Julkkikset

Anni Sinnemäki: ”En ollut koskaan ajatellut, halusinko lisää lapsia vai en”

Urallaan Anni Sinnemäki, 43, on aina pyrkinyt johtotehtäviin. Vaativimpia olivat ministeriajat, jolloin hän tunsi kadottavansa itsensä. Nyt työ ja perhe-elämä ovat tasapainossa. Kotona Anni jättää mieluusti päätösvallan miehelleen.
8.6.2017 Teksti: Iina Alanko Kuvat: Pekka Holmström/Otavamedia

Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki, 43, on ollut mukana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa jo parikymmentä vuotta.

Vuonna 2009 hänestä tuli vihreiden puheenjohtaja ja samalla vihreiden ministeriryhmän vetäjä ja työministeri.

Edessä oli yllin kyllin haasteita. Kotimaassa talous sakkasi ja työttömyys kasvoi, eurooppalainen talousjärjestelmä oli romahduksen partaalla ja Kreikan velkojen selvittely alkoi.

– Ministerin työ oli mielenkiintoista, antoisaa ja hauskaa, mutta vaativuudessaan raskaampaa kuin mikään, mitä olen sitä ennen tai sen jälkeen tehnyt. Olin siihen asti ajatellut, että kyllä minä aina ehdin tehdä sen, mikä minun täytyy. Ministerinä jouduin kiireisimpinä aikoina kyseenalaistamaan tuon ajatuksen, Anni muistelee.

Mistä ihminen sellaisessa tilanteessa joustaa ja luopuu?

– Omasta elämästä, Sinnemäki sanoo ja naurahtaa sarkastisesti.

– Kadotin itseni ministerivuosina. Muistan voimakkaasti sen tunteen, että oma itse lakkaa tavallaan olemasta. Ettei ole muuta Annia kuin se, jolla on nämä työtehtävät tässä ja joka ajattelee vain niitä, niiden eteenpäin viemistä, palavereja ja strategioita.

Ilo toisesta lapsesta

Kun vuoden 2011 hallitusneuvottelut oli käyty ja puheenjohtajan valtikka siirtynyt Ville Niinistölle, Anni piti koko heinäkuun kesälomaa – ensimmäistä kertaa 12 vuoteen.

– Elämä tuntui rivikansanedustajana pitkään todella kevyeltä, vaikka olisin tehnyt mitä. On myös ihan terveellistä välillä joutua rooliin, jossa ei olekaan enää se keskeisin neuvottelija tai joukkueen tärkein henkilö.

Eräänä iltana Anni havahtui: tässä hän kävelee eduskunnasta kotiin Katajanokalle jo iltakuuden maissa. Se tuntui satumaiselta.

– Elämän rauhoittuminen vaikutti varmasti siihenkin, että loppuvuodesta 2011 aloin odottaa lasta ja menimme Antonin (Monti) kanssa naimisiinkin. Rufus syntyi kesällä 2012 ja syksyn olin kotona hänen kanssaan.

Lapsi oli Antonin ensimmäinen ja Annin toinen. Esikoisensa Siirin Anni oli saanut 16-vuotiaana lukiolaisena 22 vuotta aiemmin.

– En ollut koskaan ajatellut lapsiasiaa loppuun asti: halusinko niitä lisää vai en. Olen kuitenkin suunnattoman onnellinen, että sain vielä toisen lapsen. En keksi mitään, mikä olisi hauskempaa. On ollut ilo nähdä myös, kuinka Anton tulee ensi kertaa vanhemmaksi. On ollut mukavaa elää perheenä ja kasvattaa lasta saman katon alla yhdessä.

”Kotona teen, mitä muut päättävät”

Antonin ja Rufuksen kanssa Anni ei mielestään hirveästi päsmäröi tai pomota.

– Saan tehdä niin paljon päätöksiä töissä, että kotona olen mielelläni ihan rauhassa ja teen, mitä muut päättävät, olen vain.

Anton kantaa lastenhoidosta isomman vastuun, koska arki-iltaisin Annilla on usein kokouksia. Perjantaisin Anni hakee Rufuksen tarhasta puoli viideltä.

– Vietämme aika säännönmukaista elämää, jota lapsen tarpeet aika pitkälle määrittävät.

Anni on huomannut, että vanhemmuus – kuten politiikkakin – tuo ihmisestä esiin syvempiä arvoja ja periaatteita, joista ei voi joustaa. Kuten millaisia?

– No kyllä minä loppujen lopuksi varmaan joustan kaikessa, koska en ole, haha, perheessämme niin määräävässä asemassa. Joudun joustamaan esimerkiksi siinä, että Kinder-suklaa on Antonin ja Rufuksen mielestä lapselle terveellistä ja hyvä välipala, koska se sisältää maitoa. Olen eri mieltä, mutta koska olen harvoin paikalla silloin, kun välipalaa syödään, vaikutusvaltani tähän asiaan on rajallinen.

Juttu on katkelma Annan 23/2017 jutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue myös:

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, 29: ”Tajusin, että tarvitsemme parempia päättäjiä”

Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro: ”Teini-iän kokemukset murensivat luottamustani miehiin”

Politiikan jättänyt Leena Harkimo: ”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tyhjän päällä”

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi