14-vuotiaana veljensä menettänyt Heidi Herala on kantanut surua pitkään: ”Viimeksi heräsin muutama päivä sitten huutooni”
Näyttelijä Heidi Herala, 63, heräilee toisinaan öisin selittämättömiin kauhukohtauksiin. Ehkä taustalla on lapsuuden muisto isoveljen äkillisestä kuolemasta.
Heidi Herala näyttelee Helsingin kaupunginteatterin Ei kertonut katuvansa -näytelmässä.
Näyttelijä Heidi Herala, 63, heräilee toisinaan öisin selittämättömiin kauhukohtauksiin. Ehkä taustalla on lapsuuden muisto isoveljen äkillisestä kuolemasta.
”Muutimme viime vuonna Munkkiniemeen, ja laitoin uuden kotimme seinälle valokuvan edesmenneestä veljestäni, 21-vuotiaana kuolleesta Jarkosta.
Äiti oli onnettomuusiltana Kansallisteatterissa näyttelemässä Niskavuoren Hetaa, ja hän sai väliajalla puhelun isältä. Jarkko oli loukkaantunut vakavasti ja viety sairaalaan.
Äiti pinnisteli esityksen loppuun ja kiitti selviytymisestään kanssanäyttelijä Pia Hattaraa, joka oli myös kova ammattilainen. ’Jos olisin nähnyt hänen katseessaan häivähdyksenkin myötätuntoa, olisin romahtanut’, äiti kertoi.
Jarkko kuoli yöllä, ja minä kuulin uutisen aamulla. Olin 14-vuotias, ja minulla oli historiankoe koulussa. Isä sanoi, että kulta, voit jäädä kotiin. Yritin kuitenkin mennä kouluun, mutta romahdin kesken kokeen.
Jarkon kuolemasta ei perheessä vaiettu, mutta sitä ei osattu oikein käsitellä. Jotain kertoo sekin, että vanhempani eivät pystyneet järjestämään mitään kunnon muistotilaisuutta.
Olen aina nukkunut huonosti, sillä minua vaivaavat toistuvat painajaiset. Niitä tulee välillä viikoittain, joskus harvemmin. Luin äskettäin äitini vanhoja päiväkirjoja nuoruusvuosiltani. Hän oli kirjoittanut, että tuolla tuo Heidi rukka taas huutaa.
Viimeksi heräsin muutama päivä sitten huutooni ja näin silmissäni kuolleen veljeni kuvan, joka tuntui kutistuvan pienemmäksi ja pienemmäksi.”
Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Sanna Wirtavuori. Miten parikymppinen Heidi Herala tapasi aikoinaan reilusti vanhemman miehensä? Mikä on auttanut haavaiseen itsetuntoon ja vertailussa kuuluisiin vanhempiin? Lue koko juttu Annasta 8/2023 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!
Voimia Heidille, tuo kuullostaa todella hurjalta. Ymmärrän surua ja sen pitkäkestoisuutta erinomaisesti. Menetin isäni ollessani 11 – vuotias. Surin häntä aktiivisesti 40 vuotta. Mutta kun omat lapseni muuttivat pois lapsuudenkotoaan, päätin lopettaa isäni suremisen tietoisesti. Eihän sille suremalla mitään voinut, että olin silloin 11- vuotiaana menettänyt isäni. Päätin tietoisesti keskittyä omiin lapsiini ja heidän tulevaisuuteensa. Jättää menneen märehtimisen kokonaan pois itsestäni.
Kommentit
Apua taas joka lehdessä sama nainen,ei kiitos.
Kommentit
Voimia Heidille, tuo kuullostaa todella hurjalta. Ymmärrän surua ja sen pitkäkestoisuutta erinomaisesti. Menetin isäni ollessani 11 – vuotias. Surin häntä aktiivisesti 40 vuotta. Mutta kun omat lapseni muuttivat pois lapsuudenkotoaan, päätin lopettaa isäni suremisen tietoisesti. Eihän sille suremalla mitään voinut, että olin silloin 11- vuotiaana menettänyt isäni. Päätin tietoisesti keskittyä omiin lapsiini ja heidän tulevaisuuteensa. Jättää menneen märehtimisen kokonaan pois itsestäni.
Apua taas joka lehdessä sama nainen,ei kiitos.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous