Ellinoora piiloutuu julkisilla paikoilla usein katseilta, mutta tarkkasilmäinen fani yllätti hänet kassajonossa: ”Sulin täysin”

Laulaja Ellinoora on villi lapsi, joka uskoo ihmeisiin. Mutta vaaleanpunaisen kuoren alla asuu myös pieni pessimisti.

Missä säilytät Vuoden naissolistin Emma-patsastasi Ellinoora?

Kotona pianon päällä. Olin työskennellyt lujasti sen eteen, että minut tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin, ja Emma-patsas oli konkreettinen osoitus siitä. Tuntui, että tulin nähdyksi ja että työlläni on jokin merkitys.

Lue lisää: Ellinoora kertoo elämänsä ristiriidasta: ”Ensin toivoo, että joku huomaisi, ja sitten pelkää, mitä hän ajattelee”

Minkä sortin feministi olet?

Ne, jotka työskentelevät kanssani, tietävät, että arvostan itseäni ja puolustan oikeuksiani. Vaadin kohteliasta ja tasa-arvoista käytöstä sukupuolesta riippumatta. Teksteissäni asetun pienemmän ja heikomman puolelle.

Miksi vaaleanpunainen on hyvä väri, Ellinoora?

Vaaleanpunainen yhdistetään yleensä barbieihin tai herkkyyteen ja feminiinisyyteen. Minulle se on voimaväri.

Syksyllä 2017 minulle tuli sellainen tunne, että haluan pastellinvärisen tukan. Väri ei ole kovin räikeä: pääni näyttää siltä, kuin se olisi dipattu hattaraan.

Toissa syksynä minulta ilmestyi levy Vaaleanpunainen vallankumous, jossa yhdistin pinkkiä ja mustaa, hempeyttä ja punk-asennetta. Tuntui, että nyt olen sinut itseni kanssa.

Keitä ovat omat hiljaiset heeroksesi?

Juha Tapion kanssa tekemäni laulu Hiljaisii heeroksii syntyi vuoden 2019 Linnan juh- lien jatkoille. Emme silloin voineet aavistaa, millainen maailma meitä odotti 2020.

Laulumme on kunnianosoitus kaikille hiljaisille puurtajille, kuten sairaanhoitajille, jotka tosin ansaitsisivat myös parempaa palkkaa. Omia sankareitani ovat muun muassa vanhempani, jotka antoivat minun toteuttaa itseäni eivätkä väkisin ohjanneet niin sanottuihin oikeisiin töihin.

Debyyttilevysi oli Villi lapsi. Olitko itse sellainen?

Olin ja olen edelleen! Täytän kohta 27 ja välillä huomaan itsessäni seestymisen merkkejä, mutta ne katoavat saman tien. Kun tekee luovaa työtä, sisäinen lapsi saa innostua ja räiskiä menemään. Sitä puolta itsessäni en halua koskaan kadottaa.

Olemme muuttamassa, ja siivotessani olen luopunut monista tavaroista. Se on tuntunut yllättävän hyvältä. Rakastan yhä lapsen lailla kaikkea kaunista ja kimaltavaa, mutta ne ovat ekstraa – eivät pääasia.

Ellinoora, uskotko ihmeisiin?

Uskon. Oululaisena minussa elää aina pieni pessimisti ja realisti, mutta 60-prosenttisesti olen optimisti. Elämässä tapahtuu paljon sellaista, mihin ei voi itse vaikuttaa. Mutta asenteeseen voi. Jo se, että olen saanut tehdä yhdeksän vuotta musiikkia elääkseni, on eräänlainen ihme.

Miten toimit, jos et halua tulla tunnistetuksi kadulla?

En kulje ruuhka-aikaan ratikalla, eikä minua näe Helsingin yöelämässä. Jos haluan olla rauhassa, naamioidun makuupussimaiseen toppatakkiini, joka peittää pitkän, 162-senttisen runkoni, ja vedän hupun päähän.

Jouluna Oulussa kaupan kassajonossa pikkutyttö tuli kysymään nimeäni. Hymyilin vähän vaivautuneesti. Sitten tyttö sanoi: ”Minun nimeni on Ellinoora, eikö sinunkin?” Sitten hänen äitinsä tuli kiittämään musiikistani. Sulin täysin.

Aina en heti osaa reagoida luontevasti, mutta sekin on vain inhimillistä.

Ihanin palaute, jonka olet saanut fanilta?

Fanitin nuorena sellaisia artisteja kuin The Soundsin Maja Ivarssonia ja Lady Gagaa, jotka näyttivät, että naispoppareiden ei ole pakko esiintyä pienissä vaatteissa ja laulaa seksikkäistä asioista. Poppari voi olla monella tapaa.

Ilahdun aina, kun fani kertoo, että olen osannut pukea hänen ajatuksensa sanoiksi. Silloin tulee molemminpuolinen tunne siitä, että emme ole ajatuksinemme yksin.

Lue lisää: Laulaja-lauluntekijä Ellinoora paljastaa: ”Pelottavinta tässä maailmassa on olla oma itsensä”