Julkkikset

Paniikkioireista kärsineen Anna Hanskin pelot hellittivät Argentiinan viidakossa – ”Olen nyt astetta rauhallisempi”

Laulaja Anna Hanski, 51, alkoi kärsiä pelkotiloista ja paniikkikohtauksista sairastuttuaan koronavirukseen kaksi vuotta sitten. Rauha löytyi tv-ohjelman kuvauksissa Argentiinan viidakossa.

Teksti:
Elina Kirssi
Kuvat:
Vessi Hämäläinen

Anna Hanski on oppinut hallitsemaan pelkojaan.

Laulaja Anna Hanski, 51, alkoi kärsiä pelkotiloista ja paniikkikohtauksista sairastuttuaan koronavirukseen kaksi vuotta sitten. Rauha löytyi tv-ohjelman kuvauksissa Argentiinan viidakossa.

Etenkin yöt olivat vaikeita. Vaikka Argentiinan viidakon oudot äänet eivät haitanneet laulaja Anna Hanskia, 51, hän ei saanut unta.

Yöllä laverilla makaillessa oli aikaa tuijotella kirkasta tähtitaivasta ja tulikärpäsiä – ja ajatella omaa elämää. Anna pohti elämäntilannettaan ja suhdetta itseensä sekä läheisiinsä.

Yöllä myös pelot nousivat mieleen.

Vain kaksi vuotta aiemmin Anna oli vielä elänyt ilman fobioita.

Paniikkikohtaukset alkoivat koronan myötä – pimeä ja ahtaat paikat pelottivat

– Et kuole nyt. Sä näet, sä kuulet, sä olet turvassa.

Kun paniikkioireet olivat pahimmillaan, Anna muisti lehdestä lukemansa neuvon ja kirjoitti itselleen rohkaisevia lauseita. Sanojen avulla hän yritti järkeillä ja muuttaa ajatuksensa rationaalisiksi paniikin keskelläkin.

– Tämä on vain tunne, joka menee ohi, Anna muistutti itselleen.

Anna alkoi pelätä pimeää, kun hän sairastui koronavirukseen maaliskuussa 2020. Hän menetti sairauden aikana maku- ja hajuaistinsa.

Varsinkin hajuaistin kadottua hän alkoi kärsiä voimakkaasta pimeän pelosta ja ahtaan paikan kammosta. Pelot hallitsivat elämää etenkin öisin. Päivisin oli helpompaa, kun ympärillä oli ihmisiä ja ääniä.

Ajatus siitä, ettei voi haistaa vaikkapa savua, aiheutti suurta huolta. Makuuhuoneessa oli oltava yölläkin valo päällä. Ja kun Anna astui esimerkiksi ravintolaan sisään, hän saattoi saada paniikkikohtauksen tuulikaapissa. Ajatuskin suljetussa tilassa olemisesta sai aikaan sydämentykystä. Annasta tuntui kuin happi loppuisi.

Oivallus ”Kaikki menee lopulta ohi” on nykyään Annan motto, jota toistellessa pahimmat tunteet lievenevät.

Koronaan sairastuttuaan Anna pelkäsi myös kuolemaa, sillä tuolloin tauti oli vielä tuntematon. Uutisissa kerrottiin Italian ruumismääristä ja oireiden pahenemisesta toisella viikolla niiden alkamisesta. Anna oli kauhuissaan.

Pitkäaikaiset koronaoireet – epämääräinen vatsakipu ja haju- ja makuaistin häiriöt – kestivät vuoden. Vieläkin Anna saattaa haistaa tupakansavua ilman syytä.

Anna Hanski.
Anna Hanski sai pelkonsa hallintaan Argentiinan-kuvausmatkalla. ”Kun huoli meinaa ottaa vallan, pysäytän sen.”

Kun sairaus oli viimein voitettu, pahin pelko katosi. Hajuaistin palauduttua myös paniikkikohtaukset alkoivat helpottaa.

Anna on pohtinut paljon, miksi paniikkikohtaukset puhkesivat viisikymppisenä.

– En saanut koskaan paniikkikohtauksia nuorempana, ne olivat täysi yllätys. Olen miettinyt, olisiko niitä tullut lainkaan, jos en olisi sairastunut koronaan.

Korona opetti Annalle, että kaikki menee lopulta ohi. Sekin tila, jossa hän luulee kuolevansa, on vain tunne, jonka voi yrittää taltuttaa.

Oivallus ”Kaikki menee lopulta ohi” on nykyään Annan motto, jota toistellessa pahimmat tunteet lievenevät. Motto auttoi Argentiinan viidakossakin.

Huolet heräsivät myös tv-ohjelman kuvauksissa Argentiinassa– ”Murehtiminen on raskas elämäntapa”

Kun Anna lupautui MTV3:n Olen julkkis… Päästäkää minut pois! -ohjelmaan, häntä kauhistutti: mihin olenkaan menossa. Hän ehti katua osallistumispäätöstään. Sukellus tuntemattomaan pelotti.

Annaa pelotti myös, muuttuuko hän tai löytääkö hän itsestään uusia, yllättäviä piirteitä. Myös uuteen ohjelmaformaattiin lähtö kauhistutti, sillä etukäteen ei ollut ketään kertomassa kokemuksistaan.

Marras–joulukuussa 2021 kuvatussa ohjelmassa julkkikset asuvat alkeellisissa oloissa kaukana sivistyksestä ja joutuvat pärjäämään vähällä ravinnolla.

Pelko oli ottaa ylivallan, kun lentokone oli laskeutunut Argentiinaan ja julkkikset majoittuneet hotelliin ennen viidakkoon lähtöä. Silloin Anna hoki mantroja ja käski itseään rauhoittumaan.

Viidakon eläimistä Anna pelkäsi eniten hämähäkkejä. Pelko niiden kohtaamisesta osoittautui onneksi turhaksi, tarantelloja ei näkynyt. Lisäksi Anna tottui nopeasti viidakon oloihin sekä outoihin ääniin.

Sen sijaan leirielämän pitkät toimettomat päivät osoittautuivat vaikeiksi kestää, ja myös erossa olo läheisistä oli koettelemus. Anna on tottunut pitämään tiiviisti yhteyttä perheeseensä, ja hänestä tuntui raskaalta olla tietämättä, mitä rakkaille kuuluu.

Toisaalta hän luotti siihen, että jos jotain vakavaa tapahtuisi, tuotantoryhmä kertoisi kyllä hänelle.

– Olen aina ollut murehtija. Jos joku ei vastaa viestiini tunnin sisällä, ajatukset lähtevät laukalle. Se on raskas elämäntapa. Muut alkavat helposti säädellä sitä, mitä minulle voi kertoa. Minulle ei uskalleta soittaa, kun ajatellaan, että en taaskaan nuku viikkoon.

Vatsasta poistettiin kasvain – ”Päätin, etten elä pelossa”

Matkan jälkeen Anna alkoikin työstää ja hillitä murehtimistaipumustaan. Hän on opetellut olemaan huolehtimatta turhia.

Kun tämän vuoden alussa hänen aikuiset tyttärensä sairastuivat yhtä aikaa koronaan, Anna nukkui taas huonosti. Mutta tällä kertaa hän pystyi olemaan murehtimatta. Hän järkeili, että tauti on nyt jo niin paljon lievempi ja vaarattomampi muunnos kuin se, jonka hän itse sairasti.

Kun toinen tyttäristä laittoi yöllä viestiä huolistaan, Anna ei siirtänyt pelkoja tähän vaan kannusti: ”Tulet pärjäämään”.

Pelkojen kohtaamisessa elämänkokemus ja ikä ovat olleet eduksi.

Vuosi sitten Annalta poistettiin kasvain vatsan seudulta. Tuolloin selvisi, että kasvain on voimakkaasti uusiutuva. Annalla oli kontrollikäynti vasta juuri ennen joulua, mutta hän päätti heti leikkauksen jälkeen, ettei aio elää koko vuotta pelossa.

– Ajattelin, että jos näin on ja kuolen, olen tavallaan jo ollut kuollut, jos pelkään koko tämän vuoden. Välillä asia tuli mieleen, mutta tein ison työn, kun en antanut pelkojen viedä mukanaan.

Kontrollikäynnissä selvisi, että kasvain ei ole toistaiseksi uusiutunut. Anna sai huokaista helpotuksesta.

