Julkkikset

Antti Reini ei pelkää kuolemaa: ”Me olemme energiaa, samaa avaruuspölyä kuin kaikki muukin maailmankaik­keudessa”

Näyttelijä, kirjailija, muusikko Antti Reini kutsuu jumaluutta isoksi hengeksi. – En välitä siitä, pitävätkö jotkut minua hörhönä.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Heli Hirvelä

– Ehkäpä elämän tarkoitus onkin vain hyväksyä kuolema?

Näyttelijä, kirjailija, muusikko Antti Reini kutsuu jumaluutta isoksi hengeksi. – En välitä siitä, pitävätkö jotkut minua hörhönä.

Aika ei ole mulle lineaarista, Antti Reini sanoo.

– Sitä ei mitata kellolla. Ja onko aikaa tai eilistä ylipäätään olemassa? En tiedä.

Oli aikaa tai eilistä olemassa tai ei, juuri nyt Antti pyörittelee kädessään sähkösavuketta ja etsii sanoja, joilla kuvata maailmankatsomustaan. Ura näyttelijänä alkoi suoraan huipulta vuonna 1991, kun Antti sai ensimmäisen elokuvaroolinsa, pääosan ruotsalaisohjaaja Jan Troellin elokuvassa Il Capitano. Elokuva palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 1992 Hopeisella karhulla.

Nyt 30 värikästä vuotta myöhemmin Antti Reini tunnetaan lukuisista rooleistaan kotimaisissa ja ulkomaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Hän on tehnyt myös musiikkia, ja hänen esikoisromaaninsa julkaistiin tällä viikolla. Vieläkö olisi hienoa saavuttaa jotain?

– Tavoittelen sitä, että olisin entistä syvemmin tässä hetkessä, Antti sanoo ja katsoo suoraan kohti, pisteliäs sävy silmissään.

Seuraavassa hetkessä ilme sulaa, hymy pyrkii esiin.

– Kaikki tapahtumat elämäni aikana ovat tuoneet mut istumaan just tähän, just tällä hetkellä. Ja olen kiitollinen siitä. Kaikki muu on jossittelua.

Antti Reini: ”En välitä siitä, pitävätkö jotkut minua hörhönä”

”En kuulu mihinkään kirkkoon tai tunnusta mitään valtauskontoa. Erosin luterilaisesta kirkosta 15-vuotiaana, kun olisi pitänyt mennä rippikouluun. Ennen eroa luin Raamatun kahteen kertaan. Kelasin, että jos jumaluutta on, en tarvitse mitään ismejä.

Nykyään kutsun jumaluutta isoksi hengeksi. Me olemme energiaa, samaa avaruuspölyä kuin kaikki muukin maailmankaik­keudessa. Ihminen vain luulee, että on muodoltaan jotenkin ylivertainen. Siinä on jotain tosi söpöä ja kaunista.

En välitä siitä, pitävätkö jotkut minua hörhönä. Ei se ole minun ongelmani. Kommunikoin kuitenkin mielelläni ihmisten kanssa, jotka näkevät asiat toisin kuin minä. Se on toisen kunnioittamista.

Ehkäpä elämän tarkoitus onkin vain hyväksyä kuolema? Olen huomannut, että samalla kun olen pyrkinyt eroon elämän kontrolloimisesta, kuolema on muuttunut entistä luonnollisemmaksi asiaksi. Mitä aiemmin kuolevaisuutensa hyväksyy, sitä helpompaa on elää elämänsä loppuun ja nauttia. On vääjäämätön fysiologinen fakta, että keho rapistuu ja jossain vaiheessa sydän lakkaa lyömästä. Mitä sitä pelkäämään.”

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Jutussa Antti Reini kertoo muun muassa kolmesta tyttärestään ja siitä, minkälaista isyys on ollut miehelle, joka ei koskaan ajatellut ryhtyvänsä isäksi. Lue koko juttu Annasta 38/2020 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X