43 vuoden ikäero ei haittaa Marja Salon ja Marjatta Leppäsen ystävyyttä: ”Emme saa riitaa aikaiseksi mistään”

Näyttelijä Marja Salo, 37, tutustui Marjatta Leppäseen, 80, pikku-tyttönä Uuden Iloisen Teatterin takahuoneessa. Heidät yhdisti Marjan rakas vaari Jaakko Salo, josta tuli myöhemmin Marjatan aviomies. Naisten ystävyys on kantanut läpi vuosikymmenien ja eri elämänvaiheiden.

Kun näyttelijä Marja Salo keskittyy ennen esitystään, hän toistaa omaa rituaaliaan:

– Kiitollisuus on asia, jota yritän ladata itseeni aina ennen jokaista esitystä. Haluan olla auki ja hereillä, mutta nöyränä, en kenenkään yläpuolella. Kun suljen silmäni ja hiljennyn, mietin usein Jaakko-vaariani. Ajattelen, että hän on suojelijani ja tukeni. Arvostin ja kunnioitin häntä, ja on hänen ansiotaan, että olen näyttelijä, Marja kertoo.

Sama mies väikkyy myös näyttelijä-laulaja Marjatta Leppäsen mielessä:

– Aina kun olen ollut viime vuosina estradilla, Jaakkoa minäkin olen ennen esitystä miettinyt. Vakuutan itselleni, että hän olisi varmasti ylpeä minusta.

Jaakko näiden taiteilijoiden taustalla on monien rakastama säveltäjä ja kapellimestari, edesmennyt Jaakko Salo. Hän oli Marjan isänisä ja Marjatan pitkäaikainen työtoveri ja myöhemmin myös aviomies. Jaakko myös liitti Marjan ja Marjatan aikanaan yhteen, ja ystävyys on jatkunut jo kolme vuosikymmentä.

Viimeksi naiset tapasivat pari viikkoa sitten, mutta toki he ovat soitelleet sen jälkeenkin – tosin viime päivinä Marjatalla on ollut haasteita puhelimensa kanssa.

– Uusi kännykkäni on ihan mahdoton, Marjatta puistelee päätään.

Marjatan puhelimessa lukee Marjan numeron kohdalla Pave. Sillä nimellä Jaakko Salo kutsui joskus pojantytärtään Marja Pauliinaa. Marjalle vaarin vaimo on Marjatta tai mummi.

Lapsena lavalle

Marjatta oli vuosikymmeniä Marjan isoisän Jaakon kanssa työkaveri ja perheystävä.

– Tapasin Marjan jo pikkuvauvana, mutta varsinaiset ensimmäiset muistoni hänestä liittyvät Uuteen Iloiseen Teatteriin, jossa Marja esiintyi monta vuotta. Häntä kutsuttiin pikku-Marjaksi, mutta ei häntä mitenkään paapottu, vaan hän oli lapsesta asti työkaveri siinä missä muutkin.

– Jaakko-vaari otti minut jo 7-vuotiaana töihin teatteriin, ja kuuluin UIT:n perheeseen 17-vuotiaaksi saakka. Muistan, kuinka hiivin aina pesemään käteni Marjatan ja Sonja Lumpeen turvalliseen pukuhuoneeseen. Siellä oli hyväntuoksuista saippuaa, ja myös Marjatan tuoksu oli tuttu. On ihanaa, että käytät yhä edelleen samaa Grèsin Cabotine-hajuvettä.

Marjatta oli ollut mukana UIT:ssä alusta alkaen ja ehti olla teatterissa yhteen menoon kaikkiaan 25 vuotta. Jaakko ja Marjatta edustivat Marjalle turvaa ja jatkuvuutta.

– Marjatan puoleen oli aina helppo kääntyä. Jaakko oli joissakin jutuissa hyvällä tavalla vaativa, mutta Marjatta oli mainio pehmittelemään häntä. Ei ollut sellaista asiaa, josta en olisi voinut puhua hänelle, sanoo Marja.

UIT:ssa Marjalle tuttu hahmo ja esikuva oli myös näyttelijä Jussi Lampi. Mukana oli toki myös joka vuosi vaihtuvia tähtiä, esimerkiksi Katariina Kaitue ja Laura Voutilainen, joita Marja ihaili suuresti.

Marja Salo itsenäistyi varhain

Marja oli teatterissa töissä koulun ohella ja itsenäistyi varhain. Hän pukeutui persoonallisesti, lävistyskoruja oli siellä sun täällä ja tukka oli usein neonvärinen. Isä ja äiti erosivat, kun Marja oli 12-vuotias. Viisitoistavuotiaana hän muutti kotoa omaan yksiöön.

Nuoruudessaan Marja teki pitkiä ulkomaanreissuja ja oli välillä vailla omaa asuntoakin. Teini-iässä hän asui jonkin aikaa myös mumminsa ja Jaakko-vaarinsa luona.

