Julkkikset

Annika Saarikko tavoitteli ensimmäistä kertaa tietoisesti valtaa pyrkiessään puolueensa johtoon: ”Olin ennen pikemminkin ajautuja”

Keskustan tuore puheenjohtaja Annika Saarikko harkitsi puolueensa johtoon lähtemistä pitkään. Päätös vaati syvällistä pohdintaa siitä, mitkä ovat Annikan motiivit tavoitella valtaa ja miten vaativa työ olisi yhdistettävissä perhe-elämään. Näin Annika kertoi Annalle pohdinnoistaan loppukesällä.
Teksti: Iina Alanko Kuvat: Sampo Korhonen

Annika Saarikko sanoo, että vielä kesäkuun alussa hänen lähitulevaisuuden suunnitelmansa olivat selkeät. Elokuussa hän palaisi tiede- ja kulttuuriministeriksi, tehtävään, jota hän ehti hoitaa kahden kuukauden ajan ennen äitiyslomalle lähtöään. Sitä ennen Annika ja hänen miehensä Erkki Papunen viettäisivät lastensa ja läheistensä kanssa mukavan kesän viimeistellen elämänmuutostaan. Sen myötä Espoossa työviikot asuvan perheen toinen koti sijaitsisi 1 300 asukkaan Oripäässä, Annikan isoisän isän 1910-luvulla rakentamassa maalaistalossa.

Entinen koti Turussa oli jo myyty ja tavarat varastossa, Oripäähän muutettaisiin heti kun remontti kesän mittaan valmistuisi.

Tieto Katri Kulmunin ministerierosta tuli WhatsApp-viestillä

Kesäkuun 5. päivänä Annika sai hieman ennen Katri Kulmunin koolle kutsumaa tiedotustilaisuutta WhatsApp-viestin: Kulmuni eroaa kohta valtiovarainministerin tehtävästään.

– Kulmuni lähetti tiedon samaan aikaan koko keskustan eduskuntaryhmälle. Kenelläkään ei ollut aikaa valmistautua siihen, Annika kertoo nyt.

Kulmunin ero käynnisti saman tien spekulaatiot keskustan puheenjohtajuudesta. Moni uskoi, että Kulmuni luopuisi syyskuun puoluekokouksessa myös kannatukseltaan alamaissa rämpineen puolueen johtajuudesta.

Annika Saarikon nimi nousi esiin. Hän oli ollut ennakkosuosikki puolueen puheenjohtajaksi jo keväällä 2019, kun Juha Sipilä ilmoitti jättävänsä tehtävän. Tuolloin Annika kieltäytyi ehdokkuudesta perhetilanteensa takia: hän odotti toista lastaan, jonka oli määrä syntyä puoluekokouksen kanssa samoihin aikoihin.

Annika Saarikko aikoo pitää omasta hyvinvoinnistaan parempaa huolta kuin ennen.

Töihin palattuaan Annika aikoo pitää omasta hyvinvoinnistaan parempaa huolta kuin ennen.

Syyskuiseen puoluekokoukseen viimeisillään raskaana ollut Annika ei osallistunut, mutta ilmaisi tukensa Katri Kulmunin vastaehdokkaalle Antti Kaikkoselle. Siitä nousi kohu. Annikan motiiveja kyseenalaistettiin ja veikkailtiin, aikooko hän pyrkiä puheenjohtajaksi vuotta myöhemmin.

Annikaa motiivien kyseenalaistaminen loukkasi. Puheenjohtajakisan ratkettua Katri Kulmunin hyväksi hän ilmoitti, ettei itse aio pyrkiä tehtävään myöskään kesällä 2020.

”En halua, että minusta jää lymyilevää varjoa uudelle puheenjohtajalle”, Annika kertoi ja ilmoitti tukevansa Kulmunia.

Lue myös: Annika Saarikko politiikan raadollisesta arjesta: ”Teen itseni kanssa koko ajan työtä, että puolustukseni on kunnossa”

Naiset ovat nousseet politiikan huipulle

Politiikan vauhti on kiihtynyt, ja vajaassa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Korona-ajan hallitusta on kiitelty, mutta keskustan kannatukseen se ei ole vaikuttanut, vaan puolue rämpii yhä pohjalukemissa. Siksi moni yllättyi, kun Katri Kulmuni pari päivää ministerieroilmoituksensa jälkeen kertoi yhä pyrkivänsä jatkokaudelle keskustan puheenjohtajana.

Puolueessa alkoivat vahvistua äänet, jotka toivoivat Kulmunille vastaehdokasta – ja nimenomaan Annika Saarikkoa. Lähtisikö hän sittenkin Kulmunin haastajaksi?

Paineet Annikaa kohtaan kasvoivat no­peasti, kunnes hän vihelsi pelin poikki ja ilmoitti harkitsevansa asiaa. Viime viikolla Annika lopulta ilmoitti, että hän on päättänyt haastaa Kulmunin ja pyrkiä keskustan puheenjohtajaksi. Kilpa on historiallinen ja kertoo osaltaan naisten noususta politiikan huipulle. Koskaan aiemmin ei suomalaisen puolueen puheenjohtajakisassa toinen nainen ole haastanut istuvaa naispuheenjohtajaa.

Mitä Annikan elämässä kesän aikana tapahtui? Mikä käänsi hänen päänsä?

”Ensimmäiseksi minun piti varmistaa se, etteivät velvollisuudentunto tai imartelu ole ainoita motiivejani lähteä kisaan.”

Vanhan talon remontointia ja perhearkea

On heinäkuinen torstai. Annika Saarikko on juuri saapunut tapaamiseen, kun hänen kännykkänsä soi.

– Anteeksi, minä vastaan vielä tähän, kotoa soitetaan.

– Ai missä on ketsuppi? Hetkinen kun mä mietin…

Kun ketsuppi on löytynyt ja Annika luvannut käydä kotimatkalla kaupassa hakemassa maitoa, aletaan kännykältä katsoa kuvia perheen Oripään talon remontista.

– Tässä mun mies on pesemässä vanhaa navettaa, joka maalataan punamullalla. Erkki on kerrostalon kasvatti, mutta hän on nyt innostunut rakennushommista. Hän teki meille tällaisen perunamaan aidankin. Muuten peurat talloisivat ja söisivät kaiken.

Puheessa vilisee uuteen kotiin liittyvä sanoja ja asioita: lautalattiat, lämpöpumppu, puuhella, alkuperäishirret.

– Olen tehnyt kaikkeni, että kesäkuinen poliittinen käänne ei tunkisi sen väliin, että meillä oli tälle kesälle suunnitelmissa paljon omaa ja hyvää. Olemme eläneet niin kuin lapsiperhearkea eletään, voimakkaasti tässä hetkessä. Taloremontin lisäksi olemme tavanneet ystäviä, sukuloineet ja viettäneet aikaa läheistemme kanssa.

Annika Saarikko: ”Luulin jo oman tilaisuuteni menneen”

Vaikka arki jatkui Kulmunin eron jälkeen näennäisen samanlaisena ja suunnitelmien mukaan, Annikan pään sisällä kaikki muuttui.

– Politiikassa sanotaan, että tilaisuus tulee vain kerran ja siihen pitää osata silloin tarttua. Luulin jo oman tilaisuuteni menneen ohitse ja olin lopettanut asian ajattelun. Olin sinut sen kanssa. Nyt tajusin, että minun pitää käydä se kaikki läpi vielä kerran uudelleen.

Annika alkoi pohtia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä sitä, vastaako hän niitä odotuksia, joita hänen osakseen on tullut. Jos hän lähtisi kilpaan, olisivatko hänen motiivinsa oikeita?

Äitiysloma oli jo muutenkin vaikuttanut Annikan ajatteluun.

– Perheen kanssa ja politiikan sivustaseuraajana vietetty aika oli kasvattanut minua ja syventänyt ajatuksiani. Olin miettinyt, että en oikein juuri nyt tiedä, kuka poliitikkona olen. Nyt olen joutunut käymään sen läpi pohjamutia myöten.

Annika Saarikko: ”Politiikka on enemmän tunne- kuin järkilaji”

Nyt eteen tulleisiin paineisiin Annika ei ollut osannut varautua. Häntä luonnehdittiin muun muassa keskustan ainoaksi toivoksi ja puolueen pelastajaksi.

– Ei kukaan voi vastata sellaisiin odotuksiin. Ne eivät ole realistisia, eikä minulla ole suureellista kuvitelmaa siitä, että yksikään puolue voisi menestyä vain yhden henkilön varassa. Mutta tässä ajassa politiikka on yhä enemmän mielikuvia – sitä voi vastustella ja valitella, mutta näin se on – ja myös henkilöillä on merkitystä. Lisäksi uskon, että osaisin innostaa ihmisiä ja koota joukkoja.

Iltalehden kesäkuisessa kyselyssä Saarikkoa kannatti puheenjohtajaksi 47 prosenttia keskustavaikuttajista. Kulmunin kannatusprosentti oli 32.

Annika väittää, että gallupit eivät vaikuttaneet hänen päätökseensä mitenkään.

– Minua ei pelota häviö pätkääkään. Elämäni arvot rakentuvat toisin. Kysymys on siitä, onko minulla jotain sanottavaa.

– Keskeisin mittari omalle työlleni on se, että siihen asti kaikki on hyvin, kun tiedän itse, kuka olen, enkä muodosta käsitystä itsestäni tehtävieni kautta. Jos alkaa esittää päättäjää tai yrittää olla muotokuva jostakin, roolin kantamisesta tulee liian rankkaa. Sen läpi näkee helposti.

Annika Saarikko haluaa murtaa kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua. Hän itse asuu molemmissa: viikot Espoossa, viikonloput Oripäässä.

Annika Saarikko haluaa murtaa kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua. Hän itse asuu molemmissa: viikot Espoossa, viikonloput Oripäässä.

Annikan mukaan politiikka on viime kädessä paljon enemmän tunne- kuin järkilaji, hyvässä ja pahassa.

– Me poliitikot edustamme joitakin arvoja, herätämme tunteita ja meistä saa olla totta kai jotain mieltä. Olisi kuitenkin hyvä, jos ihmisille muodostuisi sellainen kuva, että me poliitikotkin olemme vain ihmisiä kaikkine virheinemme. Siksi on hienoa, miten Katri Kulmuni on rohkaistunut kertomaan, miten raskasta on ollut kohdata kaikki keväiset vaikeudet.

Politiikka tunkeutui äitiyslomalle

Annikan pohdinnan ytimessä oli kysymys siitä, miksi valtaa ylipäätään pitäisi tavoitella.

– Se ajatus on ollut minulle vieras, olen ollut politiikassa pikemminkin ajautuja kuin hakeutunut vaativiin tehtäviin. Nyt minun piti tehdä tietoinen päätös vallan tavoittelusta.

Pohdinnoissa mukana oli puoliso Erkki, omat vanhemmat ja monet ystävät.

– Ensimmäiseksi minun piti varmistaa se, etteivät velvollisuudentunto tai imartelu ole ainoita motiivejani lähteä kisaan. Minulla pitää olla tehtävä ja tavoite.

Se löytyi kuuntelemalla ihmisten huolia ja puhelinsoittoja.

– Minut sai heräämään ehkä ennen kaikkea puolueen ihmisten huoli siitä, onko keskustaa enää merkittävänä voimana olemassa. Muidenkin puolueiden edustajat ottivat yhteyttä ja sanoivat, että he haluaisivat, että Suomessa on yhä keskusta, vaikkeivat he itse kannatakaan sitä.

Politiikka tunkeutui äitiysloman viimeisten kuukausien arkeen, astui kotiovesta sisään.

– Välillä syötin syöttötuolissa istuvalle Kaarlolle sosetta ja puhuin samaan aikaan pöydällä olevaan kännykkään, että kerro vaan, mitä mieltä olet keskustasta.

Annika Saarikko: ”Jos päiväkoti menee viideltä kiinni, sinne on ehdittävä”

Perhe-elämä on tosiasia, joka Annikan piti ottaa huo­mioon. Riittäisikö hän kaikkeen ja jaksaisiko perhe?

– Omistaudun tehtävilleni sataprosenttisesti, mutta sama koskee myös perhettäni. Miten niiden yhdistäminen onnistuisi, jos pyrkisin keskustan johtoon? Mutta perheen ja työn yhteensovittamisen tematiikka on olemassa joka tapauksessa riippumatta siitä, mitä tehtäviä hoidan.

Annikan mies, demaritaustainen Erkki on jättänyt aktiivipolitiikan ja työskentelee nyt valtiovarainministeriön lakimiehenä päätoimialueenaan sote-uudistus. Annikan töihinpaluun aikaan perheen vanhempi poika Aarni on viisivuotias ja Kaarlo 11 kuukautta vanha.

