Näyttelijä Eero Saarisen elämä muuttui pimeällä moottoritiellä satasen vauhdissa: ”Silloin ajattelin, että nyt olen väärässä paikassa”
Kolme vuotta sitten Eero Saarinen vaihtoi teatterityöt eläkearkeen. Intohimotöistä luopuminen nosti pintaan alakuloa.
Eero Saarinen asuu nykyään Heinolassa.
Kolme vuotta sitten Eero Saarinen vaihtoi teatterityöt eläkearkeen. Intohimotöistä luopuminen nosti pintaan alakuloa.
– Haluatko, että katson suoraan kameraan? Otanko silmälasit pois? Näyttelijä Eero Saarinen, 66, jutustelee tottuneesti valokuvaajalle lähiruokaravintola Heinolan Heilan terassilla. Sisällä käy kuhina, mutta ulkona asiakkaita ei ole ruuhkaksi asti. Tosin eipä ruuhkia Saarisen mukaan Heinolassa olekaan, ellei sellaiseksi halua laskea muutaman auton letkaa keskustassa. Iltapäivän aurinko porottaa pirttipöytiin.
– Kävikö isä jo syömässä? Saarinen huikkaa henkilökunnalle. Nyt kun iäkäs isäkin asuu Heinolassa, miehet lounastavat Heilassa usein yhdessä. Ainakin kolme kertaa viikossa, Saarinen tarkentaa.
– Isästä ruoka täällä on niin hyvää, että häntä on vaikea houkutella muualle. Nyt odotamme kalasesongin alkamista. Pian meitä hemmotellaan tuoreella kuhalla, siialla, ahvenilla ja muikuilla. Täällä ruoka on kotoisin korkeintaan 50 kilometrin säteeltä.
Mitä oikein täytyi tapahtua, että kolmannen polven vannoutuneesta stadilaisesta kuoriutuikin onnellinen heinolalainen? Vastaus kysymykseen on Heinolan kesäteatteri – ja rakkaus.
– Tulin vuonna 2007 tekemään Lainahöyhenissä-musikaalia ja tapasin Saijan, kesäteatterin tuottajan.
Saijalla Saarinen tarkoittaa puolisoaan, Heinolan kaupungin kulttuuripalveluiden johtajaa Saija Jäppistä. Pariskunta on asunut yhdessä Heinolan Tähtiniemessä vuodesta 2018.
Teatterikiinnitys vaihtui eläkepäiviin
Saarisen 30-vuotinen ura on kulunut lähes kokonaan vapaana näyttelijänä – tai lapiomiehenä, kuten hän itse asian muotoilee. Lista elokuva-, televisio- ja äänirooleista on pitkä, mutta työn ulkopuolella miestä on nähty harvoin lehtien palstoilla.
– Ylimääräistä julkisuutta en ole kaivannut, mutta työnteko on aina tuntunut hemmetin kivalta. Näyttelijän ammatissani olen saanut leikkiä ja olla koko ikäni kuin pikkupoika.
Silloin ajattelin, että nyt olen väärässä paikassa.”
Vuonna 2020 elämä muuttui, kun Saarinen jäi eläkkeelle. Viimeiset työvuodet kiinnitettynä Helsingin kaupunginteatteriin olivat hektisiä. Työpäivät kestivät usein yömyöhään harjoituksineen, ensi-iltoineen ja reissaamisineen Heinolan ja Helsingin väliä.
– Muistan, kuinka viimeisenä teatterisyksynäni taas kerran ajelin sata lasissa Lahden moottoritietä pimeässä ja loskassa. Silloin ajattelin, että nyt olen väärässä paikassa, ja hain varhaiseläkettä.
Eero Saarinen: Palo näyttelemiseen ei ole kadonnut
Vuoden 2020 toukokuussa koitti Kirsikkapuiston viimeinen näytös. Se oli myös Saarisen viimeinen teatterityö ennen eläköitymistä.
– Mietin, että ihanaa, vihdoin elämässä on aikaa tehdä mitä tahansa!
Uusi arki ei silti sujunut aivan käsikirjoituksen mukaan. Yhtäkkiä Saarisen olikin vaikeaa keksiä, mitä tuo mitä tahansa voisi lopulta olla. Tätä seurasivat alakulon ja masennuksen tunteet.
– Vieheiden rakentaminen ei tuntunut omalta jutulta. Työ on aina ollut ainoa harrastukseni ja intohimoni jopa niin, että se on mennyt kaikkien ihmissuhteideni edelle. Innostavat projektit ja kohtaamiset olivat kuin arjen huumetta, johon koukuttuu helposti.
Luopumisprosessia ovat helpottaneet keskustelut puolison kanssa ja yhteydenpito entisiin näyttelijäkollegoihin. Vieläkään Eero Saarinen ei koe olevansa täysin sinut uuden elämänvaiheen kanssa, mutta nyt kalenterista löytyy tilaa kamerarooleille.
– Toistaiseksi viimeisimmän niistä tein Pohjoisen tähti -sarjaan. Mieluusti tekisin enemmänkin. Vaikka kroppa muistuttaa iästä satunnaisten kremppojen muodossa, ajatusmaailmani on edelleen kuin kolmekymppisen. Palo näyttelemiseen ei ole kadonnut mihinkään.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous