Burnoutin rajamailla käynyt Minttu Mustakallio: ”Otan uupumuksen merkit vakavasti”

Burnoutin rajamailla käynyt näyttelijä Minttu Mustakallio, 44, on oppinut kuulostelemaan omaa oloaan. – Huomaan heti, jos nukun liian vähän.

Näyttelijä Minttu Mustakallio, 44, kertoo arjestaan Annan Juuri nyt -haastattelussa.

Minttu Mustakallio työelämästään: ”Huomaan uupumuksen merkit ajoissa”

”Työviikkooni kuuluu juuri nyt kuunnelman tekemistä, dubbausta, näytelmäharjoituksia, haastatteluita ja tulevan elokuvan promoamista. Nautin siitä, että freelancerin työssä jokainen viikko on erilainen. Minulle on tarjottu kiinnitystä teatterista, mutta en ole halunnut ottaa sellaista vastaan, koska arvostan niin paljon vapauttani.

En ole koskaan suunnitellut uraani, enkä aio antautua pelkäämään sen puolesta. Mielestäni olisi syytä tuulettaa käsitystä, jonka mukaan naisnäyttelijöiden roolit vähenevät iän karttuessa. Tätä meille on jankutettu teatterikoulun ajoilta asti. Niin kauan kuin tämä ajatus esiintyy lehtien palstoilla ja ihmisten mielissä, se toteuttaa itseään. Ihan samoin kuin miesnäyttelijä paranee vanhetessaan, niin käy myös naiselle. Vaikka fyysinen suorituskyky saattaa laskea, karisma ei katoa – päinvastoin.

Pelkään uupumista. Onneksi huomaan nykyään varoitusmerkit ajoissa: koko ajan väsyttää eikä mikään kiinnosta. Olen oppinut kuulostelemaan oloani, sillä olen kerran ollut työuupumuksen rajamailla. Vuonna 2012 kuvasin samaan aikaan Klikkaa mua -sarjaa ja Varasto-elokuvan ykkösosaa ja esiinnyin Kansallisteatterissa. Töitä oli yksinkertaisesti liikaa. Uupumus näkyi kokonaisvaltaisena väsymyksenä. Otan uupumuksen merkit vakavasti. Höllennän tahtia arjessani niin paljon kuin voin.”

”Nukun vähintään kahdeksan tuntia yössä”

”Käytän rahaa vaihtelevasti. Olen pienissä summissa tarkka, mutta suurissa linjoissa leväperäinen. Kävin kesällä pankkitapaamisessa. Minua alkoi haukotuttaa enkä olisi millään jaksanut kuunnella virkailijan selityksiä. Pankkivirkailija sanoi, että näyttelijät eivät yleensä ole kiinnostuneita raha-asioistaan. Tunnistin itseni. Maksan laskut ajallaan, mutta en ole yhtään sijoittajatyyppiä. Käytän rahaa luomuruokaan ja ostan eettisesti kestäviä suomalaisten suunnittelijoiden vaatteita.

En juuri päivitä somea. Facebookissa en ole ollenkaan. Instagramiin lisään vain joitakin työjuttuja. Olen mieluummin ihmisten kanssa kontaktissa reaalimaailmassa. Monien somenkäyttö on mennyt jo liiallisuuksiin. On omituista, jos ravintolapöydässä ihmiset kuvaavat annoksensa ennen kuin voivat aloittaa ruokailun.

Hoidan kauneuttani luomukosmetiikalla. Olen huomannut, että ihoni voi paremmin, kun en käytä synteettisiä tuotteita. En ole koskaan ollut kova meikkaamaan. Usein vapaa-ajallani en käytä meikkiä lainkaan. Haluan antaa ihoni hengittää välillä, sillä teatterissa ja kuvauksissa minulla on aina vahva maski.

Nukun yleensä hyvin. Tarvitsen paljon unta. Niin on ollut aina. Nukun vähintään kahdeksan tuntia yössä, eivätkä yhdeksänkään tunnin yöunet ole minulle harvinaisia. Huomaan heti olossani, jos nukun liian vähän. Väsymys näkyy vireystilassa ja ihossa. Muutun harmaaksi niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.”

Rakkain arkirutiini: pyöräily ja lukeminen

”Rakkain arkirutiinini on pyöräily. Asun Helsingin keskustassa ja kuljen pyörällä joka paikkaan. Olen pyöräillyt vuoden ympäri varmaan 15 vuotta. Pyöräily on minulle meditatiivinen hetki: saan olla yksin omien ajatusteni kanssa.

Perheeni kanssa harrastan lukemista. Saatamme viettää viikonloppua kukin syventyneenä omaan kirjaansa. Olen aina lukenut lapsilleni paljon ääneen. Luen heille aina iltasadun. Haluan lukea tekstin oikeasta kirjasta, koska silmäni väsyvät, jos tuijotan pitkään ruutua. Kaikki käsikirjoituksetkin pyydän aina luettavaksi paperiversioina.

Hemmottelen itseäni tekemällä silloin tällöin viikonlopun mittaisen teatterimatkan Berliiniin. Pyrin matkustamaan minilomalle vähintään kerran vuodessa. Silloin istun kahviloissa ja katselen ihmisiä.

Juuri nyt haluaisin lähteä jonnekin kauas ja lämpimään, vaikka Meksikoon, jossa en ole käynyt. Haavelistallani ovat myös Japani ja Marokko. Reissaisin enemmän, jos ehtisin.”