– Mummi opetti minut siivoamaan, ja vaarille oli tärkeää, että kirjoitan ylioppilaaksi. Oikeastaan kävin koulun loppuun vaarin vuoksi. Halusin todistaa hänelle, että pystyn siihen – vaikka huonoillakin arvosanoilla, Marja sanoo.

Kun Jaakko jäi leskeksi vuonna 2000, perheystävä ja työtoveri Marjatta oli hänen tukenaan surussa. Marjatta oli mukana myös Marjan ylioppilasjuhlissa.

– Sinä pidit puheen, ja Jaakko oli niin ylpeä. Olin patistanut häntä ostamaan tyylikkään tweed-bleiserin, koska hän ei yleensä koskaan liikoja huolehtinut mitä päällensä panee, Marjatta muistaa.

Kun Marja pääsi Teatterikorkeakouluun, hän halusi kertoa siitä ensimmäisenä juuri Jaakolle.

– Soitin Jaakolle heti koulun pihalta, kun näin tulokset. Minusta tuntui, että Jaakko oli huolissaan tulevaisuudestani ja koki jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että oli vetänyt minut mukaan teatteriin, sillä alalle on aika vaikea päästä ilman koulua ja kouluun pääsykin on pieni ihme. Tarvitaan sattumaa, taitoa ja tuuria, Marja toteaa.

Kuolema erotti rakastavaiset

Marjatan ja yksin jääneen Jaakon ystävyyssuhde kehittyi rakkaudeksi. Vuoden 2001 lopulla pariskunta avioitui.

– Järjestimme Kirkkonummen-kodissamme tupaantuliaiset, joissa paljastimme läheisille, että näin onnellisesti on käynyt, Marjatta kertoo.

Marjallekin uutinen oli iloinen:

– Se tuntui luontevalta, ja olin onnellinen teidän molempien puolesta. Surullista oli, että vaari jätti meidät niin pian.

Se päivä koitti 13. kesäkuuta vuonna 2002. Jaakko oli illalla harjoituttamassa Anna Erikssonille kappaletta Killing Me Softly ennen UIT:n esitystä. Muutaman vedon jälkeen hän oli tyytyväinen ja sanoi: ”Se oli siinä”.

Ne jäivät hänen viimeisiksi sanoikseen. Jaakko sai sydänkohtauksen, tuupertui näyttämölle eikä elvytyksestä huolimatta enää herännyt. Hän kuoli 72-vuotiaana työnsä ääreen.

Vaikka UIT:tä oli vaikea ajatella ilman Jaakko Saloa, esitykset jatkuivat. Vain sen illan kaksi näytöstä peruttiin, ja Marjatta oli poissa seuraavan päivän esityksistä.

Jaakon kuolemasta kertova tiedote loppui kauniisti: ”Kyynelten läpi nousee hymy, ja kutsumme teidät hymyilemään kanssamme.”

Marjatta nousi UIT:n lavalle viimeksi vielä pari vuotta sitten, jolloin hän tulkitsi vain yhden laulun. Se kertoi elämän eri vaiheista, ja Marjatta seisoi esiintyessään juuri samalla paikalla, jossa hänen miehensä kuoli.

”Vaari siirsi sävelkorvansa minulle”

Marja oli vaarin kuollessa 22-vuotias ja muistaa hetken hyvin.

– Se oli outo kokemus, olenkohan edes puhunut tästä ennen. Olin kaupungilla ja yhtäkkiä korvani alkoivat kuumottaa, humista ja sykkiä oudosti. En oikein tajunnut, mitä tapahtui. Hetken kuluttua isä soitti minulle ja kertoi, että Jaakko on kuollut. Ehkä vaari siirsi sävelkorvansa minulle, Marja sanoo.

Hän ei ensin pystynyt hyväksymään tapahtunutta, kuolema ei tuntunut todelliselta. Suuri suru jysähti päälle vasta hautajaisissa.

– Mietin tarkkaan, mitä laitan päälleni siihen tilaisuuteen. Ajattelin, että mistähän Jaakko olisi tykännyt. Valitsin jotain asiallista ja siistiä, ei liian räväkkää. Kun menin kirkkoon ja näin arkun, tajusin karun totuuden. Käännyin takaisin, sillä suru tuntui liian rankalta, Marja kertoo.

Marjatalle rakkaan ihmisen ja pitkäaikaisen ystävän poismeno oli käsittämättömän järkyttävää ja hautajaisten muisteleminen saa vieläkin silmät kostumaan.

– Suru on hirvittävää. En usko mihinkään tuonpuoleiseen, mutta ajattelen Jaakkoa joka päivä. Elämän täytyy kuitenkin jatkua.