Aarnin kohdalla Annika ja Erkki jakoivat perhevapaan ja Annika palasi töihin Aarnin ollessa viiden kuukauden ikäinen.

– Nyt olin poissa työelämästä yli kaksi kertaa pidempään. Kun palaan töihin, Erkki jää pariksi kuukaudeksi kotiin Kaarlon kanssa. Aarni aloittaa eskarin Espoossa, jossa asumme arkisin työviikon ajan.

Tilanne on Annikan mukaan periaatteessa sama kuin kenellä tahansa äidillä.

– Jos päiväkoti menee viideltä kiinni, sinne on ehdittävä. Ja siitä eteenpäin lapsella on oikeus saada läsnäoleva vanhempi. Se on täysin samastuttava kokemus taustasta tai työstä riippumatta.

Lue myös: Annika Saarikko: ”Mietin, osaako ruumiini pitää lapsesta huolen niin, että se syntyy terveenä ja voi hyvin”

Annika Saarikko: Politiikka ammattina vaatii paljon koko lähipiiriltä

Annikalle on ollut tär­keää saada Erkin hyväksyntä sille, että politiikka ammattina voi viedä häntä nykyistäkin vaativampaan suuntaan.

– Me molemmat tiedämme, että joskus yhteisten asioiden hoitamisen vaade on niin kova, että se tulee perheen alueelle ja vaatii paljon koko lähipiiriltä.

Annika uskoo, että myös lapset auttavat rajojen vetämisessä.

– Aarni on valtavan tiedonjanoinen ja vaatii läsnäoloa. Hän on uskomattoman hauskaa seuraa ja osaa taatusti kertoa, että nyt on hänen vuoronsa.

Kaarlolla oli elämänsä ensikuukausina hengitysvaikeuksia, jotka johtuivat kehittymättömistä nielurustoista. Aluksi ne aiheuttivat vanhemmissa suurta huolta, mutta ovat lapsen kasvaessa helpottuneet.

– Kaarlo on voimistunut ja täysin ikätasollaan. Aika korjaa asiaa, ja kaikki on mennyt parempaan suuntaan, aivan kuten lääkärit ennustivatkin.

– Perheen jaksamista ja omaa riittävyyttä pohdin paljon tässä kisaanlähdön ratkaisussa. Aito vaihtoehto oli myös kieltäytyä. Tuntui tärkeältä saavuttaa mielessä rauha siitä, että luotan elämään: kyllä asiat järjestyvät. Siksi halusin vastata kyllä.

Puoliso löytyi sokkotreffeiltä

Annika tietää, että hänestä on muodostunut mielikuva yhteistyökykyisenä poliitikkona.

– Siihen on vaikuttanut ratkaisevasti se, että jaan elämäni tärkeimmän ihmissuhteen toisesta puolueesta tulevan ihmisen kanssa, hän sanoo.

– Tärkeintä on ymmärrys ja kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen, ei niinkään se, mitä aatemaailmaa edustaa.

Annika ja SDP:n eduskuntaryhmän sosiaalipoliittisena sihteerinä työskennellyt Erkki tapasivat vuonna 2011, kun heidän yhteinen ystävänsä Carita Maisila ehdotti heille sokkotreffejä.

– Ajatus oli niin pähkähullu, että päätin heittäytyä. Vaihdoimme muutaman viestin ja kun sitten tapasimme, kaikki oli heti hirveän selkeää.

– Olemme ikuisesti kiitollisia Caritan tarkkanäköisyydelle. En usko, että me olisimme eduskunnassa muuten koskaan tavanneet tai päässeet hissikeskustelua pidemmälle.

Ystäviä yli puoluerajojen

Erkin myötä Annikan elämänpiiriin tuli paljon demariystäviä.

– Ja Ylivieskasta, vahvalta keskusta-alueelta kotoisin olevalle Erkille taas avautui laajempi keskusta minun ja minun ystävieni kautta.

Annika kertoo uskovansa itse vilpittömästi siihen, että kaikki poliitikot pyrkivät hyvään, vaikka heidän tavoitteensa olisivat kaukana hänen omistaan.

– Se ajatus on vaikuttanut kykyyni kunnioittaa myös muiden puolueiden näkemyksiä ja haluuni yrittää hakea myös yhteisiä, eikä vain erottavia tekijöitä. Minulla on myös hyviä ystäviä muista puolueista, muun muassa Aino-Kaisa Pekonen vasemmistoliitosta ja Sanni Grahn-Laasonen kokoomuksesta.

Annika Saarikko: ”Erkki on peruskallioni”

Peruskallio, kivijalka. Sellaisin sanoin Annika kuvaa miestään tippaakaan nolostelematta.

– Erkki on elämäni lähtökohta, peruskal­lioni. Tässä ihmissuhteessa voin olla oma itseni ja tunnen, että minua kunnioitetaan. Välillämme on kiintymystä ja intohimoa, jotka ovat rakentaneet minua ja tehneet minusta vahvemman.

Kännykkä piippaa, ja Annika vilkaisee näyttöä hihkaisten tyytyväisenä. Erkiltä on tullut ilahduttava viesti: ”Robotti-imurimme on saapunut.”

– Se oli meidän investointimme tulevaan syksyyn ja parempaan arkeen. Ostimme sen kesäalennusmyynnistä Oripään-taloomme, Annika kertoo.

– Kyllästyimme siihen, että perjantai-iltaisin Turkuun tullessamme olimme ensin kaksi tuntia Prismassa ja loppuilta meni imuroidessa. Ratkaisimme asian niin, että käytämme jatkossa kauppakassipalvelua ja hankimme robotti-imurin.

Annika Saarikko: ”Toivon, että onnistumme luomaan perheeseemme tasapainoisen arjen”

Äitiysloma verkkaisena elämänvaiheena ja pienempään piiriin vetäytymisenä kuuluu Annikan toteutuneisiin haaveisiin. Nyt hän haaveilee siitä, että kahden kodin arki asettuisi sellaiseksi paketiksi, jossa asiat lutviutuvat ja sujuvat.

– Toivon, että onnistumme luomaan perheeseemme yhtä tasapainoisen arjen kuin tähänkin asti. Toivon myös, että minulla ja Erkillä olisi arjen keskellä rohkeutta ottaa aikaa myös toisillemme, toisiimme jatkuvasti uudelleen tutustumiselle ja kuulumisten kysymiselle. Että yhteys välillämme säilyisi elävänä.

Tavoitteena murtaa maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelua

Annikan poliittisiin missioihin kuuluu murtaa maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelua.

– Sen ajatteluni huipentuma on nyt oman arjen rakentaminen 1 300 asukkaan Oripäähän ja Espoon Kiloon, kahteen todellisuuteen, joissa perheenä vietämme joka viikko aikaamme. Niistä kahdesta paikasta elämäämme muodostuu hyvä kokonaisuus.

Annika pyysi sihteeriään merkkaamaan jatkossa lounaat kalenteriin. ”Itsestäni joustamista en voi enää jatkaa.”

Annika muistuttaa, että elistimistä ei ole kyse. Aika monella keskivertosuomalaisella on mummolta peritty mökki tai edesmenneen sukulaisen paikka, jonka kohtaloa suku miettii.

– Siitä voi muodostua kahden kotipaikan identiteetin mahdollisuus – tai taakka. Me päätimme, että se on mahdollisuus.

Annika Saarikko: Enää en luovu lounaastani

Mistä Annika ensimmäiseksi joustaa tai lipsuu, jos ja kun aika ei riitä kaikkeen?

– Itsestäni, mutta sitä joustamista en voi enää jatkaa. Sain 30-vuotiaana keuhkoveritulpan, ja se oli hyvin pysäyttävä kokemus. Olen lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä enkä voi väistää vastuuta itsestäni.

Annika kertoo tarinan peruspalveluministeriajoiltaan.

– Vitsailimme kerran Sannin (Grahn-Laasonen) kanssa siitä, milloin olemme viimeksi käyneet pihalla, emmekä muistaneet. Tai sitten olimme ehkä olleet päiväkodin pihalla viisi minuuttia. Se oli aikaa, jolloin piti tehdä illatkin töitä, virka-autot kuljettivat paikasta toiseen ja meni päiviä, et­ten käynyt ulkoilmassa ollenkaan.

Enää sellainen ei käy päinsä.

– Olen rakastunut ulkona olemiseen enkä tingi siitä.

Toinen konkreettinen muutos entiseen on se, että Annika pyysi sihteeriään merkkaamaan jatkossa lou­naat kalenteriin.

– Aiemmin sanoin, ettei tarvitse, syön jos ehdin. Nyt minulla on lounasaika – sen verran aion ainakin tehdä itseni eteen.

”Pelkään vähemmän sekä häviämistä että voittamista”

Päätös puheenjohtajakisaan lähtemisestä ei ollut Annikalle helppo, vaan vaihtui aluksi tunneittain ja päivittäin, sitten viikoittain.

– Lopullinen päätös kypsyi heinäkuun alkupuolella. Päädyin tavoittelemaan puheenjohtajuutta, koska uskon keskustaan, sen arvoihin ja tarpeellisuuteen. Suomi olisi hyvin toisennäköinen maa ilman sitä – monen mielestä sekä hyvässä että pahassa. Se on syy uskallukseeni.

Nyt puheenjohtajuus tuntuu kiehtovalta ja kiinnostavalta palvelutehtävältä ja yhteiskunnalliselta merkkipaalulta.

– Kävi kisassa miten tahansa, pelkoni ovat vähentyneet. Pelkään vähemmän sekä häviämistä että voittamista. Saan olla oma itseni, ja se riittää mihin riittää.

Annika Saarikko tietää, että politiikassa osat voivat vaihtua koska tahansa.

– Aloitin oppositiokansanedustajana suuren vaalitappion keskellä ja ymmärsin, että politiikassa osat voivat vaihtua koska tahansa. Hyvät hetket eivät ole saaneet minua kuvittelemaan, että ne olisivat ikuisia, sanoo Annika Saarikko.

Hallituksen eripuraisuus ei yllätä

Varmaa on kuitenkin se, että tämän viikon torstaina (6. elokuuta) Annika aloittaa työt tiede- ja kulttuuriministerinä. Miltä tuntuu paluu hallitukseen, jonka eripurat ovat viime viikkoina olleet uudella tavalla julkisuudessa?

– Minulle ei ole millään tavalla yllätys, että hallituksen sisällä on eripuraa. Väite yksituumaisuudesta ei koskaan ole totta – miksi meillä muuten olisi puolueita? Uskon kuitenkin, että poliittiset jännitteet ovat aina ratkottavissa.

Annika on Suomen historian ensimmäinen tiedeministeri ja innostunut tieteen arvostuksen kasvusta.

– Todistamme tieteen renessanssia, jonka näen suurena mahdollisuutena. Ihmiset janoavat nyt tieteellistä tietoa, ja moni tutkija on saanut olla ylpeä pitkän kammiossa puurtamisensa jälkeen.

Urheilun ja kulttuurin kenttä on haasteellisempi.

– Koko luova ala on kokenut koronan myötä totaalisen stopin ja tarvitsee voimakasta tukea. Näen, että kulttuurilla on iso rooli maan henkisenä jälleenrakentajana ja eheyttäjänä.

Annika Saarikko: En mieti, miten minua naisena kohdellaan

Vielä yksi kysymys keskustan johtajakisaan liittyen:

Keskustan naispuheenjohtajien kaudet ovat olleet historian saatossa huomattavasti lyhyempiä kuin miesten. Laittaako keskusta naiset paikkoihin, jotka ovat niin vaikeita et­teivät he voi niistä selvitä?

– Kysymys on sikäli epäreilu, että kokoomus ei ole koskaan edes uskaltanut valita yhtään naista johtoonsa. Minulla ei ole siihen muuta sanottavaa. Jos jäisin pyörimään sen asian ympärille, että mitenhän minua naisena kohdellaan, niin varmaan olisi parempi jäädä kotiin, Annika napauttaa.

Annika Saarikko, 36

Työ: Hallituksen tiede- ja kulttuuriministeri. Keskustan kansanedustaja vuodesta 2011. Pyrkii keskustan puheenjohtajaksi syksyn 2020 puoluekokouksessa.

Perhe: Aviomies, valtioneuvoston virkamies Erkki Papunen, ja lapset Aarni, 5, ja Kaarlo, 11 kuukautta.

Koti: Omakotitalo Oripäässä ja asunto Espoossa.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 32/2020

X