Julkkikset

Alkoholistiperheessä kasvanut Kreetta Onkeli tietää, miltä rahapula tuntuu: ”Nolosta aiheesta on hankala avautua ulkopuolisille”

Muutama vuosi sitten Kreetta Onkeli halusi ulos kirjailijankammiostaan tekemään jotakin konkreettista. Opiskelu lähihoitajaksi ei ihan vastannut odotuksia, mutta oli silti avartava kokemus.
Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Mirva Kakko, Lehtikuva

Ottaisiko lasillisen viiniä? Ei sentään, työpäivä on vielä kesken. Töölönlahden Taideterassille on lyhyt matka, sillä Kreetta Onkelin työhuone sijaitsee viereisessä talossa, Villa Kivessä.

Viime vuosina hän on julkaissut lähinnä lastenkirjoja ja kolumneja. Tänä syksynä ilmestyy kymmenen vuoden tauon jälkeen aikuisten romaani Meiltähän tämä käy. Aiheesta oli tarkoitus laatia rillumarei-henkinen elokuvakäsikirjoitus. Kome­dian sijaan syntyikin aika totinen kertomus elämäntapaoppaiden Suomesta ja hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa kaikki eivät pysy mukana.

Esikoisromaanissaan Ilonen talo (1996) Kreetta käsitteli alkoholistiperheen arkea maaseudulla. Kirja perustui Kreetan omiin lapsuuskokemuksiin. Uudessa kirjassa tissuttelua harrastetaan niin sanotuissa paremmissa piireissä Helsingissä.

– Aina pohditaan, miksi joku juo. Yritän tässä tarinassa valaista tuota kysymystä ja tarjota yhden vastauksen. Päihteet eivät kysy titteliä eikä Alko vip-korttia. Ne ovat kaikkien saatavilla. Oman näkemykseni mukaan päihteiden käytön taustalla on aina tunne-elämän horjuminen. Siihen tuskaan haetaan turrutusta.

Kreetta Onkeli sai Kalevi Jäntin palkinnon esikoisromaanistaan Ilonen talo vuonna 1997.

Kreetta Onkeli sai Kalevi Jäntin palkinnon esikoisromaanistaan Ilonen talo vuonna 1997.

Kreetan äiti kuoli alkoholin aiheuttamiin komplikaatioihin vain 54-vuotiaana. Myös Kreetan elämään on sisältynyt railakkaita jaksoja, jolloin hän on joutunut pohtimaan omaa toimintaansa ja tuntenut syyllisyyttä ja häpeää. Lapsen synnyttyä kaksikymmentä vuotta sitten Kreetta halusi varmistaa, että poika saa erilaisen lapsuuden kuin hän itse. Juhlinta ei edes kiinnostanut pitkiin aikoihin.

Oletko koskaan pelännyt jakavasi äitisi kohtalon?

– Olen kyllä miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että minulle ei voisi käydä niin.

Kreetta Onkeli tietää, miltä rahapula tuntuu

Taloudellinen epätasa-arvo on tuoreen romaanin toinen tärkeä teema. Perheen menestynyt arkkitehti-isä tuhlaa surutta itseensä, vaimo sinnittelee pienellä palkallaan.

– Raha on valtaa. Olen nähnyt perheitä, joissa vauraus on miehen käsissä ja muut ovat alisteisia kirstunvartijalle. Nolosta aiheesta on hankala avautua ulkopuolisille. Kirjassani perhe eristäytyy ja sen sisäinen elämä saa yhä kieroutuneempia muotoja.

Taloudellisen vallan käyttäjä voi tietysti olla myös vaimo. Tai lähisukulainen. Tai vaikkapa perintö tai omaisuudenjako, joka tavallaan määrää elämisen tahdin.

– Terveessä suhteessa rahankäytöstä voi syntyä arkista sanailua. Mutta se ei aiheuta psykologista peliä, joka pahimmillaan ilmenee henkisenä väkivaltana. Kirjani päähenkilöstä, Paulasta, tulee hyväntahtoisuutensa vuoksi kotonaan väheksytty naureskelun kohde, tyhmä nainen, jota omat lapsetkaan eivät kunnioita.

Rahapula on käynyt tutuksi myös Kreetalle. Hän sanoo olleensa taloudellisesti heikoilla kirjailijanuransa alusta asti.

– Jos olisin halunnut rikastua, en olisi ryhtynyt suomalaiseksi prosaistiksi. Mutta nuorena en ollut kiinnostunut raha-asioista. Ajattelin, että kirjojani luetaan ja saan siitä toimeentuloni. Kävi ilmi, etten pysty julkaisemaan säännöllisesti eivätkä kirjani myy hurjasti. Kaikki olikin paljon monimutkaisempaa ja epävarmempaa.

Kokeilu uudella alalla

Kuusi vuotta sitten Kreetta Onkeli vaihtoi alaa. Hän oli kyllästynyt istumaan yksin kirjailijankammiossaan ja ajatteli, ettei kirjoittamalla kuitenkaan saa aikaan todellista muutosta yhteiskunnassa. Hän aloitti lähihoitajaopinnot Diakoniaopistossa.

Pettymys oli suuri, kun opiskelu tapahtui suureksi osaksi etänä ja saatu tieto tuntui pinnalliselta. Koulu jäi lopulta kesken, lähinnä taloudellisista syistä. Freelancerina Kreetalle ei maksettu aikuiskoulutusrahaa.

Hukkaan aika ei silti mennyt.

– Silmäni avautuivat näkemään, kuinka paljon on avuntarvitsijoita ja heitä, jotka auttavat muita pienellä palkalla.

Myös kirjailijantyöhön aukesi uusi näkökulma. Kirjathan olivat pelastaneet Kreetan lapsena! Niiden kautta hän oli nähnyt, että on muunlaistakin elämää kuin alkoholistikodissa.

– Ymmärsin, että kirjoittaminen on sittenkin minun osani tässä maailmassa.

Kreetan lempipaikka

Cafe Taideterassi, Linnunlauluntie 11, Helsinki.

Miksi täällä?

”Minulla on jo reilut kaksi vuotta ollut työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä, joka on tuossa vieressä. Tänne on helppo poiketa, jos haluaa hetken tuulettua.”

Mitä tilataan?

”Lohileipä, omenamehu ja kahvi.”

Millä mielellä?

”Helpottuneella ja odottavalla. Taannoiset lähihoitajaopinnot vapauttivat minussa luovuuden, ja nyt kirjoitan jo seuraavaa romaania.”

Ajankohtaista

Romaani Meiltähän tämä käy ilmestyi juuri.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 32/2020.

X