Julkkikset

Aivotutkija Mona Moisala: Aivovaurio ei estä uraa huippututkijana

Oma aivoinfarkti sai nuoren Mona Moisalan aikoinaan ryhtymään aivotutkijaksi. – Muistan pohtineeni sairaalassa, että entä jos sokeudun? Ehdinkö opetella pistekirjoituksen ennen ylioppilaskirjoituksia?

Teksti:
Leeni Peltonen
Kuvat:
Heli Hirvelä/Otavamedia

Oma aivoinfarkti sai nuoren Mona Moisalan aikoinaan ryhtymään aivotutkijaksi. – Muistan pohtineeni sairaalassa, että entä jos sokeudun? Ehdinkö opetella pistekirjoituksen ennen ylioppilaskirjoituksia?

Mona Moisala on psykologian tohtori ja aivotutkija. Hän on hiljattain julkaissut yhdessä toisen aivotutkijan Minna Huotilaisen kanssa Keskittymiskyvyn elvytysoppaan, jossa pohditaan, mitä jatkuva, erityisesti digitaalisten ärsykkeiden virta tekee aivoillemme.

Onko keskittymiskykymme jo henkitoreissaan, kun poukkoilemme kaistapäisesti asiasta toiseen emmekä oikeasti syvenny enää mihinkään? Entä mitä univaje tekee muistille ja ajattelulle? Mona on edennyt määrätietoisesti aivotutkimuksen tiellä. Silti oli pienestä kiinni, että hän kiinnostui juuri aivoista.

Itse asiassa se oli kiinni yhdestä väärään paikkaan kulkeutuneesta verihyytymästä.

Muistan pohtineeni sairaalassa, että entä jos sokeudun?

Oli kevättalvi 2006, ja Mona valmistautui ylioppilaskirjoituksiin. Hänellä oli outo olo heti herätessään kotona Meilahdessa Helsingissä. Avattuaan silmänsä hän ei nähnyt kunnolla, vain hämärästi värejä ja valoja. Oliko piilolinssi huonosti vai flunssa alkamassa? hän pohti.

Olo oli muutenkin kummallinen. Mona kuitenkin jatkoi kirjoituksiin pänttäämistä vielä seuraavanakin päivänä eikä puhunut tuntemuksistaan kenellekään.

Huono olo jatkui. Tekstiviestin näpyttely sujui oudon kankeasti. Kun olo ei parantunut, Mona meni lääkäriin. Tämä tutki silmät ja sanoi, ettei niissä ole mitään vikaa. Mutta aivoissa saattaisi olla.

Monan aivot kuvattiin, ja löydöksenä oli aivoinfarkti kolmessa eri kohdassa. Sen oli aiheuttanut verisuonitukos, josta irronneet repaleet aiheuttivat tukoksia myös muihin suoniin. Tilanteen valjettua Monan oli pakko kertoa myös vanhemmilleen. Äiti ajoi sairaalaan keskellä yötä ja toi kassillisen ruokaa. Myöhemmin äiti kertoi, että matkalla sairaalaan hän oli autossa huutanut suoraa huutoa.

Sairaalajakso erilaisine tutkimuksineen venyi kymmenen päivän mittaiseksi, vaikka mitään ei oikeastaan ollut tehtävissä: infarkti oli tehnyt pysyviä tuhojaan nuoren tytön aivoissa.

– Muistan pohtineeni sairaalassa, että entä jos sokeudun? Ehdinkö opetella pistekirjoituksen ennen ylioppilaskirjoituksia?

Isoin tukos oli ollut näköaivokuoren alueella, siitä johtuivat näköhäiriöt. Infarkti jätti pysyvät jäljet Monan näkökykyyn. Edelleenkään hän ei näe näkökentän toiselle laidalle. Normaali näkökenttä on 180 astetta, Monalla ehkä 110.

Pientä heikkoutta oli aluksi myös tasapainossa, vasemman käden käytössä sekä kognitiivisissa kyvyissä, kuten muistin ja tarkkaavaisuuden toiminnoissa. Tuore ajokortti meni hyllylle. Monalla on elinikäinen ajokielto laajan näkökenttäpuutoksen takia.

– Vastasaadun ajokortin menettäminen harmitti ja harmittaa ajoittain edelleen. En esimerkiksi voi kuvitellakaan muuttavani paikkakunnalle, joka on huonojen kulkuyhteyksien päässä.

Kognitiiviset ongelmat jäivät onneksi lieviksi, joskin pysyviksi. Monalla on pientä hajamielisyyttä arjessa. Opinnoissa tai töissä hän noudattaa kurinalaisia pänttäysmenetelmiä, jotta uudet asiat varmasti jäävät mieleen. Ulkopuolinen ei oireita huomaa, mutta ne näkyvät neuropsykologisissa testeissä.

Tämä kaikki oli pientä sen rinnalla, että elämä jatkui. Ja päivät sairaalassa olivat ratkaisseet Monan elämänuran.

Nuori tutkija on kokenut isojen työtehtäviensä äärellä suorituspaineita, menestymisen nälkää ja toisaalta epävarmuutta.

– Olen aina ollut miellyttämishaluinen suorittajatyyppi, kuten varmaan moni muukin kunnianhimoinen nuori nainen. On pitänyt todistaa olevansa pätevä ja fiksu – ne eivät ole oletusarvoja.

Vasta tohtorin väitöskirjan tekeminen ja väitöstilaisuus kaikkine traditioineen sammuttivat turhan stressaamisen.

Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa aivotutkija Mona Moisala kertoo muun muassa, miksei aio antaa vastasyntyneen lapsensa katsoa televisiota. Lue juttu Annasta 41/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X