Julkkikset

Arvaatko kansanedustaja Li Anderssonin suosikkikuntoilulajin? – ”Kipu kuuluu tähän lajiin”

Kansanedustaja Li Andersson innostui nuoruuden lajistaan uudelleen aikuisena. Laji kohottaa kuntoa, mutta myös henkinen puoli on Lille tärkeä. – Salilla on lupa purkaa aggressioita.
8.12.2018 Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: Tiia Ahjotuli, Heli Hirvelä/Otavamedia

”Aluksi toisen ihmisen lyöminen tuntui hirveältä ja tosi oudolta. Piti ylittää jonkinlainen psykologinen kynnys, ennen kuin kykenin tekemään sen kunnolla. Treenasin suoria kasvoihin kohdistuvia lyöntejä ja koukkuja kylkiin tosi pitkään.

Kun vastustaja tulee päin, ensimmäinen reaktio on pelko, ja sitä haluaa sulkea silmänsä. Nyrkkeillessä voi käydä huonosti, jos irrottaa katseensa vastustajasta, ja nyt olen oppinut pitämään silmäni auki.

Tuntuu hyvältä, että osaan periaatteessa suojautua ja olla tilanteessa, jossa joku tulee päin. Se on hyvää henkistä treeniä.

Kokeilin nyrkkeilyä valmentajani ehdotuksesta, koska sillä tavalla oppii ymmärtämään lajia paremmin. Oikeasti harrastan kuitenkin kuntonyrkkeilyä eli lyön säkkiä tai vastustajaa tämän käsisuojiin. Se on hyvää kunnonkohotusta ja pään nollausta.

Kansanedustaja Li Andersson kuntonyrkkeilee

– Kuntonyrkkeilyssä tapahtuu koko ajan, ja se sopii hyvin minulle. Olen kärsimätön luonne, Li sanoo. Kuvauspaikka Helsingin Tarmo.

Lisää itsevarmuutta

Aloitin kuntonyrkkeilyn teini-iässä. Menin ystäväni kanssa kurssille, koska ajattelin, että siellä voisin kohottaa kuntoa ja kehittää voimaa. Nuorena mimminä tuntui hyvältä oppia puolustautumaan. Tuli jonkinlainen käsitys siitä, miten itseään voi suojata, jos arjessa joutuisi uhkaavaan tilanteeseen. Sain lajista itsevarmuutta.

Harrastin lajia puolisentoista vuotta, ja sitten se vain jäi. Pari vuotta sitten aloitin uudestaan. Kävin työasioissa eräällä turkulaisella salilla, jossa tehdään muun muassa sosiaalityötä nuorten parissa. Salin valmentaja puhui minut ympäri, ja palasin vanhan harrastukseni pariin.

Yritän käydä treeneissä kerran tai kaksi viikossa, mutta välillä saattaa tulla useankin viikon tauko. Tiukan aikatauluni takia treenaan aika usein yksityistunnilla, kun minulle sopii.

Olen suorittajatyyppi, joten minua harmittaa, jos nyrkkeilytreenejä jää väliin ja huomaan kuntoni laskeneen. Esimerkiksi nyt olen huonommassa kunnossa kuin puoli vuotta sitten. Yritän ajatella, että okei, ihmisen keho on sellainen, että välillä kunto surkastuu, välillä kohenee.

Vahvuus naisellisuuden edelle

Treeneissä tehdään lihaskuntoa kohentavia harjoituksia. Pidän erityisesti maastavedoista. Niitä tehdään tietty määrä tietyn aikarajan sisällä, joten siinä huomaa konkreettisesti sen, miten keho voimistuu.

Kuntonyrkkeily on muuttanut kroppaani. Hartiat ja pohkeet ovat leventyneet. Muutokset eivät ole erityisen naisellisia, mutta on arvokasta tuntea itsensä vahvaksi. Rakastan sitä tunnetta!

Jotkut luulevat, että kuntonyrkkeily vaatii vain voimaa. He joutuvat pettymään, koska laji vaatii itse asiassa paljon tekniikkaa. Sen opetteleminen on vaikeaa, koska pitää ajatella montaa asiaa yhtä aikaa. Minulle vaikeinta on kuitenkin löytää aikaa säännölliselle treenaamiselle.

Kipua, mustelmia ja paineiden purkua

Kipu kuuluu tähän lajiin. Viime treeneissä harjoittelin polvipotkua. Siinä vastustajan pää vedetään käsillä alas, lantio työnnetään eteen ja tähdätään polvella esimerkiksi vatsaan. Harjoittelin sitä autonrenkaalla, ja se sattui. Polven iho meni rikki.

Joskus olen saanut treeneissä mustelmia kroppaan. Kun harjoittelin kyynärpäälyöntejä, käsivarteni oli ihan sininen. Kipu on kovempaa aina silloin, kun harjoittelee uusia liikkeitä. Kun tekniikka paranee, tulee vähemmän haavereita. Myöhemmin kipuun vain tottuu.

Kuntonyrkkeily tekee hyvää henkisesti. Politiikassa tunteet käyvät usein kuumina, mutta minun pitää aina hillitä itseni ja yrittää löytää ratkaisuja. Salilla voi karjua, potkia ja lyödä. Siellä on lupa purkaa aggressioita.

Itse asiassa aggressio tai stressi voivat olla niin tiedostamattomia, ettei niitä edes huomaa. Treenien jälkeen on mahtava tunne, kun on fyysisesti ihan loppu. Monesti vasta silloin huomaan, että olen onnistunut purkamaan paineitani.”

Saan hyvää oloa myös näistä

Avantouinti. Olen harrastanut sitä puolitoista vuotta ystävän kanssa. Se rentouttaa, mutta minun on vaikea löytää tälle harrastukselle aikaa.

Nukkuminen. Yritän olla tinkimättä kunnon yöunista.

Lukeminen. Luen paljon kaunokirjallisuutta. Juuri nyt luen Maggie Nelsonin Argonauts-kirjaa (suom. Argonautit), joka käsittelee sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä teemoja kiinnostavalla tavalla.

Li Andersson, 31

Työ: Kansanedustaja ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.

Asuu: Turussa ja Helsingissä.

Perhe: Äiti, isä, äitipuoli, pikkuveli ja poikaystävä.

Kommentit (1)

Kuntonyrkkeilyyn ei kuulu mitään potkuja eikä kyynärpäälyöntejäkään, kun ei niitä tavallisessa nyrkkeilyssäkään ole. Olisikohan Anderssonin harrastus itse asiassa kuntothaikkua? (Thainyrkkeilyn kuntoilumuunnelma.)

Kuntonyrkkeilyyn ei kuulu mitään potkuja eikä kyynärpäälyöntejäkään, kun ei niitä tavallisessa nyrkkeilyssäkään ole. Olisikohan Anderssonin harrastus itse asiassa kuntothaikkua? (Thainyrkkeilyn kuntoilumuunnelma.)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *