Avioerosta syyllisyyttä kantava kirjailija Merete Mazzarella: ”Vanhan miehen jättäminen oli ruma teko”

Merete Mazzarella on kantanut vuosia syyllisyyttä siitä, että hylkäsi ex-miehensä ja jätti tämän elämään yksin vanhuuttaan. – Jos hän olisi ollut ikäiseni, hän olisi saattanut löytää toisen naisen, olihan hän aina ollut hyvä löytämään naisia.

Aurinko paistaa sisään valkoisen puutalon olohuoneeseen. Tämä on kirjailija Merete Mazzarellan, 74, Tammisaaressa sijaitseva koti, jossa hän asuu aviomiehensä Lars Hertzbergin kanssa. He ovat olleet yhdessä yhdeksän vuotta.

1990-luvun lopussa, 53-vuotiaana, Merete meni naimisiin kirjailija ja akateemikko Lars Gustafssonin kanssa. Tämä oli häntä 18 vuotta vanhempi.

He olivat seurustelleet lyhyesti kerran aikaisemminkin, 1970-luvulla, ja kun he tapasivat uudestaan, Merete oli varma, että tällä kertaa suhde onnistuisi. Olihan hän itse kasvanut henkisesti, muuttunut. Ensimmäisellä kerralla häntä oli häirinnyt se, että mies ei ollut osoittanut huolenpitoa häntä kohtaan. Nyt kun Merete oli viisikymppinen, sillä ei olisi väliä, hän ei tarvitsisi sellaista enää.

Suhteessa oli paljon hyvää. Vaikka Lars ei ollut puhelias, hän oli läsnä. He matkustivat, kuuntelivat musiikkia, jakoivat elämän.

Pari vuotta häiden jälkeen ongelmat, jotka olivat tuttuja heidän ensimmäisestä yrityksestään, nousivat pintaan. Varovaisessa matkailijassa Merete kirjoittaa, että suhde päättyi, koska Lars ”oli liian passiivinen, ei tehnyt aloitteita, ja tunsin joutuvani vetämään häntä perässä, vetämään meidän suhdettamme. Koska halusin että hänkin antaisi eikä vain ottaisi”.

Suhde päättyi myös, koska Merete Mazzarella rakastui intohimoisesti Lars Hertzbergiin. Ensimmäistä kertaa hänestä tuntui, että hänellä oli kumppani, joka hyväksyi hänet kokonaan.

Onni, syyllisyys ja huoli

Onni uudesta rakkaudesta, syyllisyydentunteet ja huoli siitä, miten ex-mies pärjää, ovat näkyneet Mereten kirjoituksissa sen jälkeen.

Larsin jättäminen tuntui erityisen pahalta sen takia, että mies oli jo 82-vuotias. Toki Merete yritti selittää asiat itselleen parhain päin. Hän ei ollut hylännyt sairasta miestä, Lars oli hyvässä kunnossa. Se ei auttanut. Eikä sekään ajatus, että Lars oli itse hylännyt ihmisiä elämässään.

– Kun menee itseään vanhemman miehen kanssa naimisiin, ajattelee, että pitää miehestä myös huolta. Jos hän olisi ollut ikäiseni, hän olisi saattanut löytää toisen naisen, olihan hän aina ollut hyvä löytämään naisia. Tästä huolimatta ajattelin, että vanhan miehen jättäminen on ruma teko.

Eron jälkeen ystävät yrittivät helpottaa Mereten oloa. He sanoivat, että hänellä on oikeus olla onnellinen.

– Mutta ei minulla ollut oikeutta jättää Larsia. Oli väärin jättää hänet, ja niin ajattelen yhä edelleen. Sen kanssa minun on vain osattava elää.

Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa kirjailija Merete Mazzarella kertoo muun muassa siitä, mikä kuuluisien taitelijamiesten Claes Anderssonin, Ingmar Bergmanin ja Jörn Donnerin puheissa häntä ihmetyttää. Lue juttu Annasta 4/2019. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!