5 kappaletta, jotka ovat vaikuttaneet radiotoimittaja Njassan elämään: ”Kuuntelin kasettia niin paljon, että lopulta nauha katkesi”

Musiikin avulla Jyrki ”Njassa” Jantunen on jo nuoresta asti opetellut käsittelemään tunteitaan ja jopa isänsä kuolemaa. Nyt Njassa kertoo, mitkä viisi kappaletta ovat olleet hänelle erityisen merkityksellisiä ja miksi.

Radio Helsingin toimittaja ja DJ Jyrki ”Njassa” Jantunen aloitti 36 vuotta kestäneen radiouransa vuonna 1985 juuri perustetussa Radio Cityssä. Pyysimme legendaarista levynkääntäjää valitsemaan kaiken maailman musiikin seasta neljä biisiä, joilla on hänelle itselleen suuri merkitys.

Nämä viisi biisiä ovat vaikuttaneet minuun todella suuresti, Njassa sanoo.

Lue myös: Menetykset romuttivat Njassan itsetunnon vuosiksi: ”Kovanaaman ulkokuoreni takana olin ujo, surullinen ja yksinäinen poikanen”

1. David Bowien Space Oddity herätti Njassan pohtimaan olemassaolon mysteeriä

Ensimmäinen albumi, jonka ostin itselleni, oli David Bowien Space Oddity.  Olin 11–12-vuotias ja saanut vähän aiemmin stereot lahjaksi.

David Bowie teki albumin nimibiisin vuonna 1969 nähtyään Stanley Kubrikin elokuvan Avaruusseikkailu 2001.

Se oli aikaa, jolloin avaruussankarit olivat totta. Space Oddity -biisissä irtaudutaan maasta ja lähdetään avaruuteen, ja sitten yhtäkkiä: ”There’s something wrong, Mr Tom”. Pääseekö Mr Tom koskaan takaisin? Se oli hirvittävän jännittävää.

Minua kiehtoi muutenkin avaruus ja sen outous sekä eksistentialistinen kysymys siitä, onko jossain muuallakin elämää. Siitä seurasi taas sen pohdinta, että mitäs tämä minun elämäni täällä sitten on? Mikä on todellista ja mikä ei?

Space Oddity -biisissä kerrotaan muutenkin tunteista, jotka eivät olleet minulle ihan jokapäiväisiä.

2. Joy Divisionin Decades auttoi käsittelemään isän kuolemaa

Olin 17–18-vuotias, kun kaverini äänitti minulle Lontoosta ostamansa Joy Divisionin albumit Unknown pleasures ja Closer. Decades-kappaleen sanoissa puhutaan nuorista miehistä, jotka tajuavat elämän karuuden ja siirtyvät tavallaan toiseen aikaan.

Joy Divisionin muustakin musiikista tuli minulle tärkeää, koska sen angsti heijasteli silloin hyvin omia tuntemuksiani ja henkistä tilaani. Decades-kappaleen sanoilla on minulle ihan omanlaisensa merkitys.

Isäni kuoli, kun olin 16. Joy Divisionin laulusolisti Ian Curtis teki itsemurhan vuonna 1980. Levyn kannessa oli polvistunut, sureva ihminen ja minulle albumi henki nimenomaan surua. Kuuntelin saamaani kasettia niin paljon, että lopulta nauha katkesi.

3. Kraftwerkin Trans-Europe Express opetti kuuntelemaan musiikillisia viitteitä

Kraftwerk ja David Bowie olivat niitä artisteja, joita tykkäsin DJ:nä soittaa 1980-luvulla Einstein A Go-Go – ja muissa diskoissa.

Vuosien kuluessa suhteeni Kraftwerkiin on vain syventynyt. Pop-lauluissa kerrotaan yleensä henkilökohtaisia tarinoita, mutta Kraftwerk etäännyttää.

Vuonna 1976 levytetyn Trans-Europe Expressin rytmi on tietysti junan kiskoilla kolkkaamista, monotonista ja yksinkertaista. Samaan aikaan siinä on valtavasti huumoria ja viittauksia pop-kulttuuriin. Itsekin kuuntelen musiikkia samoin, eräänlaisena avaruutena: mietin aina, mihin jokin uusi kappale liittyy ja mihin se viittaa.

4. Baddingin Valot muistuttaa introverttien elämän vaikeudesta

Skidinä naureskelin muiden mukana Baddingille, että voi vitsi mikä finninaamainen hampputukka ja napapaita, tuolla se kiemurtelee. Baddingin suuruuden tajusin vasta myöhemmin.

Baddingin vuonna 1971 tekemä Valot on samaan aikaan sekä maailman surullisin että maailman optimistisin kappale. Sehän kertoo meistä kaikista – siitä, että suuressa yksinäisyydessä löytää valot.

Näin Baddingin toiseksi viimeisen keikan Helsingin Club 77:ssä vuonna 1986. Se oli aika surkea, Rauli mutisi jotain selkä yleisöön päin eikä hänellä ollut lavalla yhtään hyvä olla. Tuli samanlainen kädetön olo kuin aikoinaan koulussa, kun näin kuinka jotain hieman erilaista tyyppiä kiusattiin. Tunsin myötätuntoa, mutten uskaltanut itse mennä kiusattua puolustamaan tai suojelemaan. Samaan aikaan häntä kävi sääliksi ja toivoin, ettei jengi dumaisi häntä ihan täysin.

Badding muistuttaa minua myös introverttien elämän vaikeudesta maailmassa, jossa pitäisi koko ajan olla suuna päänä jotain selittämässä. Suurin osa meistä kelailee asioita vain omassa päässään, ja jotkut eivät sano koskaan yhtään mitään. Se on hirveän suuri sääli, koska meidän pitäisi saada myös heidän kapasiteettinsa käyttöön.

Rauli Bädding Somerjoki oli erityislaatuisen hieno laulaja. Ja Valot on sellainen biisi, että tehkää perässä, mahtailijat, jos pystytte.

5. Massive Attackin Save from harm kiteyttää halun suojella rakkaitaan

Jos punk oli minulle 1970-luvulla suuri pamaus, oli hiphop elektonisine vaikutteineen se seuraava suuri juttu. Siinä oli nuorten miesten katujen soundia, jengin ylpeyttä ja uhoa, jonka tunnistin.

Britit tekivät hiphopista oman versionsa. Sitä edustaa Massive Attackin Save from harm -biisi, jossa on kyse kaupunkilaisesta ahdistuksesta.

Save from harm kertoo minulle siitä, kuinka periaatteellinen lähtökohta turvallisuudentunne ihmiselle on. Ja siitä, kuinka jokainen haluaa suojella rakkaitaan.

Lue myös:

• Julkkikset

  Menetykset romuttivat Njassan itsetunnon vuosiksi: "Kovanaaman ulkokuoreni takana olin ujo, surullinen ja yksinäinen poikanen"

• Julkkikset

  Radiotoimittaja Njassa kertoo uutuuskirjassa sairastuneensa syöpään: "Se kuvitelma hävisi, että eläisin ikuisesti"

• Julkkikset

  Suurperheen isä Konsta Hietanen harjoitteli lastenhoitoa vaimonsa kanssa jo seurusteluaikana: ”Tunsimme, että tämä tulisi olemaan meidän juttumme”