Armi Toivanen ja Cheekin manageri Carla Ahonius tunsivat välitöntä vetoa toisiinsa: ”Sielut kättelivät ensitapaamisella”

Näyttelijä Armi Toivasta, 37, ja manageri Carla Ahoniusta, 40, yhdistävät karut kokemukset lapsuudesta: molempia kiusattiin koulussa eivätkä he oppineet ystävystymisen taitoa. Nyt heistä on alle vuodessa tullut luottoystävät.

Seitsenvuotiaana espoolainen Carla Ahonius päätti, ettei kerro kenellekään siitä, että häntä kiusataan koulussa. Ei äidille, isälle, ei sisaruksille. Hän pärjäisi ihan itse eikä tarvitsisi apua keneltäkään. Sitä paitsi hän pelkäsi, että kiusaamisesta tulisi vain pahempaa, jos siitä kertoisi aikuisille.

Kouluaikana hänellä ei ollut yhtään ystävää, mutta unelma hänellä oli. Hän fanitti poptähtiä kuten Madonnaa. Hän ei haikaillut lavalle esiintymään, vaan hänen paikkansa olisi lavan takana, tähtien managerina. Siitä hän oli varma.

Samoihin aikoihin, 1980- ja 90-lukujen taitteessa, Tampereella kävi koulua Armi Toivanen, joka haaveili näyttelijän urasta. Armiakin kiusattiin koulussa. Aina välillä kävi niin, että hän luuli saaneensa ystävän, kunnes tuo ”ystävä” rikkoi luottamuksen ja kirjoitteli liitutaululle solvauksia.

Alkuvuonna 2017 Armi ja Carla eivät vielä tienneet toisistaan muuta kuin sen, mitä olivat lehdistä lukeneet. Tekeillä oli elokuva räppäri Cheekin elämästä, ja Carlalta – Cheekin managerilta – kysyttiin, kuka hänen mielestään olisi sopiva näyttelemään managerin roolin.

– Armi Toivanen, hän vastasi välittömästi.

”Carla on kulkenut samantyyppisen tien kuin minä”

Ja Armi suostui, lähes välittömästi.

– Minulla oli hyvin itsekäs ajatus siitä, että halusin tutustua Carlaan. Minua kiehtoi se, mitä olin Carlasta lukenut. Hän on kulkenut samantyyppisen tien kuin minäkin, Armi kertaa.

– Jo lapsena Carlalla oli idea siitä, mitä kohti hän haluaa mennä, ja sinne hän pääsikin. Jos hän ei jostain päässyt, hän meni toista kautta.

Virallisesti Carlasta tuli manageri vuonna 2014, ja ensimmäinen artisti hänen tallissaan oli juuri Cheek eli Jare Tiihonen. Sitä ennen hän oli ehtinyt työskennellä promoottorina levy-yhtiössä ja pr-päällikkönä Idols-tuotannossa. Sitä ennen hän oli opiskellut radiotoimittajaksi ja ollut toimittajana nuortenlehdessä.

Armi ehti koulun jälkeen pyrkiä viisi kertaa Teatterikorkeaan, ennen kuin häntä onnisti. Koko kansalle hän tuli tutuksi Putous-ohjelmasta vuosina 2012–2014. Hän on esiintynyt muun muassa Q-teatterissa ja Ryhmäteatterissa sekä elokuvissa 21 tapaa pilata avioliitto ja Päin seinää.

Miten Carlan mieleen tuli juuri Armin nimi, kun häneltä kyseltiin näyttelijätoivetta?

– Olen vain aina tuntenut vetoa häneen. Uskon yleensäkin elämässä gut feelingiin, intuitioon, Carla kertoo.

”Voimakkaiden naisten on hyvä tuntea kaltaisiaan”

Nyt Cheek-leffa Veljeni vartija on valmis ja pyörii elokuvateattereissa. Armi ja Carla istuvat vierekkäin tamperelaisen Plevna-panimoravintolan loosin penkillä. He selailevat kännyköitään ja käkättävät keskenään, puhuvat toistensa päälle kuin olisivat vanhoja ystäviä.

Ehkä sittenkin Carla näki Armissa jotain samaa kuin itsessään? Ei, sellaista ajatuskuviota hän ei tunnista. Mutta Armi puuttuu keskusteluun.

– Olemme molemmat voimakkaita. Tosin siinä sanassa on ikävä sointi silloin, kun puhutaan naisesta. Voimakas nainen on yhtä kuin hankala. Jos miestä kuvataan voimakkaaksi, sanassa on duuria.

Armin mielestä voimakkaiden naisten on hyvä tuntea kaltaisiaan. Ei siksi, että välittömästi pitäisi alkaa hyödyntää toista, vaan siksi, että ehkä joskus voi tehdä jotain yhdessä.

Ensi kertaa naiset tapasivat toukokuussa 2017.

– Jo ensitapaamisella tiesin, että Carlassa on jotain sellaista, että hänestä voisi tulla ystäväni, tyyppi, jolle soittaa, Armi muistelee.

– Joidenkin ihmisten kanssa käy niin, että sielut kättelevät. Niin meille tapahtui.

Silloin Carla ja Armi olivat isoissa pippaloissa Helsingin Kattilahallissa ja juttelivat kahdenistuttavalla sohvalla koko illan. Paikalla oli paljon Carlan tuttuja, musiikkialan väkeä, mutta hän ei ehtinyt kuin satunnaisesti moikkailla muita.

He juttelivat kaikesta, myös koulukiusaamisesta.

– Menimme heti tosi henkilökohtaiselle tasolle, mitään vieraskoreutta ei ollut. Siitä illasta jäi sellainen fiilis kuin olisimme tavanneet aiemminkin, Carla kertoo.

”Kiinnostavinta oli nähdä, miten Carla toimii suhteessa Jareen”

Samana iltana Armi alkoi myös tarkkailla Carlaa rooliaan varten. Tilanne oli poikkeuksellinen, koska näyttelijällä on harvoin mahdollisuus rakentaa roolia todellinen, elossa oleva henkilö mallinaan.

– En poiminut Carlasta piirteitä kovin tietoisesti. Otin lähinnä aistimuksena kehooni sen, millaisella energialla hän on tilassa suhteessa muihin. Kiinnostavinta oli nähdä, miten Carla toimii suhteessa Jareen.

Cheekin ja Carlan suhdetta Armi pääsi tarkkailemaan heinäkuussa Ruisrock-festivaaleilla.

– Ennen keikkaa Carla oli aivan rento ja jutusteli kanssani. Mutta hänen ryhtinsä muuttui heti, kun hän katsoi Jaren suuntaan.

Oli yksi asia, joka erityisesti kiinnitti Armin huomion.

– Se katse! Se oli kuin koukku, joka ei irronnut Jaresta lainkaan, jos jotain oli meneillään.

Loosin sohvalla istuvan Armin silmät kiinnittyvät kuviteltuun Cheekiin ja hän kääntää hitaasti päätään 180 astetta. Carla nauraa kippurassa.

– Tosiaan minulla saattaa lause katketa, kun huomaan, että Jare kulkee tuolla. Ahaa, se menikin vain vessaan. Kaikki hyvin, ja lause jatkuu, Carla myöntää.

– Haluaisin, että Carla skannaisi minua samaan tapaan kuin Jarea! Ihan oikeasti, se olisi ihanaa, Armi huudahtaa.

Carla intoutuu kuvailemaan, miten hän lukee Jarea.

– Tarkkailen hänen hartialinjaansa. Ja sitä, miten hän ottaa kännykän käteensä. Jos hän tekee sen määrätyllä tavalla, tiedän, että häntä ärsyttää jokin asia.

”Olisin tarvinnut managerin Putous-aikoina”

No voisiko Carla olla Armin manageri? Vai ovatko he liian hyviä ystäviä ollakseen työsuhteessa keskenään?

– Joidenkin kanssa olen huomannut, että ystävyys ja managerisuhde eivät sovi yhteen. Mutta esimerkiksi Jensu (Jenni Vartiainen) ja Jare ovat myös ystäviäni. Tosin Jaren kanssa ystävystymiseen meni vuosia: kestää aikansa, ennen kuin hän päästää lähelle.

Carlan mielestä manageroitavan kanssa pitää olla tietynlainen flow.

– Ja kyllä meillä Armin kanssa on flow. Ajattelemme asioista samalla tavalla mutta kuitenkin vähän eri tavalla.

