Julkkikset

Brad Pitt avoimena: ”Minut kasvatettiin ajatukseen, että miehen pitää aina olla vahva eikä heikkoutta saa näyttää”

Kundi Springfieldistä lähti etsimään onneaan Hollywoodiin 1980-luvun puolivälissä. Pitkään hän oli yksi niistä sadoistatuhansista näyttelijöistä, joiden unelmat eivät jätä jälkeä. Nykyään hänen jälkensä tuntevat kaikki. – Meni vuosikymmen pohtia, mitä halusin, Brad Pitt sanoo Annan haastattelussa.
5.11.2019 Teksti: Kalle Kinnunen Kuvat: AOP

Oikeassa ranteessa on useita koruja. Nahkarannekkeita, metallirengas ja kettinkiä.

– Moottoripyörän kettinkiä. Se on ystäväni tekemä, Brad Pitt kertoo.

Hän katselee ja hypistelee koruaan.

– Ei tällä ole mitään erityistä merkitystä. Se on vain hieno, eikö olekin?

Hän on ollut jo kauan kaikista suurin elokuvatähti, klassisen miehekkyyden perikuva koko maailmalle. Jos hänellä on rannekoru, rannekoru on maskuliininen. Jos hänellä on tietynlainen lippis, sellaista ei enää pidetä poikamaisena vaan siitä tulee tyylikäs aikuisen miehen asuste. Lyhytlippaista lakkia myydään nettikaupoissa Bradin nimellä: Brad Pitt newsboy cap.

Jatkuvan julkisen tarkkailun kohteena olevat tähdet ovat usein varuillaan. Brad Pittillä on itsevarmuutta vilpittömän tuntuiseen ystävällisyyteen. Hänellä on aikaa katsoa silmiin ja hän puhuu rennosti siitä, mistä kysytään – vaikka rannekorusta.

Brad Pitt antaa haastattelua venetsialaisen hotellin sviitissä, Venetsian elokuvajuhlien suurimpana tähtenä. Lidolta on pitkä matka Amerikan sydänmaille, mistä hän on lähtöisin.

Tarina on kuin toteen käynyt satu: Brad on ammattiautoilijan poika Missourista, Yhdysvaltojen Keskilännestä. Perhe asui Springfield-nimisessä kaupungissa.

– Vanhempani olivat kovissa olosuhteissa kasvaneita perusamerikkalaisia. Jos luu murtui tai tuli haava päähän, ei sitä saanut noteerata. Eteenpäin, ei valiteta. Sama koski myös henkisiä vaurioita, Brad kertoo.

– Minut kasvatettiin ajatukseen, että miehen pitää aina olla vahva eikä heikkoutta saa näyttää.

Uusimmassa elokuvassaan Ad Astra hän esittää astronauttia, jonka on selviydyttävä pitkällä matkalla yksin. Rooli tarjosi mahdollisuuden katsoa sisäänpäin samoin kuin kohti omaa isäsuhdetta. Siksi Brad pitää nyt elokuvaa jopa uransa henkilökohtaisimpana.

Vanhemmuus muutti kaiken – samoin avioero

Rooli Ad Astrassa oli ensimmäinen, johon Brad sitoutui sen jälkeen, kun hänen vaimonsa Angelina Jolie oli jättänyt avioerohakemuksen.

Heidän suhteensa oli seurattu, ihailtu ja ihmetelty – ja katseilta salassa myös myrskyinen. Pari tapasi elokuvaa Mr. and Mrs. Smith tehdessään. Tuolloin Brad oli vielä naimisissa Jennifer Anistonin kanssa.

Suhde Jolieen teki Bradista entistäkin suositumman, jos se oli mahdollista. He olivat voimakaksikko, jota kutsuttiin lehdissä vitsikkäästi Brangelinaksi. Naimisiin he menivät elokuussa 2014 ranskalaisessa linnassa.

Suhde Angelinaan teki Bradista myös isän. Angelinalla oli jo entuudestaan Kambodžasta adoptoitu Maddox-poika. Brad oli jo kuvioissa, kun Angelina adoptoi Etiopiasta tytön, Zaharan. Seuraavana vuonna pari sai ensimmäisen biologisen lapsensa, jonka nimeksi annettiin Shiloh.

