Ellen Jokikunnas vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen: ”Odotan nyt mieheni kanssa adoptiolasta”

Lapsettomuus ja 6,5 vuotta kestäneet hedelmöityshoidot koettelivat juontaja Ellen Jokikunnaksen, 42, itsetuntoa. Tärkein tuki pitkässä kriisissä on ollut puoliso Jari. – Päätimme alusta lähtien selviytyä tästä yhdessä.

Kuukausi sitten Ellen Jokikunnas oli käymässä ystävänsä, laulaja Hanna Pakarisen luona. Hän istui olohuoneen lattialla ja rakensi palikoista tornia Hannan kymmenkuisen pojan kanssa.

Aikaisemmin tällaiset tilanteet olivat saattaneet olla vaikeita. Vaikka ystävä ja tämän lapsi olisivat olleet miten rakkaita, saattoi kipu humahtaa äkkiä ja varoittamatta kehon läpi. Sitä oli seurannut salamannopeasti ajatus: Apua, minä en koskaan saa lasta.

Istuessaan lattialla Hannan pojan kanssa Ellen huomasi, että jokin oli muuttunut.

– Minuun ei enää sattunut. Oli levollinen olo ja kiva jutella vauvahöpinöitä. Kärsin vuosia lapsettomuudesta mutta odotan nyt adoptiolasta mieheni Jarin kanssa. Elämä on juuri nyt aika ihanaa.

He eivät vielä tiedä lapsen sukupuolta, ikää eivätkä sitä, milloin he lapsen saavat. Mutta tieto siitä, että tällä kertaa he ihan oikeasti saavat lapsen, on viimeinkin pyyhkäissyt pois tumman pilven Ellenin yltä.

Syynä munanjohtimien tukos

Ellen tiesi jo kolmikymppisenä, että lasten saaminen ei olisi hänelle yksinkertaista. Hän oli ollut lapsettomuustutkimuksissa 27-vuotiaana, ja ensimmäiset hedelmöityshoidot tehtiin hänelle alle 30-vuotiaana.

– Minulla todettiin molempien munanjohtimien tukos. Umpisuoleni leikattiin, kun olin teini-ikäinen, ja munatorveni ovat saattaneet vaurioitua leikkauksen yhteydessä. Mutta se voi olla synnynnäistäkin. Syytä ei varmuudella voi tietää, Ellen kertoo.

Ellen halusi äidiksi jo nuorena.

– En ole koskaan haaveillut rahasta tai urasta vaan suurin toiveeni on aina ollut saada lapsia. Kun olin nuori, kaikki kaverit olivat varmoja, että olen ensimmäinen meistä, josta tulee äiti.

Diagnoosista huolimatta tilanne ei kuitenkaan ollut toivoton. Hänhän saattaisi hoitojen avulla tulla vielä jonain päivänä raskaaksi, ja hän oli myös valmis adoptoimaan.

6,5 vuotta ja 30 000 euroa

Ellenin ja Jarin ensitreffit olivat toukokuussa 2010. He aloittivat koeputkihedelmöityshoidot vielä samana vuonna.

– Päätimme alusta lähtien selviytyä tästä yhdessä. Olemme kannatelleet toisiamme ja puhuneet kaikesta. Surreet yhdessä. Meitä lapsettomuuskriisi on lähentänyt.

Viimeiset vuodet he yrittivät vielä hankkia lasta lahjamunasoluhoitojen avulla. Iltaisin Jari pisti Ellenille hormonipiikin, hoidoista oli todellakin tullut heidän yhteinen juttunsa.

Lahjamunasoluhoitoja tehtiin kahden eri luovuttajan munasoluilla lukuisia kertoja, mutta nekään eivät onnistuneet. Viimeinen hoito tehtiin keväällä 2017. Ellen ja Jari olivat olleet lapsettomuushoidoissa 6,5 vuotta.

Ellen arvelee, että he laittoivat hoitoihin noin 30 000 euroa.

– Viimeisten vuosien aikana puhuimme monta kertaa, että onko tässä enää mitään järkeä. Kannattaako jatkaa. Kun lopulta teimme päätöksen, että lopetamme hoidot, olo keveni heti. Sain yhtäkkiä hirveästi uutta energiaa ja elämäniloa.

Vertaistukea muille

Vuosien varrella Elleniä on vaivannut se, ettei hän ole pystynyt puhumaan lapsettomuudestaan julkisuudessa.

– Olen aina esittänyt iloista ja reipasta, vaikka olen koko ajan kantanut vähän liian raskasta reppua. En halunnut olla epärehellinen, mutta siitä oli vain liian vaikea puhua.

– Toivon, että puhumalla aiheesta julkisesti voin antaa vertaistukea lapsettomuudesta kärsiville.

Ellen haluaa myös muistuttaa, miten yleistä tahaton lapsettomuus on.

– Moni onnistuu saamaan lapsen hedelmöityshoitojen avulla, joten minulla kävi vain todella huono tuuri. Olisi hyvä kuitenkin muistaa, että joka viides pariskunta kärsii jossain vaiheessa lapsettomuudesta. Jokaisen työpaikan lounaspöydässä saattaa olla yksi, jolle aihe on kipeä.

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 16-17/2019, jossa Ellen Jokikunnas kertoo lapsettomuudesta ja adoptiolapsen odottamisesta. Miten lapsettomuus vaikutti Ellenin ja Jarin suhteen alkuun? Mikä ja ketkä ovat auttaneet Elleniä kestämään lapsettomuuden paineet ja surun? Entä miten Ellen lopulta hyväksyi tilanteen? Millaisia ajatuksia Ellenillä on lapsensa tulevaisuudesta? Lue lisää Annan numerosta 16-17/2019 tai tilaa lehden lukuoikeus täältä!