Julkkikset

Parantumatonta syöpää sairastava Astrid Swan ja hänen miehensä Nick Triani ovat olleet 19 vuotta yhdessä: ”Meillä ei ole turhan paljon aikaa yhdessä”

Muusikot Astrid Joutseno ja Nick Triani ovat olleet yhdessä 19 vuotta. Yhteinen aika lähestyy loppuaan, koska Astridin rintasyöpää ei voida parantaa. Suru ei silti hallitse heidän arkeaan.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Heli Hirvelä

Astrid Swan ja Nick Triani olivat 12 vuotta yhdessä ennen kuin Astrid sairastui syöpään.

Muusikot Astrid Joutseno ja Nick Triani ovat olleet yhdessä 19 vuotta. Yhteinen aika lähestyy loppuaan, koska Astridin rintasyöpää ei voida parantaa. Suru ei silti hallitse heidän arkeaan.

Aamuisin Nick Triani, 55, nousee sängystä kello 6.45. Vaimo jää vielä hetkeksi nukkumaan, kun Nick herättelee perheen koululaista aamutoimiin. Lapsi menee kouluun kahdeksaksi, ja sen jälkeen Nick avaa työkoneensa. Sähköposteja on ehtinyt tulla Amerikasta ja Englannista kymmeniä sen jälkeen, kun Nick edellisenä päivänä sulki koneensa.

Hän työskentelee isolle pohjoismaiselle levy-yhtiölle, Play-ground Musicille, ja pyörittää myös omaa levy-yhtiötään. Yksi sen edustamista artisteista on Astrid Swan eli Astrid Joutseno, 39, hänen vaimonsa, joka juuri heräilee samassa asunnossa.

Pariskunta vaihtaa muutaman sanan päivän uutisista samalla kun Astrid avaa tietokoneensa ja alkaa työstää tekstiä. Viikon päästä hänen pitäisi lähettää väitöskirjansa johdanto ohjaajille luettavaksi. Astrid ei vain millään malttaisi lopettaa tiedon keruuta, vaikka tietääkin, että materiaalia on jo tarpeeksi. Nyt pitäisi vain kirjoittaa. Koska aikaa on aivan liian vähän.

Jonakin tällaisena aivan tavallisena päivänä häntä ei enää ole. Nick ja heidän yhteinen lapsensa tulevat olemaan kaksin, ilman Astridia.

Lue lisää: Niina Korhonen, 36, ehti sairastua aggressiiviseen rintasyöpään ennen geenivirheen löytymistä, sitten altistava geeni löytyi myös toiselta siskolta: ”Olemme saaneet lohtua ja tukea toisistamme”

Rintasyöpä uusiutui

Nyt hän kuitenkin on täällä. Astrid on sairastanut rintasyöpää seitsemän vuotta. Joinakin hetkinä hän on erityisen iloinen siitä, että on edelleen elossa.

– Joskus tuntuu todella hyvältä ihan vain olla paikalla ja auttaa, kun lapseni tarvitsee apua jossain, Astrid sanoo.

– Kuoleman läheisyys ei silti tee elämää sen kauniimmaksi tai ihanammaksi. Arki on enimmäkseen tylsää ja työntäyteistä.

Koronavuoden ajan pariskunta on viettänyt päivät kaksin kotona. Nick käy työpaikallaan noin kerran viikossa siihen aikaan, kun siellä ei ole muita. Eristäytynyttä arkea he viettivät silloinkin, kun Astridille annettiin sytostaattihoitoa. Astridin rintasyöpä todettiin vuonna 2014, sen jälkeen alkoivat rankat hoidot ja toinen rinta jouduttiin poistamaan. Vuonna 2017, vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun Astrid ehti ajatella pahimman olevan ohi, rintasyövän todettiin levinneen. Nykytiedon mukaan hänen syöpäänsä ei voida parantaa, mutta hoitojen avulla sen leviämistä voidaan hidastaa.

