Julkkikset

Kolmenkympin kriisin jälkeen Anna-Maija Tuokko kohtasi Karin ja sai suurperheen: ”Suurin pelkoni oli, että jään yksin”

Kolmekymppisenä näyttelijä Anna-Maija Tuokko pelkäsi, ettei saisi kokea äitiyttä. Nyt ympärillä on suurperhe. Puolison kanssa ei ole tarvinnut kisata siitä, kumman työ on tärkeämpi.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Liisa Valonen

– Olen juuri nyt tosi onnellinen. Ei elämä tietenkään ole pelkkää yläpilveä, mutta perusta on kunnossa, Anna-Maija Tuokko sanoo.

Kolmekymppisenä näyttelijä Anna-Maija Tuokko pelkäsi, ettei saisi kokea äitiyttä. Nyt ympärillä on suurperhe. Puolison kanssa ei ole tarvinnut kisata siitä, kumman työ on tärkeämpi.

”Halusin käpertyä yksinäisyyteeni”

”Elämä vain paranee nelikymppisenä. Olo on vapautunut, ja minun on helppo olla itseni kanssa. Osaan arvostaa sitä, sillä minulla on ollut myös karikkoisempia aikoja. Kävin läpi oikein kunnon kolmenkympin kriisin. Se oli käännekohta, jolloin kaikki meni uusiksi.

Elin tosi turvallisen lapsuuden ja nuoruuden. Isäni oli kotipaikkakuntani Viialan lukion rehtori ja koulutoimenjohtaja, äiti työskenteli kaupallisella alalla. Molemmat tekivät vahvasti uraa ja kannustivat myös minua toteuttamaan unelmiani.

Olen ollut nuoresta asti hyvin itsenäinen, ja minulle on annettu vastuuta. Jos kompastuin, minut otettiin vastaan ja autettiin takaisin jaloilleen. Se kasvatti rohkeutta ja riskinottokykyä.

Niitä tarvittiin, kun hieman alta kolmekymppisenä havahduin tarkastelemaan elämääni ulkopuolelta ja ymmärsin, että muutos on väistämätön. Erosin yhdeksän vuotta kestäneestä parisuhteesta. Samaan aikaan kun ystäväpiirissä alettiin perustaa perheitä, minä muutin takaisin yksiöön ja vaihdoin king size -vuoteen parvisänkyyn. Minäkin kaipasin jo lapsia, mutta puoliso puuttui.

Olen aina ollut hyvin sosiaalinen ja kova menemään. Silloin halusin vain käpertyä yksinäisyyteeni. Oli vaikea hyväksyä, että minussa on tällainenkin puoli. Masennuksen oireet olivat selkeät, podin uupumusta ja yleistä huonoa oloa.

Tukeuduin kyllä ystäviini, mutta piiri ympärilläni pieneni huomattavasti. Terapeutti antoi hyvän neuvon: ’Itke vaan. Anna seinien kaatua päälle. Ryve itsesäälissä.’

Akuutti vaihe kesti kuutisen kuukautta, ja vei kolme-neljä vuotta ennen kuin olin taas oma itseni. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, että hain draamaa ja sitä totisesti sain.

Olen tuosta ajanjaksosta kiitollinen, mutta en kaipaa sitä lainkaan. Nautin tästä tasaisen turvallisesta elämästä. Koko ajan ei tarvitse fanfaarien soida.”

”Oli vaikea hyväksyä, että minussa on tällainenkin puoli.”

”Ystäväpiirissä olen kokoava voima”

”Isälläni oli tapana sanoa, että Anna-Maija käy koulussa lähinnä hoitamassa sosiaalisia suhteita. En ole suorittajaluonne, minulle ei ollut tärkeätä kerätä kymppejä tai harrastuksissa piirinmestaruuksia. Jos jokin asia kiinnostaa, perehdyn siihen täysillä, muut ohitan. Esimerkiksi kemia oli minulle täysin yhdentekevää ja siksi mahdotonta oppia. On huvittavaa, että toisesta pikkuveljestäni tuli kemian tohtori.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X