2-vuotiaan tyttären yh-isä Jani Toivola: ”Parisuhteelle olisi jo tilaa”

Kotona oli valokuva tummaihoisesta kenialaisesta miehestä, mutta isästä ei juuri puhuttu Jani Toivolan, 38, lapsuudenkodissa. Itse hän haluaa olla isä, joka on läsnä. Mutta hetkittäin se on ollut vaikeaa.

Miksi ihmiset kehottavat painumaan takaisin Afrikkaan? Miksi minulla on tummempi iho kuin äidillä ja kavereilla? Onko joku muu samanvärinen kuin minä?

Pieni Jani Toivola mietti isoja asioita helsinkiläislähiössä 1980-luvulla. Hän tapasi pihalla vain vaaleaihoisia ihmisiä. Kotona oli valokuva kenialaisesta tummaihoisesta miehestä, mutta isästä ei juuri puhuttu.

– Meillä oli hyvä perhe äidin kanssa kaksin. Äiti toivoi, että minä kysyisin isästä, mutta hän ei halunnut tuputtaa aihetta, ja minä taas tulkitsin äidin hiljaisuuden niin, että asiaan liittyi jotain ikävää, enkä halunnut pahoittaa äidin mieltä. Samalla me molemmat kaipasimme puhetta isästä. Olin nähnyt isän viimeisen kerran ollessani muutaman vuoden ikäinen.

Hetkittäin Jani suunnitteli, että hän ottaisi yhteyttä Kenian suurlähetystöön ja yrittäisi selvittää isänsä osoitteen. Joskus hän jopa ajatteli, että ottaisi isänsä suvun nimen, Mapesa.

– Se oli kuitenkin ohimenevää, sillä en erityisesti kaivannut isää. Enemmänkin se oli tarvetta ymmärtää kenialaisia juuriani. Minulla oli äidin ja sisarusten lisäksi isäpuoli, mummi ja monta muuta läheistä ihmistä. En kokenut, että minulta puuttui jotain.

Jani tykkäsi myös hoitaa pikkusiskojaan. Hän osasi vaihtaa vaipat ja haaveili, että isona hänestä tulee isä.

Hänellä oli ollut teinivuosinaan satunnaisia naisihastuksia, mutta miehet kiinnostivat häntä enemmän. Asia oli kipeä, sillä eniten maailmassa hän halusi perheen.

– Olin pelännyt, että minun olisi valittava joko homous tai lapset. Sitten tapasin New Yorkissa homoperheitä, joilla oli lapsia.

Lapsen äidin kanssa on sovittu kaikesta

Jani pääsi kansanedustajaksi vuoden 2011 vaaleissa vihreiden listoilta. Viime vaalien alla hän ilmoitti ensin, ettei aio asettua ehdolle, mutta perui myöhemmin puheensa. Kansanedustajan pesti oli iso käännekohta Janin elämässä, mutta syy empimiseen oli vielä isomman unelman täyttymys: Janista oli tullut jo ennen vaaleja isä.

– Kun mahdollisuus sitten tarjoutui, löysin nopeasti isän itsestäni. Tarve olla vanhempi oli kaiken ylittävä, jopa suurempi kuin pelko siitä, etten pärjäisi yksin.

Perhejärjestely ei ole kaikkein perinteisin. Sekä Jani että hänen naispuolinen ystävänsä halusivat lapsen, ja molempien iloksi tytär syntyi tammikuussa 2014. Äiti tapaa tytärtään säännöllisesti, mutta hän on etävanhempi, Jani on lapsen päähuoltaja.

– Olemme sopineet tarkasti kaikista asioista lapsen äidin kanssa, ja olen myös määritellyt itselleni selkeät säännöt, joita yritän noudattaa. Vien lapsen päiväkotiin ja haen hänet itse mahdollisimman usein. Pyrin siihen, että olisin vain yhden illan viikossa poissa.

Janilla on hyvä tukiverkosto ja monia tuttuja hoitajia. Lapsi on hänen mielestään mainio stressipeili.

– Tytön käytöksestä aistii nopeasti, jos olen ollut liikaa poissa tai jos huolehdin kotona työjutuista.

Janin oma äiti oli pitkään yksinhuoltaja, ja nyt Jani elää kahden hengen perheessä tyttärensä kanssa. Vaikka arki on ihanaa, se ei ole ollut kivutonta.

”Parisuhteelle voisi jo vähitellen olla tilaa”

Suunnattomaan iloon on sekoittunut vastuun painolasti, joka tuntuu välillä rintakehässä fyysisenä puristuksena.

Tytär oli vain kuukauden ikäinen, kun Janin äiti ja sisaret olivat hänen luonaan viettämässä joulua.

Kesken päivällistiskien Jani purskahti itkuun. Hän oli keittiössä kaksin äitinsä kanssa, ja paineet vain purkautuivat.

– Sanoin äidille, että joskus olen niin hirvittävän yksin. Äiti katsoi minua silmiin, halasi ja sanoi, että kyllä minä tiedän.

Jani kertoo miettineensä monta kertaa sitä, mihin kaikkeen hänen äitinsä onkaan joutunut venymään.

– Minä olin sentään äitiäni yli kymmenen vuotta vanhempi tullessani vanhemmaksi, ja taloudellisesti olen huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin hän oli. Lisäksi suhtautuminen yhden vanhemman perheisiin on nykyisin hyväksyvämpää.

Jani on toiminut ennakkoluulottomasti monissa isoissa asioissa, mutta nyt hän opettelee rohkeutta pienissä jutuissa.

– Pitää uskaltaa lähestyä läheisimpiään, tunnustaa heikkoutensa ja rohjeta pyytää apua.

Janin pidempiaikainen parisuhde loppui ennen lapsen syntymää, eikä vauva-ajan lumossa tullut mieleen haikailla uutta kumppania.

– Nyt kun tytär on pian kolmevuotias, parisuhteelle voisi jo vähitellen olla tilaa. Uuden ihmisen ei tosin ole ihan helppo asettua meidän tiiviiseen pakettiimme.

Janin haastattelu kokonaisuudessaan Annassa 35/2016, jonka ilmestymispäivä on 1.9.

Lue lisää:

Näyttelijä Miia Nuutila: ”Rakastuminen on keski-ikäisenä jopa parempaa kuin nuorena”

Tiinan lapsen isä asuu kadulla: Poika osaa kertoa, että isiä ei voi tavata, koska isi juo alkoholia

Näistä asioista tiedät, että sinulla oli hyvä lapsuus