Koronaviruksen varalta on syytä olla erityisen varovainen, siksi teemme tätä haastattelua videoyhteyden välityksellä. Nick ja Astrid istuvat kumpikin oman ruutunsa ääressä: Nick makuuhuoneen nurkassa ja Astrid työhuoneessaan. Huone toimii myös heidän vanhimman lapsensa huoneena silloin, kun tämä on yötä heidän luonaan. Esikoinen on Nickin aiemmasta liitosta ja asuu jo omillaan. Myös Astrid on ollut lapsen elämässä mukana siitä saakka, kun tämä oli aivan pieni. Nick ja Astrid ovat olleet yhdessä 19 vuotta.

Parhaillaan Astridille kokeillaan uutta lääkettä. Itse hän on sitä mieltä, että hänen vointinsa on ihan hyvä, mutta Nick haluaa tarkentaa: syksyn ja talven ajan Astrid tosiaan voi harvinaisen hyvin, mutta vointi huononi pari viikkoa sitten lääkkeen vaihtamisen jälkeen.

– On turhauttavaa, etten voi tehdä mitään auttaakseni häntä. Tietenkin käytännön asioissa voin auttaa Astridia, mutta en pysty ottamaan kauheaa oloa häneltä pois, Nick sanoo.

Nick ei osannut käsitellä tunteitaan

Astrid Joutseno tunnetaan artistinimellä Astrid Swan. Hän oli 19-vuotias, kun liittyi Treeball-yhtyeeseen ja alkoi seurustella bändin laulajan, tuolloin kolmikymppisen, juuri isäksi tulleen ja eronneen Nick Trianin kanssa. – Heh, omaa lastani en kyllä neuvoisi aloittamaan suhdetta tuossa tilanteessa! Meillä oli olemattomat mahdollisuudet onnistua, Astrid sanoo.
Astrid Joutseno tunnetaan artistinimellä Astrid Swan. Hän oli 19-vuotias, kun liittyi Treeball-yhtyeeseen ja alkoi seurustella bändin laulajan, tuolloin kolmikymppisen, juuri isäksi tulleen ja eronneen Nick Trianin kanssa. – Heh, omaa lastani en kyllä neuvoisi aloittamaan suhdetta tuossa tilanteessa! Meillä oli olemattomat mahdollisuudet onnistua, Astrid sanoo.

Käytännön asioita Nick hoitaa paljonkin. Niinä päivinä, kun Astridin pitää levätä, Nick tekee kaikki kotityöt. Saattaa vähän marmattaa, mutta tekee kuitenkin. Aina hän ei ole ollut yhtä lailla läsnä.

Astridin sairastuminen 32-vuotiaana oli myös Nickille iso kriisi. Suhde oli kestänyt 12 vuotta, yhteinen lapsi oli vielä pieni ja naimisiin oli juuri menty. Kun kaiken piti olla hyvin, elämään astui menettämisen pelko.Nick sulki tunteet sisälleen ja jatkoi töitä tavalliseen tapaansa. Kun Nick aamuisin lähti töihin, kodinhoitaja tuli huolehtimaan sekä hänen vaimostaan että lapsestaan.

– Vasta nyt ymmärrän, miten itsekkäästi olen toiminut, Nick sanoo.

– Olin silloin aivan hukassa. En pystynyt mitenkään käsittelemään Astridin sairastumista. Se oli käsittämättömän masentavaa ja pelottavaa.

Astrid muistaa, miten vaikea Nickin oli olla hänen kanssaan samassa huoneessa silloin, kun hän oli todella kipeä, hiukseton ja tukkoinen kuin pahimmassa räkätaudissa.

Työpäivän jälkeen Nick palasi kotiin, koska vältteli ulkomaailmaa. Ystävät ja tuttavat olisivat vain kyselleet Astridista, ja kyselyitä olisi seurannut vaivaantunut hiljaisuus.

– Ihmiset tarkoittivat hyvää. Mutta joskus olisin halunnut puhua jostain muustakin kuin syöpäsairaasta vaimostani. Hänen sairautensa määritteli minunkin elämääni.

Astrid olisi halunnut erota, Nick ei

Niihin aikoihin Astrid oli omalla tahollaan sokissa. Hän ajatteli kuolemaansa. Oli unelmia, jotka eivät koskaan toteutuisikaan. Oli mies, joka ei osallistunut yhteisen kodin hoitamiseen. Astrid oli feministi, joka oli juuri tullut äidiksi ja mennyt naimisiin, mutta hänen omassa perheessään tasa-arvo ei toteutunutkaan. Hän oli onneton ja uskoi sen johtuvan parisuhteestaan. Heidän pitäisi erota.