Vuonna 2007 pari adoptoi Vietnamista pojan, tuolloin jo kolmevuotiaan Paxin, ja vuotta myöhemmin heille syntyi kaksoset, poika Knox ja tytär Vivienne.

Vanhemmuus muutti kaiken.

– Sataprosenttisesti. Silloin alkaa paremmin ymmärtää kauan sitten tapahtuneitakin asioita, näyttelijä sanoo.

– Isäni sanoi aina, että hän haluaa antaa meille lapsille paremman elämän kuin hänellä oli ollut. Hän teki sen. Ja minä tunnen samoin. Mutta voinko tosiaan antaa enemmän kuin itse sain?

Eroprosessi Joliesta alkoi vuonna 2016 ja muutti niin ikään paljon. Jolien kerrotaan tehneen päätöksensä sen jälkeen, kun humalainen Brad riiteli hänen ja heidän 18-vuotiaan Maddox-poikansa kanssa yksityislentokoneessa. Se oli piste, jossa Brad päätti luopua alkoholista. Hän kertoi elokuussa The New York Timesille antamassaan haastattelussa liittyneensä eron jälkeen AA-kerhoon ja käyneensä siellä puolentoista vuoden ajan.

– En muista, että yliopiston jälkeen olisi ollut päivääkään ilman drinkkiä, pössyjä, jotain, Brad kertoi GQ-lehdelle vuonna toukokuussa 2017.

– Lopetin kaiken muun paitsi juomisen, kun perustin perheen. Mutta sitten juomisesta tuli ongelma.

Tuolloin mies, joka omistaa viinitilan, oli ollut puoli vuotta juomatta.

– Tämä on katkeransuloista, mutta nyt olen saanut yhteyden tunteisiini takaisin.

Angelina esiintyy lasten kanssa erilaisissa tapahtumissa, mutta Bradista ja lapsista ei löydy yhteiskuvia kuvapankeista viime vuosilta.

Tätä kaikkea oli mahdollista käsitellä Ad Astrassa, elokuvassa jonka päähenkilö rakentaa korkeita kulisseja ja etäisyyttä muihin. Bradin näyttelemään Roy McBrideen ei saa yhteyttä. Tämä on loistava lentäjä ja astronautti, koska hän ei anna tunteittensa vaikuttaa. Lopulta asiat on kuitenkin selvitettävä, vaikka oltaisiin Neptunuksessa.

– Jos ei puhu tunteistaan, kieltää osan itsestään. Kulissi on myös muuri niiden ympärille, joita haluaa rakastaa, este sille että olisi parempi puoliso, parempi isä tai parempi ystävä itselleen.

Matka sisäänpäin

Ad Astra kertoo avaruusseikkailun, jossa on täpäriä pelastumisia ja vaarallisia yhteenottoja, mutta etenkin se kertoo vähäpuheisesta miehestä, joka ei rakasta itseään. Brad on valmis kertomaan haavoittuvaisuudestaan.

– Me ihmiset kohtaamme toisemme, yritämme olla kilttejä toisillemme. Mutta samaan aikaan me kaikki kannamme haavoja, jotka ovat syntyneet jo lapsuudessa. Ja aikuisuudessa kertyy lisää murheita. Me vihaamme joitain asioita itsessämme ja vihaamme sitä, miten itse olemme reagoineet tapahtumiin. Enkä eroa tässä muista.

The New York Timesille antamassaan haastattelussa Brad kertoi, että AA-kerhossa toisten miesten kanssa anonyymisti keskusteleminen oli hänelle silmiä avaava kokemus. Siellä sai puhua elämästä rehellisesti, mieheltä miehelle, luottamuksellisesti. Sellaiseen supertähdellä on harvoin mahdollisuutta.

Bradin vanhemmat ovat jääneet Oklahomaan. Välit ovat haastavat: äiti Jane Pitt tuli julkisuuteen vuonna 2012 homovastaisilla kannanotoillaan. Brad ja Angelina olivat hänen kanssaan asioista kovasti eri mieltä. He ovat olleet aktiivisia ympäristö- ja ihmisoikeusasioiden puolestapuhujia.

