Avioeronnut tangokuningatar Saija Tuupanen: ”Olen tasapainoisempi ja onnellisempi kuin pitkään aikaan”

Vielä puoli vuotta sitten laulaja Saija Tuupanen, 36, koki elävänsä ahdistavassa kapselissa. Avioeropäätös oli yksi kovimmista paikoista Saijan elämässä, mutta se toi helpotuksen. – Teimme kaikkemme liittomme eteen.

Olen oikein onnellinen. Näin Saija Tuupanen vastaa, kun kysyn kuulumisia. Hän on herännyt aamulla kotonaan Toivakassa ja ajanut sieltä Helsinkiin.

Istumme aurinkoisella terassilla Hietalahden torin lähellä, ja Saija tilaa lasillisen proseccoa. Tuntuu kesältä.

– Vielä puoli vuotta sitten koin olevani kuin ahdistavassa kapselissa ja minulla oli tosi rankkaa. Sen jälkeen kun teimme keväällä avioeropäätöksen, olen ollut tasapainoisempi ja onnellisempi kuin pitkään aikaan. Asun edelleen ex-mieheni Kimmon kanssa yhteisessä kodissamme, vaikka toki haeskelen uutta asuntoa, hän kertoo.

Pelkkä kaveruus ei riittänyt

Saija sanoo, että hän ja Kimmo ovat yhä hyviä kavereita, aivan kuten ovat olleet koko ajan. Mutta pelkkä kaveruus ei riittänyt. He tajusivat, että suhde ei ollut enää avioliitto.

– Ero on ollut yksi kovimmista paikoista elämässäni. Olimme sentään yhdessä seitsemän vuotta, meillä oli ihanat häät ja Kimmo otti minun sukunimenikin. Uskoimme liiton kestävän ja teimme kaikkemme sen eteen. Kävin terapiassakin pohtimassa asiaa, mutta näin vain kävi.

Saijan mukaan Kimmo on rauhoittanut ja tasoittanut hänen elämäänsä.

– Hän antoi minulle tilaa hengittää, ja kaiken piti olla hyvin. Jotain kuitenkin hiipui suhteestamme, ja vähitellen menimme niin solmuun, ettei mitään ollut tehtävissä.

Nyt Saija haluaa katsoa vain eteenpäin. Liitto on opettanut hänelle ainakin sen, ettei toista voi ikinä omistaa eikä muuttaa. Hän uskoo myös, että uudessa suhteessa hän osaisi järjestää enemmän yhteisiä hetkiä ja malttaisi myös pysähtyä nauttimaan niistä.

”Kävin puoli vuotta vessassa ovi auki”

Tuupovaarasta kotoisin oleva Saija voitti jo 12-vuotiaana Viisuviikarit-laulukilpailun, ja 21-vuotiaana hänet kruunattiin Tangokuningattareksi. Sitä ennen hän oli jo ehtinyt valmistua kokiksi.

Opiskeluaikana Saijan elämään tuli syömishäiriö.

– Ongelma alkoi jo yläasteella ja paheni kokkiopintojen aikana. Muistan, miten kerran olin valmistanut marjarahkaa ja minun piti maistaa sitä, mutta en pystynyt. Pienenkin nokareen syöminen tuntui mahdottomalta. Ja jos vähänkin yritin, oli pakko mennä vessaan oksentamaan.

Pelastukseksi koituivat Saijan paras ystävä sekä äiti, jotka tajusivat, mitä oli tapahtumassa.

– Vihdoin myönsin tilanteen. Koulussa minua valvoi ystäväni ja kotona äiti. Kävin puoli vuotta vessassa ovi auki, minun ei annettu oksentaa, hän muistelee.

Saija tietää, että syömishäiriö kulkee aina hänen mukanaan. Edelleen tulee hetkiä, jolloin hän on liian ankara itselleen. Silloin ajatus oksentamisesta vapauttavana keinona saattaa nousta mieleen.

– Toisaalta nuo ongelmat tuntuvat jo aika kaukaisilta. Niiden jälkeen tuli vauhdikas tangokuningataraika, ja elämä on ollut melkoista haipakkaa, hän sanoo.

”Soittelen äidille lähes päivittäin”

Kunpa olisi ollut tämä pää! Niin Saija miettii tangokuningataraikojaan.

Jos hän olisi voinut nykyisellä kolmikymppisen kokemuksella neuvoa nuorta itseään, hän olisi sanonut, että älä murehdi tulevasta. Luota itseesi, pysähdy välillä ja nauti pienistä arjen hetkistä.

– Minua vietiin lujaa, ja ihmissuhteenikin olivat paljon otsikoissa, mikä oli välillä rankkaa. Oli hirvittävästi porukkaa neuvomassa, että tee niin tai noin. Joitakin vuosia sen jälkeen töissä oli aika hiljaista, mutta sitten löysin taas taustalleni oikeita ihmisiä. Viime vuodet ovat olleet tosi hyviä, hän tiivistää.

Karjalainen myönteisyys on auttanut Saijaa, ja kotipaikka Tuupovaaralla on hänelle edelleen tärkeä.

– Siellä saan rauhan ja läheisteni luona metsän keskellä unohdan huolet. Soittelen äidille lähes päivittäin.

Saijalla on tänäkin kesänä runsaasti keikkoja. Hän nauttii suosiostaan kiitollisena. Syksyllä on edessä loma, ja tekeillä on myös uusi levy.

– Olen ollut nyt alalla 15 vuotta ja olen tuhannesti itsevarmempi kuin aloittaessani. Tunnen olevani ammattilainen: tiedän, mitä osaan ja mitä haluan tarjota yleisölleni. Rakastan esiintymistä, mietin tulevaa omaa asuntoani enkä unelmoi mistään erityisestä. Luotan perinteiseen tanssimusiikkiin ja yksityispuolella siihen, että elämä kantaa.