Armilla ei ole koskaan ollut manageria, lähinnä siksi, ettei se ole tapana Suomessa. Täällä useimmat näyttelijät hoitavat työhön kuuluvan julkisuuden yksin.

– Olisin tarvinnut tuollaisen tyypin kuin Carla esimerkiksi Putous-aikoina, kun töitä oli todella paljon ja työn lisäksi piti antaa haastatteluita viikoittain. Julkisuuskuvan hoitaminen on tärkeää, mutta silloin en väsymykseltäni aina pystynyt antamaan itsestäni sellaista kuvaa kuin olisin halunnut, Armi sanoo.

– Suomessa ei ole tapana pyytää apua. Täällä on nöyristelykulttuuri, hän lisää.

Carla on samaa mieltä.

– Jos joku hankkii avukseen managerin, häntä pidetään laiskana tai ajatellaan, että hän luulee olevansa joku.

Manageri-Carla suunnittelee yhdessä artistin kanssa koko vuoden aikataulun ja sijoittaa kalenteriin lomat.

– Miten kukaan voisi kehittää uusia juttuja, jos on koko ajan menossa, puhelimet soi ja meilit laulaa? Carla hämmästelee.

Armin mielestä ei ole sattumaa, että kaikilla Carlan artisteilla on hyvä julkisuuskuva.

– Carla osaa, näkee ja välittää. Hän on myös hyvä ihmistuntija. ”Gut feeling” on johdattanut hänet siihen asemaan, missä hän nyt on.

”Meillä ei ole kokemuksia siitä, miten ystävystytään”

Johdatusta tai ei, Carlasta ja Armista on tullut hyviä ystäviä alle vuodessa. Eivätkä he edes vietä aikaa yhdessä, viestittelevät vain.

– Minähän en siis yleensäkään hengaile kenenkään kanssa. ”Pitää mennä kahville” ei kuulu sanavarastooni, Armi sanoo.

Pari viikkoa sitten hän kyllä sai kutsun Carlan toimiston sohvalle loikoilemaan ja juomaan kahvia.

– En kyllä ehdi sinnekään, koska lähden kohta New Yorkiin kolmeksi kuukaudeksi. Mutta palaan reissusta vappuna, ehkä sitten. Oisko ok, Carla?

– Ei, vaan vappuna mennään Tavastialle katsomaan Jenni Vartiaista! Sen jälkeen sitten toimistolle köllimään.

Carla perusti uuden Manage Me -firmansa syksyllä, mikä on pitänyt hänet kiireisenä. Siksi Armi ei ole juuri pyydellyt häntä kanssaan keikoille tai teatteriin. Ja jos Carlalla on sattunut vapaita hetkiä olemaankin, hän on valinnut metsälenkin koiran kanssa.

Kun Armilta ja Carlalta utelee, onko ystävystyminen aikuisena erilaista kuin nuorena, molemmat remahtavat nauramaan.

– Hirveää sanoa näin, mutta en tiedä, kun ei ole nuoruuden ystäviä, Carla saa sanottua.

– Ja voisin kertoa tähän vielä kauheamman jutun. Ainoa ystävä, joka mulla oli lapsena, kuoli, kun olin kahdeksan. Sekin vielä.

Nauru muuttuu epäuskoiseksi ja Armi hiljenee. Hän kertoo siitä, miten vaikea on luottaa ihmisiin.

– Meillä ei ole kokemuksia siitä, miten ystävystytään. Osaamme olla muille ystävällisiä, mutta emme ota heitä vakavasti emmekä anna kenenkään tarttua sielulliseen pintaamme. Erikseen ovat ne tyypit, joihin voi luottaa.

Carlalla niitä luottotyyppejä on viisi, Armilla vähemmän.

– Sellaisen ihmisen voin päästää lähelleni, joka ei heti pelästy, jos kerron hänelle jotain kurjaa jostain, mitä minulle on sattunut. En kestä sitä, että minä joudun kannattelemaan toista, vaikka minun olisi paha olla. Pidän siitä, että toinen vain toteaa, että ”aha, näin sulle on käynyt, onpa inhottavaa”. Carla on sellainen. Se on hyvä piirre ystävässä.

