Julkkikset

Adele laihtui – mutta miksi siitä syntyi kohu? Psykologi kertoo

Kun brittilaulaja Adele latasi kuvan itsestään sosiaalisen mediaan, hänen muodonmuutoksestaan syntyi kohu. HUSin Syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskanen vertaa laihtumiskertomuksia nykypäivän sankaritarinoihin. ”Se antaa väärän viestin, jos kehumme toisiamme laihtumisesta.”

Teksti:
Roosa Roivainen
Kuvat:
Mvphotos

Adelen hoikistunut olemus on kerännyt valtavasti huomiota.

Kun brittilaulaja Adele latasi kuvan itsestään sosiaalisen mediaan, hänen muodonmuutoksestaan syntyi kohu. HUSin Syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskanen vertaa laihtumiskertomuksia nykypäivän sankaritarinoihin. "Se antaa väärän viestin, jos kehumme toisiamme laihtumisesta."

Viime toukokuussa brittilaulaja Adele, 32, julkaisi syntymäpäivänsä tienoilla kuvan itsestään omalla Instagram-tilillään. Päivityksen jälkeen artistin sosiaalinen media alkoi täyttyä kommenteista, jotka kohdistuivat Adelen hoikistuneeseen olemukseen.

Kuvasta nousi nopeasti maailmanlaajuinen somekohu, ja se nostettiin myös kansainvälisiin uutisotsikoihin. Laulajan muodonmuutosta sekä ihasteltiin että ihmeteltiin: toiset kehuivat laulajan painonpudotusta, toiset taas spekuloivat, mitä ”vanhalle Adelelle oikein tapahtui.  Laulaja itse on ollut laihtumisestaan vähäsanainen.

Adelen Instagram-kuva on saanut yhteensä lähes 12 miljoonaa tykkäystä ja yli 200 000 kommenttia.

Adelen hoikistunut ulkomuoto puhututti ensimmäisen kerran jo joulukuussa, kun artisti päivitti sosiaaliseen mediaan kuvan, jonka yhteyteen hän oli kirjoittanut: ”I used to cry but now I sweat.” Suomeksi lause kuuluu: ”Ennen itkin, mutta nykyään hikoilen.”

Adele nousi puheenaiheeksi, koska onnistunutta laihtumista kuvataan sankarinarratiivilla

Adelen muodonmuutos on kuitenkin vain yksi esimerkki monien muiden joukossa. HUSin Syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskasen mukaan puhutaankin laajemmasta, kulttuurissamme vallitsevasta ilmiöstä, jossa laihdutuskertomukset ovat rinnastettavissa nykypäivän sankaritarinoihin.

– Kun tunnettujen ihmisten vartaloissa tapahtuu jotain muutosta, se on usein valtakunnanmedian yksi pääpuheenaiheista. Mielestäni se on tosi surullista. Aivan kuin puheenaiheen kohde olisi vain ulkomuotonsa edustaja, eikä muuta – kuten lahjakas laulaja, Meskanen kertoo.

Mutta miksi sitten olemme niin kiinnostuneita toisten ihmisten laihtumisesta? Meskasen mukaan vastauksena on ulkonäkökeskeinen kulttuurimme. Koemme oikeutetuksi kommentoida toisten ihmisten ulkonäköä, koska se on sosiaalisesti hyväksyttävää.

– Olemme tottuneet ruotimaan varsinkin julkisuudessa olevien ihmisten vartaloita ja ulkonäköä. Arvostelemme helposti ihmisen menestymistä ja statusta – ylipäätään ihmisen arvoa – heidän ulkonäkönsä ja -muotonsa perusteella. Julkisuuden valokeilassa oleviin ihmisiin se kohdistuu erityisen paljon.

Laihdutus on myös bisneksenä valtava: painonpudotus kiinnostaa ihmisiä ja mainostajia. Meskasen mukaan laihduttamista voi verrata jopa harrastukseen, koska niin moni tekee sitä. Sen takia myös mediassa esillä olevat jutut ovat luettuja.