Marjan ja Marjatan suhde on säilynyt läheisenä Jaakon kuoleman jälkeenkin. Marjatta on puolestaan saanut seurata Marjan elämän käännekohtia, kuten rakkaustarinaa.

Uskomaton rakkaustarina

Tarina alkoi vuonna 1996, jolloin Marja oli 16-vuotias. Hän harrasti kaiken muun ohella rullaluistelua ja kohtasi lajin kisoissa amerikkalaisen Andyn. Nuoret ihastuivat, viettivät päivän yhdessä ja jättivät toisiinsa pysyvän jäljen.

Myöhemmin Marja näki amerikkalaisen lehden, jossa oli Andyn haastattelu. Siinä mainittiin hänen oma nimensä. Hän oli ”ihmeellinen tyttö”, jonka Andy oli tavannut Suomessa. Marja ja Andy alkoivat kirjoitella toisilleen satunnaisesti, ja aina välillä Marja suunnitteli matkustavansa USA:han.

Kolmetoista vuotta myöhemmin asia alkoi vaivata Marjaa vakavammin. Hän oli 27-vuotias ja seurusteli, mutta päätti matkustaa ystävänsä kanssa New Yorkiin tapaamaan Andya.

Kohtaaminen oli sähköinen. Andyn kanssa oli helppo puhua kaikesta. Molemmat taistelivat tunteitaan vastaan, sillä kummallakin oli oma elämänsä toisaalla. Yhteisen viikon lopuksi he toivottivat toisilleen hyvää loppuelämää ja Marja palasi sekavin tuntein Suomeen. Miltei saman tien hän erosi poikaystävästään.

– Pian sen jälkeen Andy soitti minulle ja kysyi, mitä kuuluu. Sanoin, ettei kauhean hyvää, nukun kaverini keittiön lattialla, Marja kertoo.

Seuraavana päivänä Andy lensi Suomeen.

Marjatta muistaa, kuinka Marja puhui päätöksestään hänelle. Hän ymmärsi, että tämän piti kuunnella sydämensä ääntä.

– Marjatta ei ikinä, ei missään tilanteessa, ole yrittänyt neuvoa tai toppuutella minua eikä tuomita valintojani. Hän on ehkä kannustavin ihminen, jonka tiedän, Marja sanoo.

Jaettu ilo lapsista

Marja ja Andy ovat olleet yhdessä nyt kymmenen vuotta ja heillä on kaksi lasta. On aina juhlahetki, kun Miles, 6, ja Mimi, 4, tulevat käymään Marjatan luona.

– Minulla ei ole omia lapsia, joten tuntuu tärkeältä saada jakaa ilo lapsista. On ihanaa, kun he  oikein ryntäävät tervehtimään minua, sanoo Marjatta.

Vanhemmat sukupolvet ovat muutenkin läsnä Marjan elämässä, sillä hän asuu taas äitinsä kanssa. Tai oikeastaan äiti asuu Marjan perheen luona.

– Pari vuotta sitten äiti muutti tilapäisesti meille auttaakseen lasten hoidossa, kun palasin töihin kuopuksen syntymän jälkeen. Tilapäisyys on jatkunut ja sujunut oikein hyvin. Andy on hyvin ilta-uninen, joten istumme usein iltamyöhään juttelemassa kaksin äidin kanssa. Järjestely on ookoo, en ole koskaan tottunutkaan normiperheen systeemiin.

Paljon puhuvat ystävykset

Marjan ja Marjatan ystävyyteen kuuluvat nykyään yhteiset  retket teatteriin ja kahviloihin. Puhuttavaa riittää.

– Riitaa emme saa aikaan millään. Marjatta ei riitele kenenkään kanssa. Minulla taas on huono arjensietokyky, kiihdyn nollasta sataan tosi nopeasti. Poikani sanoikin, että äiti pitäisikö sun harjoitella puhumaan hiljaisemmalla äänellä.

Marja toivoo, että oppisi Marjatalta rauhallisuutta.

– Parasta Marjatassa on elämänasenne, hän on niin positiivinen ja viisas. Hän on muita nostava ihminen, joka pitää huolta läheisistään.

Marjatta kiittää kehuista ja jatkaa puolestaan:

– Marja on mahtava tyyppi, hauskannäköinen ja suloinen. Hänessä on hyvää säteilyä ja sinnikkyyttä. Ja tietysti taiteellinen puoli – hänhän laulaa kuin Björk ja on näyttelijänä tosi lahjakas.

Marja nähdään valkokankaalla parhaillaan Yösyöttö-elokuvassa. Marjatta kysyy, millainen rooli Marjalla siinä olikaan.

– Olen yksinhuoltajaäiti, mutta en ihan tavallinen, Marja vastaa, ja Marjatta naurahtaa ja sanoo:

– Et ole kyllä ihan tavallinen muutenkaan. Ei me olla kumpikaan.