72-vuotias europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari kohtelustaan puolueessa: ”Minua alettiin pikkuhiljaa siirtää syrjään”

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari on tehnyt politiikassa pitkän päivätyön. Liekki ei ole himmennyt vielä seitsemänkymppisenäkään, vaikka uralla on ollut työssyjä. – Itse koin olleeni huipulla siinä neljän–viidenkympin huitteilla. Sen jälkeen minua alettiin pikkuhiljaa siirtää syrjään.

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari täyttää syksyllä 73 vuotta, mutta vauhti ei ota laantuakseen. Eurokansanedustajana hän suhaa viikottain Oulun, Helsingin, Brysselin ja Strasbourgin väliä.

Hetkittäin Liisa havahtuu ikäänsä: hyvänen aika, olenko tosiaan jo seitsemänkymppinen! Ja ällistelee, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nuoremmaksi hän itsensä tuntee.

Annan Tässä iässä -haastattelussa neljä vuosikymmentä ammattipoliitikkona toiminut Liisa paljastaa, että uransa huipulla häntä alettiin pikkuhiljaa siirtää syrjään.

”Kovin lyhyt on aika, jolloin nainen on sopivan ikäinen työelämässä”

”Keskustelen paljon sosiaalisessa mediassa, muun muassa Twitterissä. Kun vastapuolelta loppuvat argumentit, saan kuulla, että ’painu jo eläkkeelle, vanha akka’.

Monissa kulttuureissa ajatellaan, että ikä tuo viisautta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eläkkeelle jääneet poliitikot ja suurlähettiläät istuvat ajatushautomoissa ja yliopistojen johtokunnissa. Meillä toimitaan juuri päinvastoin.

Kovin lyhyt on se aika, jolloin etenkin nainen on sopivan ikäinen työelämässä. Ensin hän on tosi pitkään liian nuori ja sitten pam, heti kohta liian vanha. Itse koin olleeni huipulla siinä neljän–viidenkympin huitteilla. Sen jälkeen minua alettiin pikkuhiljaa siirtää syrjään. Puolueessa haluttiin raivata tilaa uudelle sukupolvelle.

Isoja kokonaisuuksia oppii ymmärtämään vasta iän ja kokemuksen karttuessa. Nuorena minullakin oli enemmän varmuutta kuin viisautta. Silloin esitin vastauksia, nyt olen oppinut kysymään.”

Neljä vuosikymmentä ammattipoliitikkona

”Kun Paavo Lipposen ykköshallitusta muodostettiin, yleinen mielipide oli, että työministeri on löydettävä ay-liikkeen parissa. Eli haluttiin mies. Mutta niin vain minusta tuli ensimmäinen naispuolinen työministeri.

Ensi vuonna olen ollut neljä vuosikymmentä ammattipoliitikko. En ole vielä päättänyt, asetunko ehdolle seuraavissa eurovaaleissa. Mutta toimettomaksi en osaa heittäytyä. Minulle ei taida pelkkä porsliininmaalaus riittää, on keksittävä jokin uusi keino vaikuttaa. Jos en löydä sopivaa foorumia, luon sellaisen itse.”

Miten lapsuuden rankat kokemukset ja veljen kuolema ovat vaikuttaneet Liisa Jaakonsaareen? Entä mitä ajatuksia lapsettomuus, ulkonäköpaineet ja ikä herättävät?   Lue Liisa Jaakonsaaren koko haastattelu Anna 31/18 -numerosta tai tilaa digilehti täältä!