Julkkikset

Anna Eriksson samastuu Marilyn Monroeen – heissä on kuitenkin yksi selvä eroavaisuus: ”Olen uskaltanut astua ulos kaavamaisesta tekemisestä”

Muusikko Anna Eriksson uskalsi astua ulos roolista, joka ei hänelle sopinut. Omien unelmien toteuttaminen on tarkoittanut pitkää taukoa musiikin tekemisestä.
Teksti: Riikka Heinonen Kuvat: Mirva Kakko

Anna Erikssonin, 43, kirja Anna Eriksson – M ilmestyi juuri ja jatkaa M-elokuvasta tutun roolihenkilön tarinaa. Annan taidenäyttely The Rituals of a Lonely Bitch avautuu Rauman taidemuseossa 5.9.2020.

Tutkit taiteessasi seksuaalisuuden ja kuoleman yhteyttä. Mikä oli suurin oivalluksesi?

Kuoleman ja seksuaalisuuden yhteys jäi minulle melkein yhtä suureksi mysteeriksi kuin se oli aloittaessani elokuvan ja kirjan tekemisen. Luovuuden kannalta mysteerin säilyminen on hyvä asia, koska aihe inspiroi minua edelleen. Oikeastaan kaikki taide syntyy seksuaalisuuden ja kuoleman alkuperäisvoimista. Mitä syvemmälle alitajuntaani sukelsin, sitä enemmän löysin niiden välisiä yhteyksiä.

Kirjasi ja elokuvasi päähenkilö on saanut inspiraationsa filmitähti Marilyn Monroesta. Mitä yhteistä sinussa ja Marilynissa on?

Luovalle alalle päätyvissä on monesti jotain samaa, esimerkiksi herkkyys ja sen vastavoimina vahvuus ja sit­keys. Marilynilla ei ollut mahdollisuutta toteuttaa kaikkia unelmiaan, eikä hän uskaltanut luopua seksipommin imagostaan. Hän oli taiteellinen, herkästi virittynyt ja haaveili draaman ja teatterin tekemisestä. Eroamme siinä Marilynin kanssa toisistamme, että olen uskaltanut astua ulos kaavamaisesta tekemisestä, joka ei minulle sopinut. Mikäli Marilyn olisi elänyt pidempään, hänkin olisi varmasti tehnyt samoin.

Intiaanihelle vai viileä kesä?

Intiaanihelle. Kesä on aina niin äärimmäisen lyhyt. Kulunut kevät oli sen verran raskas, että tämä lämpö ja aurinko tekevät juuri nyt todella hyvää, antavat energiaa ja toivoa.

Mitä kannat aina laukussasi mukanasi?

Mitäpä en kantaisi laukussani? Minulla on iso musta kassi, josta löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lompakon lisäksi siellä on aina hiusharja ja ainakin parin kuukauden kuitit. Tyhjennän kassin sisällön joka kuukausi hermostuneena siitä, että se painaa niin valtavasti. Mietin usein pienemmän kassin hankkimista, jos saisin sen pysymään siistimpänä.

Mikä asia on pakko tehdä joka kesä?

Kalastusreissu mieheni ja poikani kanssa Pohjois-Norjaan. Se on ollut kesän ehdoton kohokohta jo 12 vuotta. Se on meille kuin pyhiinvael­lusmatka, tuntuu aina yhtä uskomattomalta päästä vuonojen rannalle lähelle Lofootteja. Jännitimme kovasti, pääsemmekö tänä kesänä lähtemään. Oli helpotus, kun Norjan raja avattiin.

Mitä näet, kun katsot sinuun?

Näen tasapainoisen ja tyytyväisen naisen, jolla on paljon taiteellisia ambitioita. Toivoisin, että tämä ajanjakso kestäisi mahdollisimman pitkään. Monet haikailevat nuoruutta, minä en. Minulle nuoruus oli monimutkaista ja hankalaa aikaa. Olen edelleen tunteellinen ihminen, mutta tunteet eivät hallitse elämääni yhtä voimakkaasti kuin nuorempana. Olen iän karttuessa oppinut, että huonompaa jaksoa seuraa aina parempi jakso.

Onko musiikki jäänyt taiteessasi taka-alalle?

Minulla olisi tänä kesänä ollut runsaasti esiintymisiä, mutta ne siirrettiin ensi kesään. Levyttämisessä on sen sijaan ollut pidempi tauko. Minulla ei ole tällä hetkellä levytyssopimustakaan. En ole mikään pöytälaatikkokirjoittaja. Levy syntyy sitten, kun tiedän, mistä aiheista haluan kirjoittaa ja millaisen maailman haluan levylle luoda. Varmasti lähivuosina on tulossa uutta musiikkia.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 27/2020.

X