?
3.Miten jättää vastaamatta tekstiviesteihin, jotka ovat ihan suoraa huutoa ja tulvaa ongelmista,ilman että sinulta kysytään, ”hei,mitä sulle kuluu?
Tässä ohje:Voit olla täysin vastaamatta, sillä siinä ei ole mitään mihin oikeastaan vastata.Tai voit vastata-ikävä kuulla ja kertoa samaan syssyyn omat ongelmasi tai mielummin sen, kuinka hyvä päiväsi onkaan ollut, kuinka onnellinen olet ja kuinka onnisti.Se voi jopa auttaa energianottajaa havahtumaan ja löytämään toisenlaisen tavan.
4.Havahduta itsesi tällä ajatuksella-Tässä maailmasa ei ole pakko, jos ei halua, olla kenenkään jalkarätti. Mutta sitä saa tietenkin olla, jos ei itsellään muutakaan arvoa näe.Meneehän se aika niinkin, katkerasti.
5.Joskus on se tehtävä päätös, jossa lupaa kunnioittaa itseään ja omaa ajankäyttöään, sitä kauttaan elämäänsä enemmän kuin jonkun muun.
6.Sanattomuus on ihanaa! Vaikeneminen on kultaa! Kun lopettaa kantaaottamisen toisen ongelmiin niin-pum- ja lika on poissa eli ne häviävät ; )
7.Voit olla aina se energianantaja, koko ajan kun pääset jyvälle, kuinka suojella itse turhilta toisen ihmisen ajatusmyrkyiltä.Kun nautit hyvästä elämästäsi sitäkin huolimatta, vaikka kuinka toinen valittaa, näet kuinka teho vaimenee.
8.Tämä auttaa eniten: Musiikki puhdistaa ja kohottaa omaa mieltä ja auttaa mielen kuonista irti.Kehoita ottajaakin kuuntelemaan enemmän musiikkia, joka rauhoittaa ja ilostuttaa.Näet kuinka ottajastakin alkaa tulla antaja.
9.Katkaise epätoivoon perustuva ihmissuhde, jos alat olla itse kuin tämä ottaja tai olet tapaamisten jälkeen aina iloton, masentunut ja ärtyisä.On aika mennä eteenpäin.
10.Sanat satuttavat paljon, kirosanat ja manattelut luovat synkkiä pilviä ja leijuvat ihmisten ilmoille.Mieti antaja, haluatko todellakin elää sellaisen keskellä ja saattaa itsesi niin huonoon tilaan jatkuvasti? Monet flunssat ja päänsäryt voivat johtua väärästä seurasta.
Joo kovin oli tuttua juttua. Sain karsittua energiasyöpön elämästäni, kun hän muutti toiselle paikkakunnalle. Soiteltiinhan sitä toki alussa. Tai hän soitti. Minä välillä pakottauduin vastaamaan. Joskus oli tilanne, etten olisi ehtinyt koko iltaa puhelimessa puhua (tai ehkä paremmin kuunnella), mutta ei hän koskaan ottanut kuuleviin korviinsa vastalauseita. Olisi kai pitänyt vain katkaista puhelu, mutta kiltti kun on… Nyt on kulunut jo todella pitkä aika viimeisimmästä puhelusta ja toivonkin, ettei hän enää koskaan soita tai muuten ota yhteyttä
Olipa hyvä, että löysin tämän artikkelin ja sitä myöten kirjan, jonka varasin. Olen vasta päässyt tutuksi sanan ”energiavaras” kanssa ja tämä tuli kuin tilauksesta:)
Olin aina ollut se kiltti tyttö joka tukee ja auttaa toisia – omasta itsestäni ei ollut niin väliä.
Vasta nyt nelikymppisenä olen pikkuhiljaa kyllästynyt olemaan se antava osapuoli…Olen pikku hiljaa heivannut sukulais-, tuttava-, ja ystäväpiiristäni näitä negatiivisia ”minä itse” – energiarosvoja vaikka omatuntoni on välillä soimannutkin.
Mutta huomattavasti parantunut oma oloni on ollut selvä soitus siitä että olen toiminut oikein: YSTÄVYYDEN IDEA ON VASTAVUOROISUUS!
Vielä yksi energiasyöppö on jäljellä – hän onkin vaikeanpi tapaus koska on mielenterveysongelmainen…
Minä olen saanut koko ikäni kuunnella toisen murheita ja vieläkin kun olen jo yli 50 sama jatkuu vaan. No sainhan nyt sitten palkinnon siitä murheitten kuuntelusta, minulla todettiin viime kesänä vakava masennus. Eihän se kyllä yksinomaan varmaankaan johdu siitä mutta minua ei kuuntele kukaan jos yritän omista murheistani kertoa. Juttu siirtyy heti toisiin asiohin, kukaan ei ole todella kiinnostunut minusta ja mitä minulle oikein kuuluu.Onneksi saan käydä keskustelemassa terapeutin kanssa ja hän kuuntelee, vaikkakin vain ammattinsa puolesta. Mutta todellisia ystäviä minulla ei ole. Olipa hyvä vertaus tämä energiarosvo, ihan hymyilyttää.
Positiivinen energia virtaa itsessäni joka päivä. Minun on hyvä olla.
Toisinaan tulee jokin hirmuinen tunne, se raivoaa ja kuohuu sisuksissani ja juuri silloin tahtoisin luovuttaa pois energiaa kaikille sitä haluaville.