Nick taas ei sitä halunnut.

– Mielestäni ei ollut järkevää tehdä päätelmiä jonkin ohimenevän tunteen perusteella. Silti ymmärrän, miksi niin moni suhde päättyy silloin, kun toinen sairastuu syöpään, Nick pohtii.

Astridin saama hormonaalinen lääkitys vaikutti monella tavalla.

– Aikaiset vaihdevuodet saivat minut miettimään, mitä minä haluan elämältäni. En enää tahtonut olla vain mukava ja kohtelias. Suhteemme oli kriisissä myös siksi, että minä kyselin itseltäni, mitä minä haluan, Astrid kuvaa.

He väittelivät usein. Molemmat kävivät terapiassa purkamassa tuntojaan. Astrid yritti vakuuttaa miehensä siitä, että heidän olisi parempi erillään. Nick vakuutteli vaimolleen päinvastaista.

Lääkkeen lopettaminen paransi mielialaa

Astridin lääkkeet vaikuttivat myös mielialaan. Koska sivuvaikutukset eivät olleet tulleet puheeksi lääkäreiden kanssa, Astridilla kesti pitkään yhdistää raskas mielialansa siihen hoitoon, jonka olisi pitänyt parantaa hänet.

– Olin syöksymässä kohti masennusta, Astrid muistelee.

– Kun se lääke jäi pois, oli kuin varjo olisi väistynyt hänen yltään, Nick kertoo.

Silloin myös kriisi alkoi väistyä. Sittemmin suhde on muuttunut tasavertaisemmaksi ja Nick on hoitanut osansa perheen pyörittämisestä – ei siksi, että Astrid häntä siihen patisteli vaan siksi, että hän on itse halunnut.

– Jokin minussa muuttui silloin, kun Astrid sai toisen diagnoosinsa. En enää halunnut vain seurata sivusta sitä, miten vaimoni teki kuolemaa, Nick kertoo.

– Tiesimme myös, että vielä on tulossa aika, jolloin Nickin pitää hoitaa kaikki yksin. Siitäkin hän sai motivaatiota, Astrid lisää.

Suunnanmuutos oli olennaista suhteen jatkumisen kannalta.

– Luulen, että emme olisi nyt yhdessä, jos en olisi ollut valmis muuttumaan ja suhtautumaan toisella tavalla kotitöihin. Astrid olisi saanut tarpeekseen.

Astrid hymähtää myöntävästi.

– Minun ei tarvitse enää erikseen kertoa Nickille, mitä hänen pitää tehdä. Jos en aiemmin käskenyt häntä viemään roskia tai tekemään ruokaa, mitään ei tapahtunut. Se oli metatyötä, joka oli koko ajan minulla, Astrid sanoo.

– Eikä minusta tunnu siltä, että tekemällä myönnytyksiä olisin jotenkin pienentänyt elämääni. Nyt olen onnellisempi ja suhteemme on parempi, Nick sanoo.

Hän kiinnittää nykyään enem­män huomiota paitsi Astridin jaksamiseen myös omaan vointiinsa. Hänelle oli kertynyt ylipainoa, ja lääkäri oli jo huo­mauttanut verenpaineesta. Nick muutti liikunta- ja ruokailutottumuksiaan ja alkoi nukkua entisen viiden tunnin sijaan kuuden tunnin yöunia.

Nyt hän jaksaa työpäivän päätteeksi puuhata kuopuksensa kanssa. Yhdessä vietettyyn aikaa kuuluu usein musiikin kuuntelua tai lukemista, tälläkin hetkellä isällä ja pienellä koululaisella on viisi kirjaa kesken.

Parisuhteesta täytyy pitää huolta

– Haluamme ottaa tästä ajasta kaiken irti, muttei se tarkoita sitä, ettemmekö joskus riitelisi tai kinastelisi, Nick kertoo. – Meillä ei ole turhan paljon aikaa yhdessä, Astrid sanoo.
– Haluamme ottaa tästä ajasta kaiken irti, muttei se tarkoita sitä, ettemmekö joskus riitelisi tai kinastelisi, Nick kertoo. – Meillä ei ole turhan paljon aikaa yhdessä, Astrid sanoo.