– Ehkä taustalla on ajatus siitä, että ’voi, kunpa minäkin laihtuisin’ tai ’voi, kunpa minäkin saisin muokattua omaa kehoani.’ Useimmiten tarve laihduttaa kumpuaa tyytymättömyydestä itseen. Laihduttamisella tavoitellaan suurempaa onnea, parempaa itsetuntoa ja itsensä hyväksymistä: aivan kuin pienempi ja kiinteämpi keho olisi jollain lailla aivain onneen.

”Olemme tottuneet ruotimaan varsinkin julkisuudessa olevien ihmisten vartaloita ja ulkonäköä. Arvostelemme myös ihmisen menestymistä ja statusta – ylipäätään ihmisen arvoa – heidän ulkonäkönsä ja -muotonsa perusteella.”

Adele Grammy-gaalassa 2017.
Adele hoikistui ja muodonmuutos sai valtavasti huomiota. Kuvassa Adele Grammy-gaalassa vuonna 2017.

Adele sai paljon reaktioita, mutta kehuvatkaan kommentit eivät välttämättä ole hyväksi 

Ulkoisen olemuksen muuttuminen herättää usein muissa ihmisissä reaktioita sekä mielipiteitä. Aivan kuten Adelenkin kohdalla kävi. Suorasukaisia kommentteja toisen ulkonäöstä on helppo sanoa etenkin sosiaalisessa mediassa, jossa toista ihmistä ei tarvitse kohdata kasvotusten.

– Ajatellaan, että kun henkilö on julkisuudessa, kommentointi on enemmän oikeutettua, ikään kuin he olisivat julkista omaisuutta.

Myöskään hyväntahtoiset tsemppiviestit eivät Meskasen mukaan ole täysin ongelmattomia. Hän huomauttaa, että laihtumisesta kehuminen luo herkästi vääristyneen mielikuvan siitä, että painonvähennys olisi vain positiivinen asia.

– Se antaa väärän viestin, jos kehumme toisiamme laihtumisesta: ikään kuin painonpudotus olisi pelkästään hyvä asia. Laihtumisen taustalla saattaa olla surullinenkin tarina – sairautta ja vastoinkäymisiä, josta ulkopuolinen ei tiedä mitään. Joskus suurempaa välittämisen osoittamista voi olla laihtumisesta huolestuminen.

Ongelmallinen painokeskeisyys

Meskasen mukaan laihdutusuutisointiin tulisikin lähtökohtaisesti suhtautua kriittisesti. Kun keskiössä ovat vain pudotetut kilot ja karistetut sentit, korostaa näkökulma ongelmallista painokeskeisyyttä.

– Ihan kuin ihmisestä tulisi mukamas parempi, kun hän on laihtunut. Lisääntynyt hyvinvointi, parempi jaksaminen ja kohentunut terveys ovat valitettavan usein vain sivuseikkoja näissä tarinoissa.

Harmillisena seikkana Meskanen näkee myös sen, että usein mediassa esillä olevissa kertomuksissa itsensä hyväksyminen on palkinto, joka ansaitaan vasta painonpudotuksen onnistuttua.

– Omaa keho- ja minäsuhdettaan olisi tärkeä työstää jo ihan sellaisenaan: miten tulla omassa kehossaan toimeen jo nyt, sekä miten hyväksyä, ja jopa rakastaa, vartaloaan sellaisena kuin se on. Oman kehon arvostaminen ei saisi olla ehdollista, vaan oma vartalo on jo nyt kunnioittamisen arvoinen, eikä vasta pudotettujen kilojen myötä.

”Oman kehon arvostaminen ei saisi olla ehdollista, vaan oma vartalo on jo nyt kunnioittamisen arvoinen, eikä vasta pudotettujen kilojen myötä.”

Tarinoita tulisi kertoa kaiken kokoisista ihmisistä

Meskanen toivoisi, että mediassa näkyisi ennen ja jälkeen -uutisoinnin sijasta enemmän tarinoita itsensä hyväksymisestä.

– Myös näkyvillä olevaa kehonkuvastoa tulisi laventaa. Tärkeää olisi, että kerrottaisiin tarinoita kaiken kokoisista ja tyyppisistä ihmisistä – niin, ettei aina isokokoinen ihminen olisi laihduttamistarinan keskiössä tai esitettäisi häntä sen kautta, että hänen tärkein tehtävänsä on yrittää pienentää itseään.

X