Viidakko opetti luottamaan itseen – ”Sain työkaluja pelon hallitsemiseen”

Vaaroja vilisevässä viidakossa Anna oppi luottamaan, että pärjää vaikka keskellä yön pimeyttä.

– Olen nyt astetta rauhallisempi. Uskon, että tuolla voimakkaalla itsekeskustelulla on ollut vaikutusta. Myös keskustelut Satu Silvon kanssa olivat arvokkaita ja rauhoittavia. Sadulta sain työkaluja pelon hallitsemiseen. Kun huoli meinaa ottaa vallan, pysäytän sen.

Toinen piirre, jota Anna alkoi työstää viidakkoretken jälkeen, on hänen taipumuksensa kontrollointiin.

– Reissun jälkeen olen tiedostanut selvemmin tarpeeni kontrolloida ympäristöä ja kaikkia liikkeitäni. Olen sitä tyytyväisempi, mitä enemmän pääsen siitä eroon.

Hän ei ole koskaan pitänyt piirrettä hyveenä, vaan ongelmana. Realistina Anna ei kuitenkaan usko, että tarve kontrolloida asioita katoaa hetkessä.

Anna Hanski.
Anna Hanski kokee olevansa elämänsä kunnossa. ”Kun teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä, minulla on enemmän voimavaroja päästä epämieluisampien asioiden yli.”

Ääriajattelu ja ihmedieetit ovat jääneet taakse – ”Tiedän, mitä oma kroppa tarvitsee”

Iän myötä Annalle on myös vahvistunut ajatus siitä, että hän on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Se ei toki tarkoita, että terveillä elämäntavoilla voisi välttää sairastumista, mutta hyvällä ruokavaliolla, liikunnalla ja unella voi ainakin tuntea tekevänsä kaikkensa.

Tällä hetkellä Anna kokee olevansa elämänsä kunnossa. Elämä on tasapainossa, ja hän tietää, mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä huonosti.

– Kun täytin 50 vuotta, tajusin, että asiat eivät olekaan itsestäänselvyyksiä. Toisaalta tässä iässä kaikki ääriajattelu ja ihmedieetit ovat jääneet taakse. Tiedän, mitä oma kroppa tarvitsee ja mistä hyvinvointi koostuu.

Annan hyvinvointi lähtee sitä, että hän pyrkii syömään terveellisesti, liikkumaan ja tapaamaan läheisiään. Jos tekee mieli syödä pullaa, hän tekee sen. Korvapuustihetki ystävän seurassa lisää henkistä hyvinvointia.

Kun teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä, minulla on enemmän voimavaroja päästä epämieluisampien asioiden yli.

Anna on löytänyt myös ”vaihtelevan liikunnan ilon” eli hän kuntoilee vuodenaikojen mukaan: talvella hiihtää, kesällä sup-lautailee. Hän tapaa ystäviäkin usein liikunnan yhteydessä. Kävelylenkkien lisäksi hän treenaa samassa taloyhtiössä asuvien ystäviensä kanssa milloin pilatesta, milloin HIIT-treeniä.

– Matalan kynnyksen liikkuminen on tärkeää. Kun arjessa on ystäviä lähellä, voi vain soittaa, että nähdäänkö kolmen minuutin päästä alhaalla ja lähteä lenkille.

Arjen säännöllisyys on Annalle tärkeää, mutta toisaalta hän osaa löytää oman rytminsä vaihtelevassakin elämäntilanteessa. Kun hän aikoinaan vietti useita viikkoja Ruotsin-laivalla esiintymismatkoilla, läheiset kauhistelivat, miten hän voi asua niin kauan laivalla.

Mutta Anna ei kauhistellut. Hän nautti siitä, että sai luoda arkeen oman rytminsä. Aamu alkoi kuntosalilla, sitten hyvä aamiainen ja lehtien lukua, sitten valmistautuminen keikkaan. Esiintymisen jälkeen oli taas omaa aikaa. Päivän toisen keikan jälkeen Anna kävi aina kävelylenkillä Tukholmassa. Sitten iltapala, Kympin uutiset ja nukkumaan.

– Tiedän, mitkä asiat tuottavat itselleni iloa ja mitkä vievät energiaa. Kun teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä, minulla on enemmän voimavaroja päästä epämieluisampien asioiden yli.

Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 2/2022.

X