Parisuhdearjessa riitoja on silloin tällöin, mutta enää Nickin ja Astridin ei tarvitse käydä kamppailua siitä, ollako yhdessä vai ei. Se vapauttaa energiaa muuhun tekemiseen.

– Jos en olisi kuolemansairas, varmasti riitelisimme paljon enemmän ja kävisimme toistemme hermoille, Astrid naurahtaa.

– Nyt meillä ei ole varaa siihen, hän lisää.

Minään itsestäänselvyytenä Astrid ja Nick eivät hyviä välejään pidä. He huolehtivat suhteestaan tekemällä pitkiä kävelyitä kaksistaan. Silloin he saavat keskustella rauhassa ilman keskeytyksiä.

– Kävellessä puhumme usein tosi vaikeista aiheista. Jotenkin asioita on helpompi sanoa ääneen ulkoilmassa. Eikä niistä tule tappelua, Astrid pohtii.

Pieni parisuhdekriisi syntyi noin vuosi sitten siitä, että Astrid olisi halunnut nukahtaa Nick vierellään. Kuitenkin Nick oli tottunut valvomaan myöhään eikä osannut aikaistaa nukkumaanmenoaan Astridin uuden rytmin mukaiseksi.

– Ainahan sanotaan, että suhde on tuhoon tuomittu, jos iltaisin ei mennä sänkyyn samaan aikaan. Luulin niin, Astrid sanoo.

– Mutta nyt olen ymmärtänyt, ettei sen asian tarvitse määritellä koko suhdetta.

Pari on tullut siihen tulokseen, että tärkeintä on vain olla yhdessä, oli se sitten juuri ennen nukahtamista tai aiemmin illalla. Nickin ja Astridin yhteinen hetki on silloin, kun lapsi on mennyt nukkumaan.

– Loikoilemme sängyssä tunnin verran, juttelemme ja ehkä katsomme jotain Netflixistä. Siitä on tullut meille todella tärkeä tapa.

Yhtä tärkeää on huomata, milloin toinen tarvitsee omaa tilaa.

– Erityisesti viimeisen vuoden aikana, kun olemme nähneet toisiamme jatkuvasti, olemme tarvinneet paljon omaa tilaa.

19 vuoden aikana kumpikin on oppinut myös antamaan sitä toiselle.

Astrid Swan hurmasi miehensä äänellään

Kun Nick ja Astrid ensimmäistä kertaa tapasivat toisensa, Nick oli jo valmiiksi rakastunut – Astridin ääneen. Astrid oli tehnyt ensimmäisen demonsa, jonka Nick oli kuullut. He istuivat helsinkiläisessä kahvilassa Iso-Roban ja Annankadun kulmassa.

Baareissa sai vielä silloin polttaa. Astrid muistaa, miten Nick piteli kädessään tupakansytytintä ja kippaili sitä edestakaisin hermostuneen oloisena. Nick puhui jatkuvasti, esitelmöi brittiaksentillaan Astridille levybisneksestä, josta Astrid ei vielä tiennyt juuri mitään.

– Kun samana kesänä näin hänet ohimennen puistossa, kirjoitin päiväkirjaani, että haluaisin juuri hänenlaisensa miehen, komean ja englantia puhuvan. Sainkin sitten hänet!

Seuraavana vuonna Astrid liittyi Nickin bändiin ja ystävyys eteni seurustelusuhteeksi. Astrid oli 19 ja Nick 34.

– Meillä oli silloin suuri ikäero, Nick sanoo.

– On edelleen, Astrid huomauttaa nauraen.

– Onhan se siellä edelleen, Nick myöntelee.

– Mutta täytyy sanoa, että Astrid on aina tuntunut minua viisaammalta. Ehkä se on tasoittanut ikäeroa. Olemme aina olleet tasavertaisia.

Mihin muuhun Nick Astridissa rakastui kuin ääneen?

