Arttu Wiskari: ”Levy-yhtiöstä sanottiin, että olen liian ruma artistiksi”

Laulaja-lauluntekijä Arttu Wiskarin, 33, ura oli tyssätä siihen, ettei hän näytä ”peruspopparilta”. Edelleen Arttu kokee ulkonäköpaineita vaikka uskookin tavallisen miehen olemuksen olevan osa menestystään.

Ruokalautasen kokoisia korvapuusteja! Arttu Wiskari nuuhkii hänelle lapsuudesta tuttua tuoksua Kaisan Cafessa Espoon Tapiolassa. Hän muistaa edelleen, kuinka parikymmentä vuotta sitten puolikkaan valtavasta pullasta sai neljällä markalla.

Nyt Arttu ei tilaa korvapuustia vaan kahvin ja kinkku-kasvispiirakan. Hän haluaa mieluummin jotain suolaista, sillä illan Uutisvuoto-ohjelman kuvauksissa on pysyttävä virkeänä.

Arttu on kaikkiruokainen ja sallii itselleen myös herkkuja. Näin ei ole ollut aina. Hän on laihduttanut useita kertoja toistakymmentä kiloa tiukoilla dieeteillä, kuten hiilihydraattien syömistä rajoittamalla. Kokemuksesta Arttu on oppinut, että liian tiukkapipoiset elämäntapamuutokset eivät kannata.

– Olen saanut 20 kiloa pois puolessa vuodessa. Kuurin jälkeen nautin kesällä grillimakkaraa, kaljaa ja hampurilaisia, ja kaikki kilot tulivat takaisin.

Arttu Wiskari ulkonäköpaineista: ”Välillä tunnen itseni kamalan näköiseksi”

Laihdutuskuurien syynä ovat olleet Artun muusikkona kokemat ulkonäköpaineet. Ne ovat hänelle tuttuja uran alkuajoista lähtien.

– Eräästä levy-yhtiöstä minulle sanottiin suoraan, että olen liian ruma artistiksi, kun yritimme bändini kanssa ensimmäistä kertaa läpimurtoa musiikillamme. Se tuntui kamalalta. Mietin, että ei voi olla totta, tästäkö tämä on kiinni.

Arttu on kuitenkin halunnut uskoa siihen, että lopulta musiikki ja persoona ratkaisevat. Nykyään hän kokee peruspopparista poikkeavan ulkonäkönsä vahvuudekseen.

– Mietin toisinaan, minkälainen Arttu Wiskari olisi artistina, jos olisin erinäköinen ja -kokoinen. Uskon, että moni tykkää minusta juuri siksi, että olen tavallinen, rautakaupassa aiemmin työskennellyt suomalaismies.

Useimpina päivinä Arttu on sinut peilikuvansa ja kroppansa kanssa. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä tärkeämpää on terveys. Arttu käy kuntosalilla monta kertaa viikossa. Hänelle on pääasia, että kropassa on hyvä olo.

– Minulla on hyvä itsetunto. Tiedostan aika hyvin omat kykyni ja rajani.

Immuuniksi ulkonäköpaineille Arttu ei kuitenkaan ole tullut. Kaikkein epämukavin työhön liittyvä hetki hänelle on olla valokuvattavana.

– Välillä tunnen itseni kamalan näköiseksi. Ajattelen, että ihan sama mistä kulmasta kuvan ottaa, näytän joka tapauksessa rumalta. Myös valmiit kuvat nähtyäni olen itseäni kohtaan armoton. Vaikka kuvat olisivat hyviä, ajattelen aina, että olisin voinut istua ryhdikkäämmin tai ottaa paremman ilmeen.

Menestys nousi hattuun

Arttu lauloi itsensä suomalaisten sydämiin vuonna 2011 julkaistulla artistin nimeä kantavalla esikoisalbumilla, joka myi platinaa. Hän myöntää, että uran alkuaikoina menestys nousi hattuun.

– Ensimmäisen levyn tullessa ulos liitelin korkealla. En tiennyt musiikkialalla vielä mistään mitään, mutta kusi nousi päähän. Onneksi perhe ja ystävät toppuuttelivat ja sanoivat toisinaan suoraan, että nyt menee liian kovaa.

Kun toisen levyn jälkeen suosio hiipui ja keikkamyynti lähes puolittui, musiikintekoon tuli mukaan nöyryyttä.

Artulla on artistina ja musiikintekijänä kovat vaatimukset itseään kohtaan. Hän haluaa aina seuraavan levyn menestyvän vielä edellistä paremmin. Menestymisen pakko ei jätä rauhaan, vaikka Arttu on jo nähnyt erilaisia vaiheita urallaan. Kun on saavuttanut vakiintuneen paikan Suomen musiikkibisneksessä, miettii seuraavaksi, miten sen säilyttää.

– Poden usein riittämättömyyden tunnetta. Jos levyni myy kultaa, mietin jo, mikä on seuraava siirtoni. Haastan itseäni jatkuvasti uusiin suorituksiin. Tällä alalla suosio pitää lunastaa aina uudelleen.

Suurimman paineen Arttu kokee tulevan omasta kunnianhimosta ja ankaruudesta itseään kohtaan.

– En halua olla paras, koska sellaista ei tällä alalla ole olemassa, mutta haluan olla aina parhaimmillani.

Paineista huolimatta Arttu ei vaihtaisi työtään mihinkään muuhun ammattiin.

– Minulla ei ole varasuunnitelmia tilanteeseen, jossa en voisi elättää itseäni musiikilla. Haluan antaa tällä työlle kaikkeni.

Arttu Wiskarin Lasillisella-haastattelu julkaistiin Anna 23/18 -numerossa.