”Koulukiusaaminen jätti menettämisen pelon”

Huutopassi on Carlan keksimä sana. Sellaisen hän on antanut artisteilleen ja ystävilleen. Milloin tahansa kuka tahansa heistä voi sanoa sanan huutopassi ja alkaa huutaa Carlalle. Eikä hänen tarvitse tietää syytä.

– Uskon siihen, että paha olo pitää saada purkaa. Jos sen nielaisee, se jää sisuksiin. Kun sen päästää ulos, sitä pystyy käsittelemään, Carla sanoo.

Armikin on käyttänyt huutopassia, tosin tietämättään. Omasta mielestään hän on lähinnä kaatanut murheitaan Carlan päälle, mutta Carla selittää asian toisin.

– Olet kokenut sen luottamuksena, että voit sanoa. Minulle tärkeintä on, että sinun olosi helpottuu.

Parikymppisenä Carla ei juuri muuta ajatellutkaan kuin muiden auttamista. Hän oli saanut ensimmäisen ystävänsä 17-vuotiaana, muttei uskonut, että kukaan voisi oikeasti pitää hänestä juuri sellaisena kuin hän oli.

– Koulukiusaaminen oli jättänyt minuun menettämisen pelon. Halusin miellyttää ystäviäni ja tein kaiken maailman sirkustemput, jotta he eivät hylkäisi minua. Jälkeenpäin olen nimittänyt sen super-Carla-syndroomaksi, hän kertoo.

Vaikka hän oli altis auttamaan muita, itselleen hän ei osannut pyytää apua. Olihan hän jo lapsena päättänyt pärjätä ilman apua.

– Vasta kolmikymppisenä ymmärsin, ettei minun tarvitse olla aina vahva. Se oli vapauttavaa.

”Se, mitä kiusaajat sanovat, ei ole totuus”

Kouluaikoina sekä Armi että Carla fanittivat samaa kohdetta, New Kids On the Block -poikabändiä. Molemmilla fanitus sai suureellisia mittasuhteita, mutta Armin mielestä musiikki ei ollut pakoa kiusaamisen mustaamasta arjesta. Carlalla taas fanitus liittyi juuri siihen.

– Musiikki on aina ollut minulle pakokeino. Musiikki on pelastanut henkeni. Yläasteaika oli erityisen raskasta. Muistan, että olin 14-vuotiaana veljeni asunnossa ja ajattelin, että tämä oli nyt tässä. Jostain mieleeni kuitenkin tuli ajatus, että Madonna ei luovuttaisi.

– Siinä on myös syy, miksi teen tätä työtä. Uskon, että oikealla hetkellä oikea kappale voi pelastaa, Carla sanoo.

Koulukiusaaminen jatkui Carlan kohdalla koko kouluajan, Armilla se päättyi yläasteella, kun hän vaihtoi luokkaa. Nyt aikuisena Carla ja Armi puhuvat sen puolesta, että kiusaamisen on loputtava, sitä ei saa millään tasolla hyväksyä. Ja aina pitää pyytää apua.

Putous-aikoina Armi tutustui muutamaan faniin, joita kiusattiin koulussa. Hän pitää heihin edelleen yhteyttä, koska haluaa olla tukena.

– Olen sanonut heille, että kaikki muuttuu paremmaksi, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin. Pitää ymmärtää, että kiusaaminen ei ole yhtä kuin sinä. Sinä määrität sen, mihin elämässäsi päädyt, Armi toteaa painokkaasti.

– Minä olisin nyt venäläisen rekkakuskin huora, jos olisin uskonut, mitä kiusaajani minulle sanoivat, Carla huudahtaa väliin.

– Aivan. Se, mitä kiusaajat sinulle sanovat, ei ole totuus. Totuus siellä taustalla on se, että kiusaajalla on paha olla. Ja hän haluaa kaataa lastinsa jonkun päälle. Ei ole sattumaa, miten kiusattu valikoituu. Useimmiten kiusatut ovat jollain tapaa herkkiä. Se ei ole heikkoutta vaan sitä, että ihmisellä on herkkä pinta, johon lassota kiinni.

Onneksi siihen herkkään pintaan on myös helppo ihastua. Usein kiusatuiksi tulleet päätyvät taiteellisille, luoville aloille, kuten Armi ja Carla. Ja joskus käy niinkin, että he päätyvät ystäviksi.