Elokuvantekijä Marko Röhr selviytyi perhetragediasta: ”Elämän jatkuminen on paras lääke suruun”

Elokuvantekijä, isä, aviomies ja vapaasukeltaja. Marko Röhr, 57, on saanut elämältä paljon ja toteuttanut unelmiaan. Kerran kohtalo puuttui peliin niin, että hän joutui aloittamaan nollapisteestä.

Marko Röhr, 57, on kauppakorkeakoulussa taloustieteitä opiskellut ohjaaja, tuottaja ja kirjoittaja, tai kuten hän tiivistää: elokuvantekijä. Luontoaiheiset Metsän tarina ja Järven tarina, Ailo – pienen poron suuri seikkailu sekä Luontosinfonia ovat töistä tunnetuimpia, mutta tuttuja ovat myös draamat, kuten Talvisota ja Rukajärven tie.

– Olen yrittänyt toteuttaa unelmiani. Tosin aina ei riitä, vaikka on kuinka optimisti, hän sanoo Annan Tässä iässä -haastattelussa.

Marko on syntynyt hyvään kotiin, jossa harrastettiin kulttuuria. Hän on ollut muutenkin vähän hannuhanhi, mutta kerran kohtalo on pysäyttänyt hänet kovimman kautta.

”Yhtäkkiä olin leski ja yksinhuoltaja”

”Tapasin alle 25-vuotiaana ensimmäisen vaimoni Hannelen ja saimme melko pian Axelin ja Etelin. Elimme yhdessä, ja teimme työtä, kunnes tuli vuosi 2000.

Olin 38-vuotias ja unelma-ammatissani. Palkittu elokuvani Rukajärven tie oli valmistunut edellisenä vuonna, ja kaikki oli kohdillaan. Luulin olevani kaiken kokenut, kunnes kohtalo pysäytti oikein pahimman kerran.

Hannele oli impulsiivinen taiteilija, ja hän oli ollut jo muutaman vuoden ajoittain masentunut. Hän sai hyvää hoitoa, ja yritimme tukea häntä kaikin tavoin.

Ihmisellä on oma tahto ja oikeus omiin päätöksiin. Lopulta Hannele ei jaksanut enää, emmekä voineet auttaa häntä. Axel oli silloin 11- ja Etel 8-vuotias. Yhtäkkiä olin leski ja yksinhuoltaja ja aloitin elämäni nollapisteestä.

”Meren valkeat enkelit auttoivat ja tukivat minua.”

Onneksi Espanjassa asuva sisareni otti lapseni puoleksitoista kuukaudeksi huostaansa. Minä pakenin Vienanmerelle ja Pohjois-Kanadaan sukeltamaan ja kuvaamaan maitovalaita.

Se oli minulle elintärkeä matka, uusi alku. Luonto on minulle pyhä, ja maitovalas on älykäs ja kiinnostava eläin. Nämä meren valkeat enkelit auttoivat ja tukivat minua, ja pääsin taas jaloilleni. Vähitellen sain takaisin uskoni elämään.”

”Satu pelasti meidät ja teki perheestämme taas perheen”

”Minulla on ollut melkein koko aikuisikäni lapsia, ja isyys määrittää minua tosi paljon. Olen onnekas, että olen saanut siirtää heille omia tärkeitä juttujani ja arvojani. Olen touhunnut heidän kanssaan luonnossa, urheillut, pelannut, lukenut sekä innostanut harrastamaan.

Jouduin kokemaan, kuinka hauras elämä on, ja sitä kautta olen oppinut, että elämän jatkuminen on paras lääke suruun. Lapsissa elämän jatkuminen on konkreettista.

Uusi onni alkoi, kun törmäsin kotini lähellä nykyiseen vaimooni Satuun. Ulkoilutimme molemmat koiriamme, ja kävi niin, että koiramme kiinnostuivat toisistaan.

Meillä on Satun kanssa samanlaiset arvot, rakastuimme nopeasti, muutimme yhteen ja menimme naimisiin. Saimme melko pian kaksi tyttöä, Linnéa on nyt 16- ja Mariel 13-vuotias. Satu pelasti minut. Hän teki perheestämme taas perheen, ja hän on ollut aina äiti kaikille neljälle lapsellemme.”

Luit lyhennelmän Annan Tässä iässä -jutusta, jossa Marko Röhr kertoo muun muassa, mitä hän on oivaltanut vanhenemisesta, miksi omia unelmia on tärkeä toteuttaa ja miksi hän ei ole koskaan kärsinyt 165 sentin pituudestaan. Lue juttu Annasta 28/2019 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!