Eläkeiässä rakastunut Merete Mazzarella, 72: ”Tuntui ihmeeltä, että saatoin vielä kokea niin voimakkaita tunteita”

Kirjailija Merete Mazzarella, 72, sanoo, että rakastuminen eläkeiässä ja kolmekymppisenä poikkeavat toisistaan vain hyvällä tavalla. – Nuoret eivät halua edes ajatella, että vanhemmilla ihmisillä voisi olla seksuaalista elämää.

Oho, yleensä täällä on aamuisin rauhallista, kirjailija Merete Mazzarella ihmettelee ja puikkelehtii pöytien välissä helsinkiläisessä kahvilassa Tin Tin Tangossa.

Nyt on täyttä. Aamukahvin tarpeessa on näköjään moni töölöläinen. Kahvilan takaosassa itsepalvelupesukone on juuri aloittanut linkoamisen. Sen viereen ei kannata istua, sillä tarkoitus on onkia vastaus ikuisuuskysymykseen: mikä on elämän tarkoitus. Jyskyttävän pyykkikoneen vieressä vastaus voisi jäädä kuulematta. Merete tilaa aamiaissmoothien ja istahtaa croissantin murujen kuorruttaman pöydän ääreen. Häneltä on alkuvuodesta ilmestynyt elämän tarkoitusta käsittelevä kirja, joten hän on taatusti pohtinut asiaa.

– Puhun mieluummin tarkoituksesta elämässä. Eikä siihenkään valitettavasti ole yhtä oikeaa vastausta. Joskus elämässä on enemmän tarkoitusta ja toisinaan taas vähemmän, Merete sanoo arvoituksellinen ilme kasvoillaan.

Mereten omassa elämässä on tällä hetkellä sopivasti tarkoitusta. Merkityksellisyyttä tarjoaa muun muassa se, että hän saa edelleen tehdä työtä, joka on hänelle mieluisaa ja tärkeää.

Rakastuminen on eläkeiässä erilaista

Tarkoitusta tarjoaa myös rakkaus. Vajaa kymmenen vuotta sitten Mereten elämään käveli uusi rakkaus. Se vei jalat alta, joten hän erosi silloisesta kumppanistaan ja aloitti uuden suhteen.

– Tuntui suoranaiselta ihmeeltä, että vanhoilla päivilläni saatoin vielä rakastua ja kokea niin voimakkaita tunteita.

Vaikka Merete on onnellinen siitä, että hänellä on elämässään tärkeä ihminen, jonka kanssa jakaa arkipäiviä, hän on huomannut, että ulkopuolisilla on ennakkoluuloja hänen ikäluokkansa ihmisten rakkauselämää kohtaan.

– Nuoret eivät halua edes ajatella, että vanhemmilla ihmisillä voisi olla seksuaalista elämää. Mielestäni on suorastaan naurettavaa, että joku ajattelee niin. Voin paljastaa, että se puoli elämästäni on nykyään aivan yhtä hyvä kuin ennenkin.

Sen Merete kuitenkin myöntää, että rakastuminen eläkeiässä ja kolmekymppisenä poikkeavat toisistaan – positiivisella tavalla. Koska Merete ja hänen miehensä eivät ole enää päivätöissä, heillä on mahdollisuus viettää paljon aikaa yhdessä. Sekin oli aiemmissa suhteissa toisin, sillä esimerkiksi ruuhkavuosina parisuhteen hoitamiselle ei jäänyt tarpeeksi aikaa.

– Nuorena piti suunnitella tulevaisuutta, ajatella lapsia, taloutta ja uraa. Nykyään yhdessäoloamme ei rasita arjen tuoma väsymys.

Oikeastaan Merete ei aiemmin edes kaivannut jatkuvasti toista rinnalleen. Hänen mielestään oli ihan normaalia, että hän matkusteli yksin ja hänen silloinen miehensä teki puolestaan itsekseen omia reissujaan.

– Nyt minusta tuntuu tärkeältä, että matkustamme yhdessä.

Parin lempipaikkoja ovat San Francisco, Lontoo sekä Australian Brisbane, jossa he viettivät viime syksynä muutaman kuukauden mittaisen loman.

Ikääntymisessä on hyvät puolensa

Merkityksellisestä elämästä huolimatta Merete on viime vuosien aikana tullut jatkuvasti tietoisemmaksi siitä, että elämä on rajallista. Elämän tarkoituksen lisäksi hän on tottunut käsittelemään muitakin isoja teemoja kirjoissaan, ja yksi hänen aiemmin ilmestyneistä teoksistaan käsittelikin juuri ikääntymistä.

– Huomaan iän vaikutuksen siinä, että väsyn entistä helpommin ja olen myös tietoinen siitä, että voin milloin tahansa sairastua vakavasti tai jopa kuolla. Se ahdistaa minua.

Hän onkin pannut ärtyneenä merkille, miten nykyajan eläkeläisistä puhutaan: eläkeläiset ovat terveitä, ahkeria, eikä vanhenemista pidetä ongelmana.

– On tympeää törmätä jatkuvasti ajatukseen, että jos eläkeläinen sairastuu, se on hänen oma vikansa.

Ikä ei ole kuitenkaan pelkästään taakka. Siinä on hyvät puolensa.

– Nykyään osaan olla enemmän tässä ja nyt. Ja koska tiedän, että aika on lyhyt, en enää stressaa pienistä asioista ja olen kärsivällinen. Tai no ei, kärsivälliseksi en ole kyllä vieläkään oppinut.

Lue myös:

Kirjailija Sinikka Nopola, 63: ”Kadun, etten koskaan mennyt naimisiin”

Kolumbiaan ekoyhteisöön muuttava Kirsi Salo: ”Yhteisössämme ketään ei pakoteta työhön”