Tänne,tänne täältä saa energiaa.
Tämä energiani olikin sitä aitoa miinus merkkistä, jota negatiiviseksikin voi mainita.
Juttu osui naulan kantaan. Olen itsekin kärsinyt muutaman vuoden kunnon energiasyöppökaveristani. Hän soittaa minulle aina viikonloppusekoilujensa jälkeen ja tilittää miehistään. Ei siinä mitään, jos hänkin olisi kiinnostunut minun asioistani, mutta näin ei ole. Usein hän oman tilityksensä jälkeen sanoo ”mutta en ehdi nyt enempää juttelemaan, mun pitää lopettaa”, kysymättä lainkaan minun kuulumisiani. Joskus hän selvästi muodon vuoksi kysyy, miten minulla ja poikaystävälläni menee. Kaverini on lisäksi välillä todella piikikäs ja ilkeä, ja mollaa rivien välistä mielipiteeni mitätöimällä ne, tai muuten vain vähättelee intressejäni. Tuntuu, että hänen täytyy jatkuvasti yrittää kohottaa omaa itsetuntoaan ystäviensä kautta. En ole ainoa joka kokee asian näin, myös muut hänen ystävistään ovat huomanneet ihan saman, eivätkä enää jaksaisi koko ihmistä. Olemme kaikki kuitenkin liian kilttejä, ja olemme usein nielleet monet loukkaukset yrittämällä ymmärtää energiasyöpön vaikeaa lapsuutta jne.
Minulla kuitenkin tuli mitta täyteen vähän aikaa sitten. Sanoin kaunistelematta mutta rakentavasti kaikesta, mikä minusta on tuntunut hyvin epäreilulta suhteessamme. No, kaverini ei tietenkään ymmärtänyt, mitä tarkoitin, vaan pöyristyi ja hyökkäsi vastaan haukkumalla minua yliherkäksi – kun ei muutenkaan osannut puolustautua. Tiedän kuitenkin, ettei tässä ole kysymys yliherkkyydestä, niin monen muunkin näkemyksiä olen aiheesta kuullut että oman intuitioni lisäksi tiedän tasan tarkkaan, että minulla oli 100-prosenttisesti syytä antaa negatiivista palautetta. Olen itsekin ollut ihan loppu kyseisen ihmisen loukkauksista ja ylimielisestä asenteesta, ja suhteemme uuvuttaa minua yhä enemmän ja enemmän, sillä kaverini vain ottaa, eikä liiemmin anna mitään. Hän ei esim. osaa innostua uusista työprojekteistani, vaan jotenkin negatiivisesti ja aggressiivisesti viestii, ettei minun kannata edes yrittää ryhtyä moiseen, mitä minun on ollut todella vaikea antaa anteeksi – olenhan itse ollut hänen tukenaan vastaavanlaisissa tilanteissa.
Kaverini ei itse vain huomaa ongelmaansa, vaikka muutkin ovat sanoneet hänelle samoista asioista. Hänen logiikkansa mukaan kaikki muut ovat vain ”liian herkkiä”. Sovimme riitamme, mutta minun on enää vaikea olla kiinnostunut koko ihmisen seurasta, sillä olen huomannut, miten hän auttamattoman huonon itsetuntonsa takia yrittää pistää välillä minua matalaksi, joka taas on ollut vika tikki hänen v-mäiselle ja epäkaverilliselle asenteelleen. Huvittavaa on, että hän valitti minulle ettei voi enää olla rennosti seurassani, koska hänen täytyy jatkuvasti miettiä sanomisiaan etten loukkaannu. Kyseiselle ihmiselle tämä negatiivinen tunne on ilmeisesti välttämättömyys, häneltä kun näyttää puuttuvan kokonaan normaali hienotunteisuus ja tilanteiden arviointikyky. Minua myös huvittaa, että olen huomattavasti älykkäämpi kuin mitä hän selvästi luulee, ja tiedostan paljon asioita, mitä en ole sanonut hänelle. Niinpä niin, yleensä hienotunteisuus tulee ihmisiltä luonnostaan, ja jos ei tule, ehkä sitten niitä sanomisia todella PITÄÄ miettiä, vaikkei aina jaksaisikaan. On törkeyden huippu, että kaverini kyseenalaistaa tässä minun käytökseni: minulla ei ole koskaan ollut kaverisuhteissani ongelmia, koska olen aina ollut mutkaton, riitoja viimeiseen asti välttävä henkilö. Samaa ei voi sanoa ystävästäni, jolla on mennyt välit poikki moneen aikaisempaan hyvään ystäväänsä. Mittani on täynnä, enkä jaksaisi enää koko ihmistä, sillä hänen näsäviisaat kommenttinsa, muka-älykäs, putkiaivoinen ja äärimmäisen lyhytnäköinen persoonansa sekä valtava itsekkyys suorastaan kuvottaa minua. Olemme silti välillä tekemisissä, koska hän pyysi käytöstään joten kuten anteeksi, ja lupasi olla hienotunteisempi jatkossa. Olenpahan ainakin sanonut kaiken mitä halusinkin, ja toivon että kamuni todella miettii asennettaan jatkossa, sillä oleme joskus olleet hyviä ystäviä. Voimia kaikille ”kohtalotovereilleni”, ja muistakaa, ettette ota tosissanne energiasyöpön epätoivoisia puolustusyrityksiä konfliktitilanteessa! (Näitä ovat kaikki hyökkäykset tyyliin ”mitäs olet niin herkkä”, tai ”etkö ymmärrä vitsiä?!”) Kaunista kevättä kaikille:)
Olen kuunnellut paria kolmea energiavarasta vuosikausia, pisimmät puhelut ovat olleet jopa kahdeksan tunnin mittaisia. Juuri tämä erään kokonaisen sunnuntaipäivän minulta vienyt vielä ihmetteli, miksen minä soita koskaan hänelle! Tuollaisille ihmisille on todella vastenmielistä soittaa, kun ei tuntikausiin juuri saa puheenvuoroa. Olen tarpeellinen vain toisen osapuolen asioiden kommentointia varten. Mikään, mitä yritän kertoa omasta itsestäni, ei tunnu kiinnostavan vastapuolta, vaan saan koko ajan pelätä joutuvani päällepuhutuksi.
Oma lukunsa ovat sellaiset energiavarkaat, jotka soittavat vain silloin, kun tarvitsevat minulta jotain palvelusta. Sellaisia tuttavapiiriini kuuluu myös pari. Kerran ex-puolisoni käski kysyä soittajalta heti alkajaisiksi, mitä tämä juuri tällä kerralla sattui tarvitsemaan, niin ettei puhelu pitkittyisi liikaa. Näitäkin avuntarvitsijoita leimaa mielenkiinnottomuus avunantajaa kohtaan. Muistan kerran soittaneeni toiselle näistä ”ystävistäni” kertoakseni, että hänenkin tuntemansa isoäitini oli kuollut, mutta en päässyt puhelussani alun small talkia pidemmälle, kun hänelle tuli niin kiire johonkin puuhaan, että asiani jäi kokonaan kertomatta. En ole sen koommin yrittänyt henkilölle asiasta kertoa. Ei se häntä liikuttaisikaan. Ihmisiähän kuolee.
Toisella kerralla yrittäessäni soittaa tälle henkilölle, hänen puhelimensa oli ensin toista tuntia varattu. Kun sitten tavoitin hänet jutellakseni edes viisi minuuttia, hän lopetti puhelun kuin seinään vedoten jälleen jonkin askareen suorittamiseen. Sen jälkeen en ole hänelle enää soitellut. Myöskään mitään vastapalveluksia ei ole omista tähänastisista palveluksistani luvattu.
Olen kaiken lisäksi tämän henkilön lapsen kummi. Olen huomannut, että olen vain rahastamista varten. Kiitoksen kuulin ensimmäistä kertaa 13 vuoteen tältä vanhemmalta tänä keväänä. Lapsen suusta en ole kuullut kiitos-sanaa kertaakaan, en edes ruokapöydässä. En sinänsä ole kiitoksenkipeä, mutta kaikki syntymäpäivät ja joulut on muistettu lahjoin ja jopa toisen nimen nimipäivät kortein. Ja tämä kaikki vähistä varoista. Kerran itse vierailulla ollessani lapsi jopa osasi vanhemman oltua pois kuuloetäisyydeltä kysyä, eikö minulla ollut hänelle mitään tuliaisia.
Nyt olen päättänyt tehdä asioista lopun. Jos en osaa muuta vaatia – nimittäin olen todella huono pyytämään toiselta apua tai vaatimaan huomiointia – niin yritän aluksi oppia pitämään puoliani ottamatta tällaisiin ihmisiin enää yhteyttä. He eivät ole todellisia ystäviä. Sitten kun tunnen, että osaan itsekin pyytää, voin ehkä uskaltautua solmimaan uusia, terveempiä ja tasapuolisempia ihmissuhteita.
Kiitos nimimerkille Näin mulla, mites sulla? kymmenestä mainiosta ohjeesta. Erityisesti tuo musiikin kohottava vaikutus on minulta unohtunut pitkäksi aikaa!
Mieheni on ruotinut pitkään selkäni takana minun olevan energiavaras. Kaikki tuli kuitenkin ilmi. En tiedä kenen asioita minun pitäisi ruotia, jos ei omiani. Eikö siinä leimaudu juoruämmäksi. Mene tiedä, mieheni on paljastunut itse pahimman sortin juoruämmäksi, eikä enää ole se ihminen, johon aikoinani hullaannuin.
katkaisin kaveruus suhteeni juuri tällaiseen energiavarkaaseen. hän saattoi puhua puhelimessa parikin tuntia,että itse en saanut sanaakaan sanottua. sitten kun yritin itse kertoa omia kuulumisia,niin kappas vain,kaverilla soi ovikello ja siinä sitten vain sanoi,että soitellaan. enää en vastaa puhelimeen. pitäisi vain oppia vaikkapa keskeyttämään jutut,ja alkaa kertomaan omia kuulumisia surutta suotta. näin olen alkanut tekemään erään kaverin suhteen,joka ”hieman” on myös tätä energiavaras tyyppiä.mutta,hän on sen huomannut,että minäkin haluan jutella,ja meillä synkkaa ihan hyvin jutustelut.
Äsken just yritti soittaa yks energiarosvo vaan en viitsinyt vastata, hän ei koskaan kuuntee mitä mulla olis asiaa, aina vaan omiaan ja sit lopettaa puhelun. En enää edes viitsi vastailla ku nään hänen soittavan, niin on parempi.
Tunnistin kyllä tyypit tekstistä vallan mainiosti ja taidanpa itse lukeutua hieman varkaan puolelle..tosin itselläkin on vielä pahempia ”varas ystäviä”. Noh hyvä teksti ja kiinnittääpä asiaan enemmän huomiota tulevaisuudessa!
Mistähän niitä hyviä ystäviä sitten oikeen löytyisi,kun on vain energiavarkaita ympärilläni..
Minulla oli kaksi tälläistä ns. energiavarasystävää. Toisen sain loppumaan sillä kun erään jo toista tuntia kestävän puhetulvan katkaisin kysymyksellä että pitäisiköhän sinun nyt ihan tosissaan jo hakea itsellesi ammattiapua noihin ongelmiisi..Tämä ystävä ei sitten pariin kuukauteen soittanut lainkaan. No tästä kun olin päässyt eroon alkoi puolisoni veljen avopuoliso tilittämään parisuhdeongelmiaan. Mies juoksee vieraissa jne jne… tämä ”valittaja” ei kuitenkaan halunnut tehdä mihinkään suuntaan päätöstä heidän parisuhteensa kanssa vaan katseli ja katselee edelleenkin miehen naisseikkailuja hiljaa sivusta. Nämä seikkailut kyllä ovat ihan ”julkisia” siis kaikkien ystävien ym. tiedossa. Mies ei edes yritä piilotella niitä sen enempää. Kerran puhelun aikana kysyin että miksi hän valittaa koko ajan eikä tee muutosta asialle?? Ja jos haluaa olla ovimattona niin ei pidä valittaa… Ei lapsia, ei yhteistä asuntoa, velkaa tms. niin miksi olla yhdessä jos on niin paha olla? Jälkeenpäin jo hieman pelkäsin että kertooko eteenpäin puhelusta ja tuleeko sanomista mutta toistaiseksi välimme ovat ok mutta soitot ovat loppuneet.
”Näin mulla, miten sulla”: olipa hyvä kommentti ja täynnä ajattelemisen aihetta. Terveet rajat ihmissuhteissa ovat kaiken a ja o, that’s the way it goes.
minulla oli kaverina energiavaras.. Haluttais laittaa välit poikki kokonaan mutta hän on kummityttöni äiti. Esim. kysyin ennen synttäreitä mitä tyttö haluaa lahjaksi sieltä ei tullut mitään viestiä. Nyt 3kk jälkeen synttäreiden tulee viestiä et mitä laitan tytölle synttärilahjaksi.
Kaverini on korvien välistä sairas. ei voi mennä töihin ja rahaa ei ikinä ole. Tämä kaveri on minulle kateellinen jos ostan jotain itselle ja tämä kaveri on sitä mieltä että jos jos ostan itselleni jotain pitää minun myös ostaa hänelle. kerran tämä repi minun päältä uuden paitani ja laittoi sen itselleen päälle vaikka olen kokoa 38 ja hän 44.
Jos häneltä tekstarina erehdyt kuulumisia kyseleen sieltä tulee vain lista mitä pitäisi kummitytölle ostaa. ja aina valittaa rahapulaansa. Kerran hän sai ex-mieheltään rahaa laskujen maksuun niin se osti itselleen kellon ja nomination rannekkeen johon minun olisi pitäny ostaa kaikki laatat!
ja kaikista paras. siskoni mies kuoli joulun alla ja soitin hänelle. ei tullut edes osanottoja. vaan valitusta ko itse ei saa itselleen joululahjoja..
minulla oli kaverina energiavaras.. Haluttais laittaa välit poikki kokonaan mutta hän on kummityttöni äiti. Esim. kysyin ennen synttäreitä mitä tyttö haluaa lahjaksi sieltä ei tullut mitään viestiä. Nyt 3kk jälkeen synttäreiden tulee viestiä et mitä laitan tytölle synttärilahjaksi.
Kaverini on korvien välistä sairas. ei voi mennä töihin ja rahaa ei ikinä ole. Tämä kaveri on minulle kateellinen jos ostan jotain itselle ja tämä kaveri on sitä mieltä että jos jos ostan itselleni jotain pitää minun myös ostaa hänelle. kerran tämä repi minun päältä uuden paitani ja laittoi sen itselleen päälle vaikka olen kokoa 38 ja hän 44.
Jos häneltä tekstarina erehdyt kuulumisia kyseleen sieltä tulee vain lista mitä pitäisi kummitytölle ostaa. ja aina valittaa rahapulaansa. Kerran hän sai ex-mieheltään rahaa laskujen maksuun niin se osti itselleen kellon ja nomination rannekkeen johon minun olisi pitäny ostaa kaikki laatat!
ja kaikista paras. siskoni mies kuoli joulun alla ja soitin hänelle. ei tullut edes osanottoja. vaan valitusta ko itse ei saa itselleen joululahjoja..
Joo, tuttua on.
Kaikkien energiavarkaitten (on ystäviä ja tuttavia) kanssa olen päätynyt siihen, että suhde loppuu joko siihen että suutun tai siihen että muutun välinpitämättömäksi ja kyseinen henkilö hermostuu ja aikansa kiusattuaan etääntyy.
