60 vuotta täyttänyt Laila Snellman: ”Teen töitä niin kauan kuin pystyn”

Laila Snellman aikoo jatkaa yrityksensä Paparazzin johdossa 68-vuotiaaksi. Hän pitää nyt huolta terveydestään, eikä ikäkriisistä ole tietoakaan. – Oli huomattavasti helpompaa täyttää 60 kuin 59, Laila sanoo.

Terassilla on tyhjää, tummat pilvet lähestyvät. Käväisemme silti ulkona vellovan meren äärellä ja viisveisaamme satunnaisista sadepisaroista. Mallitoimisto Paparazzi on kävelymatkan päässä, ja vuosien varrella sen toimitusjohtaja Laila Snellman on ehtinyt tänne Kaivopuiston rantaan monesti.

– Ennen täällä oli vain kahvila Ursula. Ihmettelin, miten tällainen paraatipaikka voi olla tyhjillään. Sitten tuli tämä Cafe Carusel, ja viime kesänä toimintaa oli jo Hernesaaren rannassa asti. Mutta kylläpä on kestänyt! Tässähän pitäisi olla rinta rinnan kahviloita ja kalaravintoloita.

Laila intoutuu puhumaan siitä, miten hän kaipaa innovaatioita Suomeen. Hän perusti Paparazzin vuonna 1983 ja ehti nähdä ne ajat, kun Suomessa oli Pohjoismaiden suurin vaatetusteollisuus. Nyt se on pienin. Mallitoimistojen kulta-ajat Suomessa ovat ohi.

– Pitäisi tapahtua jokin todella suuri käänne, Laila sanoo.

– Jospa seuraava sukupolvi, vaikkapa tyttäreni Claudia, keksisi jotain. Minä olen jo uudistukseni tehnyt.

Helmikuussa Laila täytti 60. Miten kauan hän on ajatellut jatkaa yrityksensä johdossa?

– Teen töitä niin kauan kuin pystyn. Jos pysyn terveenä, voin jatkaa vaikka miten pitkään, ehkä kahdeksan vuotta. 68 voisi olla minun eläkeikäni.

Lue myös: Näin me aiomme elää vuonna 2016 — muun muassa Manuela Bosco, Sanna Stellan ja Laila Snellman kertovat

Lailalla on ollut aina huolehdittavaa

Pitkiä työpäiviä Laila ei tee, eikä ole enää aamuisin ensimmäisenä toimistossa.

– Jos maksan palkkaa muille, miksi olisin siellä heti aamusta? Tykkään käydä salilla aamuisin, iltaisin en millään jaksa.

Yrittäjän työt kulkevat mukana, eikä vastuuta noin vain panna sivuun. Laila on parikymppisestä saakka huolehtinut aina jostain, milloin lapsista, milloin firmasta. Nyt hän huolehtii koirista.

– Minulla on kaksi varsin pitkäikäistä koiraa. Ne jäivät minulle, kun lapset muuttivat pois kotoa. Ne ovat yorkkeja (yorkshirenterrierejä) ja voivat elää vielä viisikin vuotta. Haluaisin kyllä jossain vaiheessa vapauteni, oikeasti!

Toimistolta pitää aina kiirehtiä kotiin koirien takia.

– Synnytin 22-vuotiaana, ja olen nyt 60. Vieläkään en voi töiden jälkeen vain päättää, että hei, lähdenkin gallerioihin ja syömään ja sitten vaikka teatteriin. Ei. Kaikki pitää suunnitella koirien ympärille.

Oikeastaan Laila ei tiedä, osaisiko ollakaan niin, ettei olisi jotain hoidettavaa.

– Silti välillä fantasioin vapaudesta. Sitä ei ole ollut elämässäni riittävästi.

Lue myös: Tee työpäivästäsi tuotteliaampi: 7 vinkkiä muutokseen

Ystävän sairastuminen herätti

Muutama vuosi sitten myös liikuntaa oli Lailan elämässä vähemmän. Oli vaihdevuodet, ja elämäntilanne tuntui vaikealta.

– Oli vähän masennusta myös, ja ikäkriisiä kenties.

Laila katseli vierestä, kun hänen ystävänsä sairastui aikuisiän diabetekseen. Samaa lääkearsenaalia hän ei itselleen halunnut, jos vain pystyisi sen välttämään.

– Kun täytin 59, ajattelin, että, apua, olen kohta 60. On kyllä pakko tehdä jotain. En voi vain jäädä sohvaperunaksi.

Ikä oli tuonut myös nivelvaivoja. Ei riittänyt, että ulkoilutti koiria ja kävi kesäisin golffaamassa. Piti kohottaa kuntoa. Alkuun Laila pääsi personal trainerin kanssa.

– Kun sain voimia lihaksiini, kolotukset hävisivät. Nyt esimerkiksi polvinivelet ovat kunnossa, piti vain vahvistaa niiden ympärillä olevat lihakset.

Treenaamisesta on tullut Lailalle rutiini

Nykyään Laila käy kuntosalilla 1–3 kertaa viikossa, ilman personal traineria.

– Saatan olla tunnin juoksumatolla, pikakävellä 6,5 kilometriä niin, että saan hiet pintaan ja sykkeen ylös. Tärkeää oli saada kuntosalilla käyminen tavaksi. Halusin takaisin sen tunteen, että keho huutaa salille ja että tulee hirveän huono omatunto, jos ei mene.

Nyt kun treenaaminen lähtee omasta halusta, tasavuotispäivät eivät aiheuttaneet kriisiä.

– Oli huomattavasti helpompaa täyttää 60 kuin 59. Silloin alkoi viimeinen vuosi viisikymppisenä! Nyt ei tuntunut miltään, ja olin tyytyväinen, että olin jotain tehnyt.

Elämäntapojen muutos näkyy uloskinpäin. Palautetta tuli pari viikkoa sitten tutulla peltolenkillä koirien kanssa.

– Eräs rouva tuli sanomaan, että nykyään kävelen eri tavalla kuin ennen. Ryhti on parempi, kuljen ripeämmin.

Lue myös: Fitness-tähti Eevi Teittinen: Näillä yksinkertaisilla vinkeillä saat paremman ryhdin