Marja Tahvanainen kuollut
Tällaisena moni Stellan Marja Tahvanaisen muistaa. Kuva on vuodelta 2006.
Julkkikset

38-vuotiaana kuollut Marja Tahvanainen ”huijattiin” aikoinaan Stella-yhtyeen laulajaksi – lopulta bändistä löytyi myös rakkaus

Stella-yhtyeestä tuttu laulaja Marja Tahvanainen on menehtynyt yllättäen. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Iltalehti. 10 vuotta sitten Marja kertoi Annan haastattelussa haaveistaan ja paljasti, miten hänet huiputettiin rokkibändin laulajaksi.
Teksti: Anna.fi Kuvat: Jaakko Jaskari/Otavamedian arkisto

Esimerkiksi Piste-hitistään tunnetun Stella-yhtyeen laulaja Marja Tahvanainen on kuollut. Asiasta uutisoi ensimmäisenä IltalehtiYlen mukaan Marjan muusikkomies Tuomas Tahvanainen vahvisti keskiviikkona Facebookissa, että hänen rakas vaimonsa ja lapsensa äiti on menehtynyt tiistaina. Lähipiiri ei ole halunnut kommentoida laulajan pois menoa sen tarkemmin. Marja oli kuollessaan 38-vuotias.

Marjasta tuli suositun rokkibändin solisti huijauksen kautta

Alkujaan Marja Tahvanainen luuli päätyvänsä opettajaksi. Mutta esiintymispelkoisesta kieltenopiskelijasta tehtiinkin laulaja rokkibändiin. Se oli silkkaa huiputusta. Ja siihen tarvittiin sosiaalista silmää ja oveluutta.

Jollei Marjaa olisi aikoinaan vedätetty, tämä ei olisi ikimaailmassa suostunut edes koelauluun.

Kymmenen vuotta sitten Marja muisteli Annan haastattelussa tapahtumia, jotka tekivät hänestä Stellan laulajan.

– Tunsin Stellan lauluntekijän Janne Sivosen yhden koulukaverini kautta. Yksillä etkoilla – tai jatkoilla – Janne rämpytteli kitaraa ja me muut hoilasimme jotain viidettätoista yötä. Janne taisi pistää ääneni merkille mutta arvasi, etten suostuisi koelauluun.

Vähän ajan kuluttua Marjaa pyydettiin tuuraamaan ”kesäksi pois lähtevää” naislaulajaa, jotta pojat saisivat harjoitella kunnolla. Opiskelijatyttö oli siihen mennessä laulanut kuoroissa, suihkussa ja lapsena kotona peilin edessä hiusharjaan. Yksin muiden edessä laulamista hän kammoksui.

– Mutta silloin ei jännittänyt yhtään, olisin voinut laulaa vaikka kuinka huonosti, kun olin vain tuuraaja, eikä minua arvosteltu.

Parin päivän päästä Janne soitti ja paljasti, ettei Stellalla mitään laulajaa ole ja laulut on kirjoitettu naislaulajalle. Eli tulisiko Marja?

– Jää oli siinä vaiheessa rikottu ja suostuin heti.

Marja jännitti esiintymistä

Jännittäminen ei hävinnyt mihinkään pitkään aikaan. Ensimmäisillä keikoilla pallea tuntui menevän jumiin, eikä suusta tullut kuin vapisevaa ääntä. On hankalaa olla rokkibändin laulaja, kun vapisuttaa, vaikka lavalla pitäisi näyttää, että homma on hanskassa. Mutta onneksi Marjan tielle osui muitakin fiksuja nuoria miehiä kuin bändin Janne.

– Velipoika sanoi joskus, että mitä sää oikein jännität, mene vain lavalle ja kuuntele biisejä, joista kuitenkin tykkäät. Eli unohda esiintyminen ja nauti. Se auttoi. Vaikken vieläkään osaa olla, että palvokaa minua, ainakaan en ole siellä lavalla pyytelemässä olemassaoloani anteeksi, Marja sanoi 10 vuotta sitten.

Marjalle tärkeintä oli tarinoiden ja tunteiden välittäminen

Marjan ja Stellan lavalla nähneet tietävät, ettei bändissä kummemmin rehennelty tai rokkikukkoiltu, vaan yhtyeen ote henki pikemminkin vaatimattomuutta.

– Siitä tulee palautettakin. Olemme yrittäneet opetella olemaan ihmettelemättä, kuinka hienoa on, että niin moni on tullut meitä katsomaan. Mutta kun me oikeasti olemme aika pöyristyneitä siitä, Marja sanoi kymmenen vuotta sitten.

– Ehkä se on semmoista pikkukaupunkimaisuutta, mutta en uskalla hirveästi henkseleitä paukutella tai edes pitää Stellan paitaa päällä. Tai no, kotona ehkä välillä tulee hehkutettua omaa parhautta, mutta siellä palautetaan jalat nopeasti takaisin maahan: mee pudistelemaan matot ja ole hiljaa.

Marjan mukaan hänet piti nöyränä myös jatkuneet kieltenopettajaopinnot. Lisäksi Marja teki osa-aikaisia toimistotöitä silloin, kun Stella oli keikkatauolla. Marja tiedosti, että pelkällä laulamisella ei Suomessa tahdo elää, ellei kierrä koko ajan tai kirjoita itse musiikkia.

Marja ajattelikin, että jos Stellan päivät joskus päättyisivät, hän aikoisi mieluummin opettajaksi kuin esimerkiksi tanssiorkesterin laulajaksi.

– Lallatilaa-laulaminen ei minua kiinnosta vaan tarinoiden ja tunteiden välittäminen. Minusta on hienoa esittää juuri meidän bändin biisejä.

Aviomies löytyi samasta bändistä

Marja avioitui bändin basisti Tuomas Tahvanaisen kanssa. Keikoilla suhdetta ei sen kummemmin piiloteltu, muttei myöskään maailmalle kuuluteltu.

– Varmaan vuoden päivät olimme tunteneet ennen kuin ystävyydestä tuli rakkautta. Siinä vaiheessa suhteeseen uskalsi hyvin lähteä. Reissun päällä oli ehtinyt nähdä toisesta jo huonommatkin puolet, ei tullut enää hirveästi mitään yllätyksiä, Marja sanoi.

Kymmenen vuotta sitten Marjalla oli kaksi arkista unelmaa. Ensimmäinen haave oli saada enemmän vapaa-aikaa keikkojen, töiden ja opintojen lomaan. Jokainen kieltäytyminen sukujuhlista tai kavereiden häistä painoi Marjan omatuntoa.

– Toinen unelma on oma perhe. Veljen lapsi pullahti vuosi sitten maailmaan. Minussakin on herännyt tunne, että toivottavasti itsekin pystyisi joskus sellaisen saamaan. Rokkivauva ei olisi ihan mahdoton ajatus, hän sanoi.

Marjan haastattelu on alunperin julkaistu Annan numerossa 27/2008.

X