HEI. OLISIN MYÖS HALUNNUT TIETOA JOS KO. ENERGIAVARAS TYÖSKENTELEE SAMASSA TIIMISSÄSI.. JA KAIKEN LISÄKSI VIELÄ TOSI KOVA ÄÄNINEN SELLAINEN!!AINA EI KEHTAA SANOA , HEI MENENPÄ HAKEMAAN LISÄÄ KAHVIA TÄSTÄ. OLISIKO JOLLAIN NEUVOA TÄHÄN ONGELMAAN? KIITOS ETUKÄTEEN.
Kiitos annitanni 😉
Sen voi myös kokemuksesta sanoa, Oikeiden Ystävien jälkeen on yleensä sellainen eteenpäin menevä ”inspiroitunut ja kohottunut olo” josta on sekä ottanut itse ja antanut toiselle = tasapaino.
Ja höpsistä. Kaikki täällä olevat kirjoitukset on ihmisiltä, jotka tuntuvat luulevan itse olevansa pelkästään energian antajia. Kukaan ei tunnista itsessään energiavarasta. Minä teen poikkeuksen. Minä se olen, energiavaras. Löytyykös muita. Join the club
Olen huomannut, että energiavarkaista pahimpia ovat alkoholistit ja narkkarit. Riippuvuus vie mielestäni ihmiseltä ihmisyyden pois.
Olen ollut niin energiavaras ja antaja. Jokainen lapsi on esimerkiksi energiavaras luonnostaan. Se on ihan hyvä olla tietyssä suhteessa, mutta tiedän erään alkoholistinaisen joka aina sanoi lapsilleen, että ne vievät hänen energiansa, vaikka hän itse vei lapsiltaan energiat.
Olen tietenkin ollut myös ystävyyssuhteessa energiavaras, pahakin sellainen, mutta jokainen meistä tekee virheitä.
Tärkeintä tässä on hankkia kiltiltä ihmiseltä puuttuva häpy vain pitää puolensa, sanoa sanottavansa ja ymmärrettävä, että itselläkin on oikeus saada suhteesta jotain.
http://idanblogi.com/
Monikaan ei usko olevansa energiavaras. Minun ystäväni ei sitä varmaan koska tunnusta, sillä hänhän kuuntelee ja antaa itsestään niin paljon… Ainakin omasta mielestään. On kuulemma hyvä ihmistuntija, mutta miksi hänellä on aina ongelmia ihmisten kanssa. Miksi hän ajautuu ongelmaihmisten seuraan ja hänen ongelmansa ovat aina niin erilaisia kuin muiden. Hän ei kuulemma voi toipua miessuhteistaan nopeasti kuten muut, vaikka tosiasiassa ei ole edes kunnolla seurustellut.
Aloin itse seurustella pitkän sinkkukauden jälkeen noin 5 vuotta sitten. Sen kautta pääsin irtaantumaan ystävästäni. En vastannut hänen puheluihin, koska puhuimme aina hänen ongelmistaan tai ihan turhanpäiväisistä tekemisistään. Ajattelin usein, että pitäisiköhän soittaa, mutta se tuntui aina vaikealta ja väsyttävältä. Lopulta hänkin lopetti soitot, onneksi. Välillä on kyllä syyllinen olo, että en pidä yhteyttä, mutta täytyy ajatella myös omaa parastaan.
Usein sanotaan, että hyvä ystävä on sellainen, joka kuuntelee. Luulen, että nämä energiavarkaat pitävät sitä ominaisuutta ystävän parhaana ominaisuutena.
Ajattelin aivan samaa kuin numero 27. Tunnustan olevani energiavaras.
Hyvä numero 29. Ystäväsi ”turhanpäiväiset tekemiset” eivät ehkä kuitenkaan olleet hänelle turhan päiväisiä.
Miksi ihmiset eivät voi sanoa vain suoraan, että nyt tarvitsen taukoa toisesta. Soitellaan taas vähän ajan päästä. Niin minä ainakin teen, kun en jaksa jotain ihmistä. Ja niin minunkin ystäväni toimivat minua kohtaan.
Kommenteista saa sen käsityksen, että vain energian antajat ovat ihmisiä, joiden kanssa voi olla tekemisissä inhimillisesti. Asioilla on kuitenkin kaksi puolta. Ylikiltit ja kaikkensa toisille antavat ihmiset ovat myös energiasyöppöjä. On raskasta kun toisella ei edes ole mitään mielipidettä. Turha siinä on syyttää toista, jos ei omaa suutaan saa auki.
Minulla on myös ystävänä energiavarkaan tyyppinen henkilö. Hän kyllä toisaalta kuuntelee ehkä puolella korvalla minunkin huoliani, mutta pääasiassa keskitytään hänen ”ongelmiinsa”. Ne ongelmat ovat minun mielestäni ihan lapsellisia tyyliin, lähtisinkö nyt vai ensi viikonloppuna ja sen vai tuon miehen seurassa johonkin salareissuille! Aloin jo pelkäämään perjantai-iltoja jolloin hän tapaa soitella. Nyt tein kuitenkin ratkaisun, en ole vastannut puheluihin. Hän lähetti viestin, olenko loukkaantunut jostakin. Vastasin kohteliaasti, että en ole loukkaantunut, mutta tarvitsen nyt omaa tilaa vähän aikaa. Hiljasta on ollut sen jälkeen! Toivottavasti saan olla rauhassa edes vähän aikaa!