– Hänessä on jotain sellaista, mitä ei ole kenessäkään muussa, jonka tunnen. Hänestä tuli minulle nopeasti lähes pakkomielle. Hän on viehättävä, hyväsydäminen ja älykäs, yksinkertaisesti uskomaton. Ja tunsin sen silloin saman tien.

Astridiin teki vaikutuksen se, että Nickin kanssa pystyi keskustelemaan elokuvista, musiikista, politiikasta, kirjallisuudesta… Nick tiesi, kuka on Sylvia Plath! Astrid oli tavannut miehen, jonka kanssa hän sai jakaa intohimoisimmat kiinnostuksenkohteensa.

– Ja koska Nick on englantilainen, ajattelin, että jos päädyn hänen kanssaan yhteen, muutamme ehkä New Yorkiin tai Lontooseen, Astrid muistelee.

– Se oli unelmamme pitkään. Mutta minulla oli lapsi Suomessa, Nick sanoo.

– Et ollut ehkä koskaan lähdössä minnekään, Astrid miettii.

– En. Olin aina jäämässä.

Ja edelleen, vuosien jälkeen, Nick on siinä vierellä aamuisin ja yhteistä puhuttavaa riittää.

– Kaikki ne asiat, jotka yhdistivät meidät silloin, yhdistävät meitä edelleen, Astrid toteaa.

Astrid Swan valmistelee perhettään tulevaan

Parhaillaan Astrid valmistelee perhettään aikaan, jolloin häntä ei enää ole. Hän haluaa jättää jälkeensä kodin, jossa on helppo olla ja elää. Käytännön asioiden lisäksi valmistelut liittyvät siihen, että Astrid haluaa luoda yhteyden hänen ja häntä kaipaavien välille. Niin tutkijana kuin taiteilijanakin hän ha­luaa tallentaa äänensä teoksiin, joiden kautta muut voivat kuulla hänet silloinkin, kun häntä ei enää ole.

Heti toisen diagnoosin saa­tuaan Astrid rupesi kirjoittamaan kirjaa. Hänen esikoisteoksensa Viimeinen kirjani ilmestyi 2019. Siinä hän loi säikeitä, jotka yhdistävät menneen ja tulevan. Hän kuvaa juuriaan ja muistelee lapsuuttaan, jota varjosti isän juominen ja mielisairaus. Hän peilaa haaveitaan todellisuuteen syöpää sairastavana pienen lapsen äitinä.

– Halusin rakentaa yhteyden lapsiimme, avata heille sitä, mitä kuolema ja elämä tarkoittavat ja millainen suhde niiden välillä on. Eivät he välttämättä juuri tällä hetkellä ole niin kiinnostuneita taiteestani tai kirjastani, mutta ehkä sitten joskus myöhemmin, Astrid pohtii.

Nick lisää, että Astridin tekemät valmistelut liittyvät paljolti siihen, että äiti huomioi lastaan.

– Nuorimmaisella on jonkinlainen ymmärrys tästä tilanteesta. Puhuminen ei tee tästä lapselle yhtään sen vähemmän tuskallista, mutta silti hän pystyy puhumaan. Ja se on tärkeää. Hän ei ole sulkenut asiaa mielestään, Nick sanoo.

Surulle ei ole annettu valtaa kodissa.

– Enimmäkseen suru vie tilaa kyvyltä nauttia jokapäiväisistä asioista, Astrid toteaa.

Hän kuitenkin käsittelee surua ja luopumista jatkuvasti muun muassa lukemalla kirjallisuutta liittyen kuolemaan, saattohoitoon ja syöpään. Hän yrittää ymmärtää, mitä hänen lähtönsä merkitsee hänen läheisilleen ja mitä se merkitsee hänelle itselleen.

– Ehkä muut, joilla on syöpä, ymmärtävät sen myllerryksen, jota parhaillaan käyn läpi.

Nick välttelee surun käsittelyä nyt, kun Astrid on vielä täällä hänen kanssaan.

– Ajatus siitä, että Astrid ei enää olisi täällä, on todella raskas, Nick toteaa vaimealla äänellä.

– Mutta olen onnekas. Suhteemme on vakaalla maaperällä, ja saan siitä lohtua.

Epävarmuutta edessä

Nick toivoo, että Astrid pääsisi vielä nauttimaan ihan tavallisesta elämästä ilman koronaa. – Suurimman osan tästä koronavuodesta olen voinut hyvin, tehnyt pitkiä kävelyitä ja jumpannut, Astrid kertoo.
Nick toivoo, että Astrid pääsisi vielä nauttimaan ihan tavallisesta elämästä ilman koronaa. – Suurimman osan tästä koronavuodesta olen voinut hyvin, tehnyt pitkiä kävelyitä ja jumpannut, Astrid kertoo.

Vakaasta suhteesta huolimatta Astridin ja Nickin elämässä on tällä hetkellä paljon epävarmuutta. Mitä he ajattelevat tulevaisuudesta?

– Joskus kuvittelen, että jonain päivänä lähdemme käymään Australiassa, Astrid innostuu.

– Kun ottaa huomioon maailmantilanteen ja oman terveydentilani, tuo on ihan yhtä utopistista kuin että kuvittelisin lähteväni Marsiin.

– Sitä paitsi Australiassa on aivan liian isoja hyönteisiä! En todellakaan lähde sinne, Nick huudahtaa ja Astridia naurattaa.

Sitten hän vakavoituu. Työnsä puolesta Astrid joutuu tekemään apurahahakemuksia – niihin perustuu sekä taiteellinen että tieteellinen työ. Joskus hänestä tuntuu siltä kuin olisi tekemässä suurta huijausta: eihän hän tiedä, onko hän täällä toteuttamassa suunnitelmiaan.

Samaan aikaan apurahahakemukset antavat hänelle syyn suunnitella tulevaa.

– Yhtenä hetkenä uskon, ettei minulla ole tulevaisuutta, ja toisena toivon, että on, ja toimin sen mukaisesti, Astrid sanoo.

– Luulen, että on tärkeää pitää yllä toivoa, koska niin pysyn kiinni elämässä.

Toivon lähde on myös rakkaus.

– Minulle rakkaus tarkoittaa valtavan suurta toivoa, Astrid sanoo.

– Rakkaus on jotain meitä suurempaa, kuin supervoima. Se ei perustu meidän suhteeseemme tai mihinkään ihmisten luomaan järjestelmään. Rakkautta voisi verrata musiikkiin; se on jotain näkymätöntä ja silti vaikuttavaa. Koska tiedän, että on olemassa rakkautta, olen toiveikas tulevaisuuden suhteen.

Astrid Swan ja Nick Triani eivät mieti, kuinka paljon aikaa on jäljellä

Pari ei enää arvuuttele, miten kaukana tulevaisuudessa on se aika, jolloin Astrid on poissa. Syövän toteamisesta on seitsemän vuotta, ja ennusteet ovat muuttuneet matkan varrella useaan otteeseen. Kukaan ei voi nytkään tietää, miten uudet lääkkeet toimivat Astridilla ja tuovatko ne kaivattua lisäaikaa. Diagnoosin saamisen jälkeen Astrid on elänyt pidempään kuin moni muu levinneeseen rintasyöpään sairastunut.

Kun epävarmuus on tuskallista, on parempi keskittyä hetkeen. Vieläkö Astrid ja Nick muistavat, miltä toinen tuntui silloin ensirakkauden huumassa? Onko tuo sama tunne vielä läsnä?

– Muistan sen vielä, Astrid sanoo.

– Silloin alussa yhteytemme perustui enemmän haluun ja seksuaalisuuteen kuin nykyään. Nyt yhteys on tehty eri aineesta: siinä on mukana koko tarinamme, kaikki se, mitä olemme kokeneet.

Nick on samaa mieltä, mutta sanailee, että hän on nykyään ihan eri ihminen, harmaampi nyt ainakin.

– Pohjimmiltaan tunne on kuitenkin sama: olen kotona tämän ihmisen lähellä, Nick kuvaa.

– Olen ollut todella onnellinen sinä aikana, kun olen saanut olla Astridin kanssa. Luultavasti se johtuu rakkaudesta. Joka kerta, kun sanon hänelle, että rakastan sinua, tarkoitan sitä.

X