Isäsuhde ei silti ole ainakaan enää kovin traumaattinen. Ad Astrasta ja isäasioista puhuessaan Brad korostaa isänsä, Williamin, hyviä puolia. Omat vastuut ovat pakottaneet käsittelemään asiaa uudesta näkökulmasta.

Hän myöntää ammentaneensa rooliinsa Ad Astrassa suoraan elämästään ja omista ahdistuksistaan. Elokuvassa matkataan tähtiin, mutta näytteleminen on matka sisäänpäin. Sisältä tulee kaivaa myös synkimpiä asioita, ja silloin työ voi tehdä kipeää.

– Minun täytyy olla täysin vilpitön ja minun täytyy näyttelijänä kokea itse jotain, jotta elokuva voi saada vastakaikua katsojassa. Muuten se ei merkitse mitään.

Näytteleminen on ollut nimenomaan tapa avata tuntoja. Sen kautta Brad ymmärsi jo kauan sitten, ettei tarvitse muureja, joiden taakse hänen oma isänsä suojautui.

– Tarinankertoja keskittyy työssään itseensä. Näytteleminen on siis varmasti edistänyt kasvuani.

– Koska isäni teki koko ikänsä töitä joka päivä aamukahdeksasta iltakuuteen, maanantaista lauantaihin, ei hänellä ollut tilaisuuttakaan pohdiskella näitä asioita.

– Me vihaamme joitain asioita itsessämme ja vihaamme sitä, miten itse olemme reagoineet tapahtumiin. Enkä eroa tässä muista, Brad Pitt tunnustaa.

– Me vihaamme joitain asioita itsessämme ja vihaamme sitä, miten itse olemme reagoineet tapahtumiin. Enkä eroa tässä muista, Brad Pitt tunnustaa.

”Meni vuosikymmen pohtia, mitä halusin”

Kundi Springfieldistä lähti etsimään onneaan Hollywoodiin 1980-luvun puolivälissä. Pitkään hän oli yksi niistä sadoistatuhansista näyttelijöistä, joiden unelmat eivät jätä jälkeä. Hän teki hanttihommia henkilövälitysfirmojen kautta.

Yhden ensimmäisistä palkallisista keikoistaan esiintyjänä hän teki pikaruokaketjun kanamaskotin kokovartalopuvussa.

– Kun El Pollo Loco avasi uuden toimipisteen, tarvittiin tolloja kanapukuihin, ja minä olin yksi niistä tolloista, Brad muistelee.

– En päässyt koekuvauksiin, mutta oli aikaa näyttelijäkursseille.

Lopulta osia irtosi televisiosarjoista. Sivuroolit Thelma ja Louisessa Geena Davisin roolihahmon kanssa heilastelevana pikkurikollisena ja Robert Redfordin ohjaamassa menestysdraamassa Ja keskellä virtaa joki nostivat hänet esille.

Siihen aikaan puhuttiin vielä seksisymboleista. Brad oli hetken aikaa sellainen. Määritelmä ei ollut vain mairitteleva.

1990-luvulla hän oli julkikuvaltaan miesmalli-tyyppinen komistus. Hän on myöhemmin kertonut polttaneensa tuolloin paljon kannabista, jolla turrutti mediahuomion ja ulkoisten odotusten aiheuttamaa stressiä.

Kukaan tuskin olisi uskonut, että hänestä tulisi vielä jonain päivänä yksi Hollywoodin arvostetuimmista näyttelijöistä. Tähden imagon kääntäminen vakavasti otettavaksi vaati aikaa ja kovaa työtä.

– Varmasti yksi syy oli se, että kieltäydyin televisiorooleista. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin olla elokuvanäyttelijä.

Brad kertoo elokuvien muuttaneen hänen maailmansa aikoinaan Springfieldissä. Niissä pienen kaupungin kasvatti näki maailmoita, joihin halusi kuulua.