Hyvä nro 31. Mielestäni ”turhanpäiväisiä tekemisiä” on, jos ystäväni kertoo tarkkaan ostos ostokselta, mitä hän on ostanut kaupasta ruoaksi. Vaikka kuinka yritän kertoa omia tekemisiäni, hän ei edes kuuntele, vaan vastauksena on hänen kauppaostoksensa. Kauppaostokset ovat hänellekin turhanpäiväisiä, mutta silti hänen täytyy ne kertoa…jotta saa puhua…
Tälle ihmiselle ei voi sanoa, että tarvitsee taukoa. Hän suuttuisi siitä lopullisesti, kuten on tehnyt monen ystävänsä tai sukulaisensa kanssa. Se että ns. katoan vähin äänin antaa ainakin mahdollisuuden ottaa joskus myöhemmin yhteyttä, jos siltä minusta tuntuu.
Tottakai energiasyöppö on ihminen omine ongelmineen kuten energian antajakin, mutta hän syö samalla toisen ihmisen. Ainakin itse huomasin itsestäni, että kun otin etäisyyttä, oma energiatasoni nousi huomattavasti.
Myös minulla ystävänä energiarosvo. Samat piirteet kuin edellämainituissa vastauksissa, ainainen oman elämän vatvominen, jatkuva soittelu ja se, että toisen kuulumiset eivät kiinnosta pätkääkään. Joskus yrittää aloittaa keskuselun kyselemällä kuulumisia, mutta ei sitten oikeasti jaksa kuunnella ja kääntää puheen itseensä. Aina ongelmia töissä ja miesten kanssa. Silti hän on omasta mielestään niin mukava, empaattinen ja omaa hyvät sosiaaliset taidot… Ja kuitenkin minä olen ainoa ihminen, joka häntä enään jaksaa. Olen lakannut vastaamasta hänen kaikkiin puheluihinsa ja keksin tekosyitä lopettaa puhelun.. näin pääsee tilanteista eroon. Ainoa huono puoli on se, että olemme myös samassa työpaikassa ja siellä täytyy joskus ottaa kierot keinot käyttöön, jotta pystyn välttelemään häntä: palaveri juuri ruokatauon aikana, kiire ja hommia… Aluksi tunsin huonoa omaatuntoa, en enään. Olen oman aikani herra ja määrään itse mihin sitä käytän.
olen energiaantaja ja minulla on energiarosvo joka imee minusta mielihyvän itseleen.Artikkelia olen etsinyt,nyt löysin.Kiitos jokaisesta kommentista jota olette kirjoitaneet.Energianantajana opin uutta ulottuaa itsestäni ja nyt opin
hoitamaan itseäni.En anna omaa energiaa toisen hyväksi…..hoitakoon oma mielihyvän miten tykkää,en ole sielunhoitaja.Viha nouskoon ylleni.
tämä nyt ei aivan osu tähän ystäväni energia syöppöön, mutta aivan mainio esimerkki energia varkaasta on Tom Cruisen ja Katie Holmesin avioliitto. toki tompalla on kyllä muitakin ongelmia.
Minun onglemani on päinvastainen: asun uudella paikkakunnalla enkä ole vielä saanut hyviä ystäviä. En uskalla avautua ongelmistani uusille ei vielä tosiystäville, koska pelkään karkoittavani heidät. Ajatukseni: ei kukaan jaksa epävarman ja masentuneen ihmisen valituksia kuunnella. Totta kai ihmiset viettävät mieluummin aikansa iloisen, elämänmyönteisen kaverin kanssa. Pidän sitten murheeni sisälläni ja esitän pirteää.
miten toimia työyhteisön energiavarkaan kanssa kun kukaan ei kehtaa sanoa suoraan että hän vie liikaa työaikaa pitkillä yksinpuheluillaan?
Eräs lukioaikainen kaverini on aivan uskomaton valittaja ja pessimisti. Hän on ylisuorittaja ja perfektionisti, joka ei voi löysätä hetkeksikään. Elää siis jatkuvassa paineessa ja sairasteleekin jo sen takia. Ihmettelen, miten hänen poikaystävänsä vielä jaksaa häntä. Olen sanonut hänelle suoraan, että joskus pitää rentoutuakin, mutta ei. Suurin osa hänen kavereistaan on kaikonnut, joten en hennoisi laittaa välejä kokonaan poikki. Tyttö pyörii vain oman napansa ympärillä ja valittaa itse aiheutetuista ongelmistaan.
