Julkkikset

Alexander Stubb: ”Olen vaimolleni velkaa 13 vuoden kotityöt”

Ministerivuosien aikana Alexander Stubbilla, 49, ei ollut aikaa ystäville eikä kotitöille. – Myönnän, että olin monta vuotta epätäydellinen aviomies, isä, ystävä ja ministeri, hän sanoo.

Teksti:
Elisa Hurtig
Kuvat:
Mirva Kakko/ Otavamedia

Alexander Stubb työskentelee Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja asuu viikot Luxemburgissa. Viikonloput hän viettää Espoossa vaimonsa Suzanne Innes-Stubbin sekä 15- ja 13-vuotiaiden lastensa kanssa.

Ministerivuosien aikana Alexander Stubbilla, 49, ei ollut aikaa ystäville eikä kotitöille. – Myönnän, että olin monta vuotta epätäydellinen aviomies, isä, ystävä ja ministeri, hän sanoo.

Tärkein rutiinini on aikainen herätys. Syön suurista gluteenittomista kaurahiutaleista tehdyn aamupuuron ja banaanin ja juon ison tönikän kahvia. Jos haluan, että aamu on täydellinen, käyn ennen aamiaista kevyellä puolen tunnin lenkillä Espoon rantaraitilla.

Viime aikoina olen viettänyt lasteni kanssa aikaa vesiurheilupuisto Laguunissa Espoossa. Hampurilaisia syöden olen katsonut, kun lapseni harrastavat wakeboardingia. Olen innoissani siitä, että minulla on viimein vapaa-aikaa enkä ole töissäni kiinni vuorokauden ympäri. Elämänlaatuni kannalta viime vuosi on ollut yksi parhaimmista.

Hoidan ihmissuhteita paremmin kuin aiemmin. Pidimme juuri Let’s make life great again -puutarhajuhlat, sillä kahdeksan ministerivuoden aikana laiminlöin ystävyyssuhteitani. Kiirevuosina halusin iltaisin ja viikonloppuisin vain käpertyä olemaan oman perheeni kanssa. Myönnän, että olin monta vuotta epätäydellinen aviomies, isä, ystävä ja ministeri.

”Vaimoni on parempi triathlonisti”

Vaimoni kanssa vietän yhteistä aikaa usein kuntoilemalla. Hänkin on triathlonisti, mutta meistä lahjakkaampi: treenaa vähemmän kuin minä, mutta vetää silti kovia aikoja. Nykyään minulla on myös tyttäreni kanssa yhteinen harrastus, sillä aloitimme vuosi sitten hotjoogan. Urheilen usein myös poikani kanssa.

Liikun tavoitteellisesti ja yritän jokaisessa kilpailussa parantaa suoritustani. Urheilun avulla olen voinut siirtää ikääntymistäni eteenpäin. Kovimpina työaikoina nautin treenaamisesta enemmän kuin nyt, sillä tuolloin urheilusuoritus oli päivien karkki. Nyt kun voin treenata vapaammin, en saa siitä enää yhtä isoja kiksejä.

Rentoudun lukemalla romaaneja. Parhaillaan luen Kjell Westön uusinta Den svavelgula himlen -romaania (suomeksi Rikinkeltainen taivas). Westön aikalaiskuvaukset ovat lähellä omaa elämääni. Tartun aina myös Juha Itkosen, Ilkka Remeksen ja Joel Haahtelan uusiin kirjoihin.

”Jouduin käyttämään nukahtamislääkettä pääministeriaikoina”

Viimeisen vuoden aikana olen hoitanut perheessämme pääosan pyykkäyksestä, ruoanlaitosta, kaupassakäynnistä ja lasten kuskaamisesta. Minulle on kertynyt kotitöistä 13 vuoden velka vaimoani kohtaan. Kun olemme molemmat eläkkeellä, olen ehkä maksanut velkani takaisin. Syksyllä muutin viikoiksi Luxemburgiin ja perhe jäi Suomeen. Poikamieselämästäni tulee todennäköisesti melko keski-ikäistä: työpäivien jälkeen urheilen ja luen.

Bravuurini keittiössä on tuoreista vihanneksista tehty vokki, jonka perheemme tytöt syövät erilaisten kalojen kanssa ja pojat kanan kanssa. Omassa ruokavaliossani välttelen sokeria, valkoista vehnää ja alkoholia.

Tarvitsen unta kahdeksan tuntia yössä, jotta toimin hyvin. Nukun nyt paremmin kuin pääministeriaikoina. Silloin heräilin pitkin öitä ja jouduin käyttämään nukahtamislääkettä.

”Hemmottelen vaimoani kukilla ja parfyymeilla”

Koukutumme vaimoni kanssa aina johonkin Netflix-sarjaan, ja nyt meillä on menossa Orange is the New Black. Yritin joskus katsoa poliittista draamasarjaa House of Cardsia, mutta luovutin. Se oli liian kyyninen.

Hemmottelen vaimoani ostamalla hänelle kukkia ja parfyymeja. Yritin juuri ehdottaa hänelle, että saisin 50-vuotislahjaksi uuden cyclocross-pyörän. Hän katsoi minua ja kysyi, että olenko tosissani. Vielä yksi pyörä? Osasin kyllä perustella tarpeeni, mutta hetki oli huono, koska hän mursi kesällä lapaluunsa triathlonkisoissa. Täytyy ehkä avata samppanjapullo ja kysyä uudelleen.

Omaelämäkertani ilmestyi elokuussa ja odotin kovasti, millaisen vastaanoton se saa. Meillä kaikilla on rakkauden kaipuu ja haluamme hyväksyntää. Koska kirja on niin henkilökohtainen, se, miten siitä kirjoitetaan mediassa, on joko rakkaudenosoitus tai hylkääminen.

X