– Meni vuosikymmen pohtia, mitä halusin. Jotkut askeleet veivät oikeaan, toiset väärään suuntaan, hän miettii hitaan läpimurtonsa aikaa.

Myötätuuli voimistui, ja viimeistään 2000-luvun alussa Brad oli huipulla. Hän sai valita, kenen huipputekijän elokuvassa näyttelisi.

– Vielä pidempään meni ymmärtää, miksi minä, mikseivät muut. Siinä vaiheessa olin aika rikki ja yritin vain luovia eteenpäin.

Brad viittaa hetkiin, jolloin kuuluisuus alkoi saavuttaa nykyiset mittasuhteensa ja samalla etäisyys arkitodellisuuteen kasvoi peruuttamattomasti pitkäksi.

Siihen on syynsä, miksi erittäin kuuluisat viihtyvät toistensa seurassa ja menevät usein keskenään naimisiinkin: heitä yhdistää myös julkisuuden ansa. Paparazzien seuraamana on mahdotonta elää juuri siten kuin toivoisi.

Laatutakuu

Brad on kestotähtenä samassa sarjassa kuin George Clooney, Tom Cruise ja Leonardo DiCaprio, mutta roolit ovat erilaisia. Hänen olemuksessaan on moottoripyöräilijää tai cowboyta. Sävy saavutti huippunsa kesällä ensi-iltaan tulleessa menestyselokuvassa Once Upon a Time in Hollywood. Quentin Tarantinon draamassa Brad esitti äärimmäisen maskuliinista stuntmiestä Cliffiä, joka tuntuu onnistuvan kaikessa mihin ryhtyy, vaikka hahmo kantaa suurta salaisuutta: monet uskovat, että hän on murhannut vaimonsa.

Hahmo on myyttinen elokuvasankarin perikuva, lihaksi ja vereksi muuttunut teräsmies, ylivertainen melkein parodiaan asti. Tyyni, arvoituksellinen ja ehkä salaa varauksellinen mies. Täydellinen Brad Pitt -rooli.

– Hän on rento kundi, joka ottaa vastaan sen, mitä elämä hänen suuntaansa kunakin päivänä viskoo, tähti kuvailee.

– Vaikka universumi olisi häntä vastaan, hän tietää että asiat tulevat järjestymään. Jotain sellaista asennetta me kaikki tavoittelemme.

Sellainen on myös vaikutelma, jonka näyttelijä onnistuu ehkä tahattomasti antamaan itsestään yleisölle.

Brad Pittin nimi on jo kauan ollut tietynlainen laadun tae: hän on kieltäytynyt sarjakuvaleffoista ja kevyestä toimintaviihteestä. Suurimmat onnistumiset ovat usein kirjoja, elokuvia ja sarjoja, joissa tekijät pääsevät purkamaan jotain itselleen hyvin tärkeää.

– Ad Astra on elokuva itsensä ymmärtämisestä, vääristä tavoitteista ja siitä, miten ihmisestä tulee kokonainen vasta sisäisen kamppailun kautta, Brad tiivistää.

– Sitä ei koskaan tiedä, minkä kokoista yleisöä elokuva puhuttelee. Sen tiedän, että jos se puhuttelee minua, se puhuttelee jotakuta muutakin.

Ja toisinpäin.

– Minä kerron jotain henkilökohtaista ja te tulkitsette sen yleismaailmalliseksi.

Joulukuussa Brad Pitt täyttää 56 vuotta. Uurteet syvenevät, kasvojen maisema muuttuu. Avioeron jälkimainingit ovat rauhoittuneet: huoltajuuskiista ei ole enää otsikoissa.

Vuosi on ollut hänelle erinomainen. Once Upon a Time in Hollywood on jättimenestys. Hurjimmissa ennustuksissa hän saa Oscar-ehdokkuuden sekä siitä että Ad Astrasta.

Eikä ihme. Kun katsoo Pittiä valkokankaalla, saa enemmän kuin useimmilta näyttelijöiltä: lupauksen, että roolissa on aina nimenomaan tähteä itseäänkin.

– Olen vaiston varassa kulkeva kundi.

Juttu on julkaistu Annassa 41/2019.

Lue myös

Suosittelemme