Itse masennuin viime talvena, enkä jaksanut enää pitää häneen oikein yhteyttä. Päivinä jolloin tarvitsin todella yritystä, että selvisin rutiineista ja opiskeluista, en jaksanut enää hänen valituksiaan. Joskus istuin mesellä ja olin merkinnyt itseni varatuksi, tämä kaveri alkoi lähetellä herätteitä tms. Poistuin meseltä sanomatta hänelle mitään, koska en vain jaksanut häntä. Lopulta tämä ihminen alkoi valittaa minulle, että kuulostan aina niin apaattiselta. Kerroin, että olen masentunut. Tämä enerkiasyöppö totesi ”vai niin” ja alkoi kertoa kuinka RANKKA päivä hänellä oli ollut ja kuinka monta koneellista pyykkiä hän oli pessyt ja kuinka masentunut hän oli…
Pelottavinta oli, kun huomasin, että itsessäni on samoja piirteitä! Pientä pessimismiä, valitusta kavereille jne. Olen yrittänyt muuttaa omia tapojani. Välillä on mukava avautua murheistaan kavereille, kunhan muistaa myös kuunnella toisen avautumiset ja suhteuttaa murheensa. Nyt kun olen lähes toipunut masennuksestani, jaksan taas kuunnella välillä myös enerkiasyöppöä. Välttelen kuitenkin häntä jossain määrin, kuten liian surullisia uutisia ja muuta pahaamieltä aiheuttavaa, koska pelkään masennuksen kummittelevan taustalla ja palaavan. Keskityn positiiviseen ajatteluun ja toimintaan ja saan siitä energiaa samalla, kun jaan muille hyvää:)
työkaverini on energiasyöppö, hänen mielilauseitaan on: mikään ei ole hyvin, hän huutaa sitä päivittäin meille muille. lisäksi jatkuva negatiivisuus, kiroilu, huokailu, ylidramaattisuus ym on kokonaisvaltaista ja jatkuvaa. kun hän lähtee muualle, olkapääni rentoutuvat, hengitys alkaa kulkea ja mieli kohoaa. kun hän palaa, ilmapiiri taas kiristyy.
tajuttuani ettei mikään määrä ymmärrystäni taida hänen oloonsa auttaa, viritin lopulta kännykkäradion hyvälle kanavalle, ja kun töitä ei ole, kuuntelen nappikuulokkeilla radiota. hän voi pauhata taustalla maailman tappiin, itse nautin hyvästä musiikista ja olostani, siitä että on töitä, ja kesälomaan enää kuukausi!
jokaisella on oikeus oman minän suojelemiseen, ja terveisiin rajoihin.
upeita mietteitä muuten nimimerkillä näin mulla entäs sulla_! Kiitos!!!
Minun kaverini ei ole ilkeä, vaan hän soittaa aina pyytääkseen neuvoa tai apua ongelmiin. Toimin kai hänelle isosiskon tai äidin korvikkeena. Mutta yleensä olen hänen tapaamisen tai soiton jälkeen rättipoikki väsynyt. Erään kerran halusin avautua omasta elämäntilanteestani, mutta se loppui lyhyeen hänen kommentoitua, että jos hän olisi minä, niin ei valittaisi. Näinpä. Sen jälkeen olen tehnyt hidasta pesäeroa. Ystävyytemme on kestänyt varmaan parikymmentä vuotta ja nyt on mitta täysi. Hänen seura on hauskaa, mutta nyt on käynyt niin, että minä en enää kelpaa hauskanpitoon. siihen on eri ystävät ja minä saan paskan niskaan. Hyvästi, rakas ystävä.
Olen kohdannut usean energia varkaan elämässä. Viimeisimmän jouduin vähän aikaa sitten hylkäämään, vanhuksen. En vain enää jaksanut. Energiani loppui. Monista olen aika paska koska hylkäsin ystävän, mutta vaihtoehdot olivat tämä tai totaalinen romahtaminen. Halua elää ilma energia varkaita elämässä. Olen ollut nii kauan energian antaja, mutta mistä löydän sellaisen joka olisi minulle joskus energian antaja, edes hetken, lyhyen hetken.
Kiitos kaikille kuvaavista kommenteista, on tosi riipaisevaa lukea vuosikymmeniä kestäneiden ystävyys suhteiden kariutumisesta! Monia kirjoittajia yhdistää energian antaminen ja minua mietityttääkin, että miksi me antajat ajaudumme tällaisiin energiavarassuhteisiin? Oletteko miettineet miksi sinä olet aina se osapuoli joka kuuntelee, vastaa valitusvirsiin yöllä ja tukee ja tukee kunnes voimia ei enää ole?
Olen hiljattain tutustunut energiavarkaaseen, jonka myötä havahduin miettimään vanhempiakin ystävyyssuhteita. Olen kaikissa niissä kuuntelija, aina ollut. Montaa ystävää ei edes ole ollut, ja yleensä kaikki ovat kyllä jossain määrin kiinnostuneita minunkin elämästäni, mutta eivät ikinä niin paljon kuin omastaan. Ja tunnistan tässä juuri tuon suhteuttamisongelman: omat asiat eivät ole koskaan niin merkittäviä kuin näiden ystävien.
Turhauttaa. Olen turhautunut itseeni: miksi en vaadi itselleni oikeutta ottaa tilaa ja aikaa omien asioideni kertomiseen? Miksi on niin vaikea vastustaa muita, kun he pyytävät ja haluavat vuodattaa? Ja jos sanoo ei, alkaa taas miettiä ystävien hankalaa elämäntilannetta ja vaikeaa lapsuutta ja sitten tulee tosi huono omatunto. Miksi ei tule huono omatunto silloin kuin itseä tallotaan?? Aina on huono elämäntilanne, ero, kuolema, työ, itsetunto, kaikilla meillä, eihän kukaan kai ole niin erityinen että hänellä olisi esimerkiksi miessuhteissa aina kaikista rankinta ja ”paskin tuuri”? Mitähän pitäisi tehdä, että alkaisi ottaa vastuuta omata elämästään? Haluan edelleen kuunnella ja tukea ystävää, sehän se tekee elämästä jaksamisen arvoista, mutta miten saan ympärilleni ihmisiä, jotka ovat valmiita myös kuuntelemaan ja oma-aloitteisesti kysymään kuulumisiani silloinkin, kun heidän asiansa ovat hyvin? Onko vinkkejä kellään? Terapiaan ei ole varaa, mutta mikä tahansa self-help-ohje käy hyvin. Pelkään pahoin ttä pelkkä aika ja asian tiedostaminen ei auta.
