33 vuotta miehensä kanssa ollut Baba Lybeck: ”En mene naimisiin, koska en voisi luvata rakastaa ketään loppuelämäni”

Oma puoliso on toimittaja ja juontaja Baba Lybeckin paras ystävä. Yhteisiä vuosia on takana jo yli 30 ja lapsiakin kaksi, mutta kumpikaan ei ole nähnyt tarpeelliseksi liiton virallistamista. Kiistaa syntyy kotitöistä. Jos niistä ei huolehdita yhdessä, Babasta kuoriutuu marttyyri.

”Totuin jo pienenä olemaan yksin. Olen perheen skrabapulla eli iltatähti. Nuorin sisaruksistani on minua seitsemän vuotta vanhempi. Alle kouluikäisenä minulla ei juuri ollut kavereita. En silti muista tunteneeni itseäni yksinäiseksi.

Vanhemmat erosivat, kun olin kuusi. Asuin yksinhuoltajaäidin kanssa ja opin pärjäämään omillani. Mutta vaikka olen ollut paljon itsekseni, en ole koskaan asunut yksin. Kotoa muutin kimppakämppään lapsuudenystäväni kanssa. 19-vuotiaana tutustuin tulevaan mieheeni, ja pian asuimme yhdessä. Nyt kaksi lastamme ovat jo muuttaneet omilleen ja elämme taas kahdestaan.

Puolisoni on paras ystäväni. Jaamme kaiken: arjen, työt, harrastukset, ilot ja surut, heikkoudet ja vahvuudet. Hän on minulle korvaamaton. Osa minua. Muitakin ystäviä on, mutta kenenkään toisen kanssa en pysty olemaan samalla tavalla avoin kaikessa. Eikä siihen ole tarvettakaan.”

Kerron miehelleni ja lapsilleni lähes päivittäin rakastavani heitä. Miehelle suomeksi, lapsille ruotsiksi. En tosin sano ”rakastan sinua” tai ”jag älskar dig”. Minulla on ihan omat ilmaisuni. Minä, joka rakastan yksinäisyyttä, jaan näiden kolmen ihmisen kanssa oikeastaan kaiken.

Eräässä naisten saunaillassa kuulin kerran sanovani, että en ole sitoutuvaa sorttia. Muut remahtivat nauruun.

Meillä on puolisoni kanssa takana 33 yhteistä vuotta, mutta naimisiin emme ole menneet. Avioliitolla instituutiona ei ole meille merkitystä. En voisi Jumalan tai papin tai tuomarin edessä luvata rakastaa ketään loppuelämäni. Elämme päivän kerrallaan. Meillä on samat arvot, intressit ja intohimot. Olemme toisiamme varten; siihen ei tarvita ulkopuolista säätelyä.

”Marttyyriudesta eroon pääseminen on todella vaikeaa”

Välillä olen joutunut olemaan epäitsekäs niin sanotusti pitkin hampain. Muusikkomieheni ja minä teemme molemmat epäsäännöllistä, luovaa työtä. Olemme joutuneet vääntämään siitä, kumpi kantaa vastuun kodista. Lasten ollessa pieniä mies saattoi olla pitkillä kiertueilla ja arjen pyörittäminen jäi yksin minulle. Kun hän palasi, vetovuoro vaihtui.

Marttyyrius on helmasyntini, saan itseni kiinni siitä päivittäin. Imin uhriutumisen jo äidinmaidossa, ja se jatkuu lapsissani. Siitä eroon pääseminen on todella vaikeaa. Kun marttyyriolo iskee, pyrin vain olemaan hiljaa. Tosin perheenjäsenet näkevät mielialani jo nenän asennosta. Uhriutuminen liittyy lähinnä kotitöihin. Ne ovat meillä ikuinen taisteluareena.

Jonkinlaista itsekkyyttä on kai se, että otan kotona oman tilani. Minulla on oma huone, jonne vetäydyn päivittäin lukemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan.”

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 36/2019. Mitkä ovat olleet Baba Lybeckin tärkeimpiä ja vaikeimpia urasiirtoja? Onko triathlonia harrastava Baba niin kurinalainen ihminen kuin luullaan? Miksi hän vaatii kodissaan kaikilta siisteyttä eikä voi sietää epäjärjestystä? Lue lisää Annan numerosta 36/2019 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!