Ymmärrän turhautumisesi.
Olen ollut koko ikäni muiden kuuntelija. Lukuisat kerrat energiat lypsetty tyhjiin, heilautettu kättä ja hävitty kuvioista kunnes taas tarvetta kuuntelijalle.
Oman uupumukseni myötä opin ettei näillä energiavarkailla ole mitään häpyä edes silloin kun kerrot että olet uupunut ja ettet jaksa kuunnella tilityksiä.
Minulle tämä on ollut suuri oppiläksy. Oppia asettamaan rajat riittävän topakasti että asia menee perille. Tarvittaessa olen jopa karsinyt pois ihmisiä jotka imevät minut tyhjiin. Minä olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani ja terveydestäni, vain minä voin asettaa rajat energiavarkaille.
Olen joutunut myös tarkastelemaan ankaralla kädellä omaa kilteyttä ja miellyttämisen tarvetta, miksi en ole uskaltanut puolustaa itseäni? Pidän näitä kokemuksia hyvinä oppiläksyinä ja mahdollisuuksina kasvaa ihmisenä. Siinä hetkessä kun olet uupunut, asiaa ei kykene näkemään siltä kantilta, mutta myöhemmin kyllä.
Olen ehkä tarvinnut näitä kokemuksia saadakseni oman ääneni kuuluviin ja ettei ylitseni enää kävellä.
Paras terapia minulle on ollut jooga mikä karsii ihmisestä kaiken epäolennaisen pois. Voimaannuttaa ja vahvistaa, jonka kautta olen uskaltanut alkaa ilmaista itseäni. Älä säikähdä tulevaa vastarintaa, sillä vastareaktiota tulet saamaan, saavutetuista etuisuuksista ei haluta luopua. =D Ole vahvana ja lujana!
Elämässä on paljon Ottajia, ja Antajien on asetettava rajat, sillä muuten sinulta viedään kaikki, jopa tyhjä ruokalautanen edestäsi.
Minulla oli kaverina noin viisitoista vuotta energiavaras. Jälkikäteen ihmettelen miksi jatkoin niin pitkään kaveruutta. Jo kaveruuden alkumetreillä hän sai aivan normaalista kommentista silmittömän raivokohtauksen eikä ikinä pyytänyt asiaa anteeksi. Hän sai siskonsa kanssa manipuloitua asian niin että minä soitin ja pyysin anteeksi. Hah! Vuosikausia vaivihkaista valehtelua ja manipulointia sekä hyväksikäyttöä. En voi käsittää kuinka en tajunnut aikaisemmin minkälaisen ihmisen lypsettävänä olin. Hän pyysi minua lapsensa kummiksi vain siitä syystä että sai ilmaisen lapsenvahdin sekä minua oli helpompi pyöritellä pikkusormen ympärille vetoamalla lapseen tai tunteisiini. Loppujen lopuksi selvisi etten ollutkaan lapsen kummi. Ei minkäänlaista dokumenttia kummiudesta, vain hyötymistarkoitus.
Vuosikausia kuuntelin ilkeitä letkautuksia elämästäni, tekemistäni asioista, missään asiassa hän ei ollut kannustava etenkään jos asia oli paremmin kuin hänellä, mikäli olin iloinen hän latisti iloni kärkkäillä kommenteilla, kommentit kohdistuivat usein myös ulkonäkööni ja pukeutumiseeni. Tätä tapahtui etenkin silloin kun olin laittautunut esim kaupungille lähtöön.
Kun asiasta huomautti, syynä oli aina jokin muu kuin hän itse. Syitä löytyi vuosikausia. Tällä ihmisellä oli myös psykoosin oireita. Hän kerran kertoi niistä sähköpostissa. Myöhemmin kielsi asian vaikka mustaa valkoisella, ja aloitti minun mustamaalauskampanjan että minulla olisi mielenterveysongelmia!
Alkoholin käyttöä jokaisena viikonloppuna. Ehkä säälin lasta ja jaksoin niin pitkään. Jälkikäteen huomasin että kaveruussuhde muistutti enemmänkin huonoa parisuhdetta jossa toisella mielenterveys- ja alkoholiongelmia. Kaveruuden loppuvaiheessa aloin puoliustaa itseäni kärkkäiltä piikeiltä ja hän sai siitä raivokohtauksia. Pysyin rauhallisena ja silti projisoi minuun omia tunteitaan kuinka olin mukamas raivoa täynnä. HUH!
Nyt osaan jo nauraa tällaisille idiooteille, mutta siinä hetkessä tuntui todella pahalle. Olin pitänyt hänta hyvänä kaverina, joissain hetkissä jopa ystävänä, mutta minä olinkin vain lypsettävä. Kaikki kelpasi rahasta, lapsenhoidosta, kuskina olemisesta, omaisuuden lainaamisesta (muttei koskaan halunnut palauttaa mitään) seuraan silloin kun se oli hänelle tarpeellista. Kuuntelin tuntikausia itkuvirsiä rahapulasta. Rahapula johtui vain ja ainoastaan siitä että lipitti kaikki rahansa kurkusta alas.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous