Emilia Vuorisalmi on kokenut epäonnisia rakkauksia ja pettymyksiä: ”Sen sijaan, että pettymykset olisivat saaneet minut voimaan vain huonosti, olen pystynyt luomaan itseni uudelleen”
Lääkäri ja tietokirjailija Emilia Vuorisalmi muistuttaa, että vaikka välillä voi tuntua toivottomalta, monet elämän parhaista ratkaisuista syntyvät usein vaikeuksien kautta.
Emilia tietää, että muutokset eivät kohtele kaikkia tasa-arvoisesti.
Lääkäri ja tietokirjailija Emilia Vuorisalmi muistuttaa, että vaikka välillä voi tuntua toivottomalta, monet elämän parhaista ratkaisuista syntyvät usein vaikeuksien kautta.
Miten on mahdollista, että ihminen voi rakkauden tilassa aina niin hyvin?
Tätä kysymystä Emilia Vuorisalmi, 41, on pohtinut jo vuosia.
Viisi vuotta sitten hän julkaisi tietokirjan Sekaisin lovesta, jossa kävi läpi, mitä meissä tapahtuu rakkauden eri vaiheissa eli miltä rakkaus näyttää aivoissa. Ennen kirjan kirjoittamista Emilian parisuhde oli juuri kariutunut. Sydänsurut saivat hänet voimaan huonosti jopa fyysisesti, ja hän halusi selvittää, mitä aivoissa ja elimistössä oli tapahtunut.
– Kirjan kirjoittamisen jälkeen voin edelleen huonosti. En nukkunut kunnolla, kärsin kovista selkäkivuista ja oloni oli usein ahdistunut, Emilia muistelee.
Pohtiessaan syitä kurjuudelleen hän mietti, että on oltava jokin keino päästä rakastumisen kiintymistilaa vastaavaan tunnetilaan ilman parisuhdetta. Miten löytyisi keino, jolla elimistön rakkaushormonit voisi valjastaa hyötykäyttöön ja ottaa rakkauden hyvää tekevät vaikutukset omaan haltuun?
Siinäpä kysymys!
Emilian uuden kirjan nimi on Rakkaus haltuun.
Vuosien pohtimisen jälkeen hän on kehittänyt yhdeksän kysymyksen mallin, jonka mukaan syntyy rakkauden resepti. Kysymyksiin vastaamalla jokainen voi ohjata omaa toimintaansa kohti rakkauden kaltaista hyvän olon tunnetta ja sen siivittämää elämää.
Kirjan käsikirjoitus on viittä vaille valmiina Emilian työpöydällä, eikä hän halua puhua siitä vielä tämän enempää. Koronaepidemian aiheuttama pysähdys on antanut hänelle aikaa viimeistellä kirjassa esitettyjä ajatuksia ja johtopäätöksiä.
Viime kuukausien poikkeusolot ja niiden vaatima aika eristyksessä kotona ovat suorastaan luoneet ”laboratorion”, jossa Emilia parhaillaan todistaa, että hänen ajatuksensa rakkaushormonien käyttöönotosta toimii.
– Olen toiminut mallini mukaan ja voin tällä hetkellä oikein hyvin, vaikka kaikki voisi olla aivan toisin. Takanani on vauvavuosi, ero ja muutto, ja kyllähän meitä kaikkia on tänä keväänä koeteltu, koronaviruksesta itsekin sairastunut Emilia sanoo.
Emilia Vuorisalmi: ”Visuaalisuudella on valtava merkitys mielialaan”
Länsihelsinkiläisellä asuinalueella pienkerrostalon parvekkeet aukeavat kohti merta. On yllättävän helppo arvata, mikä niistä kuuluu Emilian ja hänen kahden lapsensa uuteen kotiin. Sen täytyy olla tuo, jolla on paljon keltaisia narsisseja ja iso värikäs kukkakimppu pöydällä. Kimpussa on keltaisia, valkoisia, oransseja ja vaaleanpunaisia kukkia.
Emilia muutti 2- ja 14-vuotiaiden lastensa kanssa uuteen kotiin viime syksynä. Parin vuoden suhde kuopuksen isään päättyi kesällä, ja edessä oli uuden kodin etsiminen. Unelma-asunto 1970-luvun talossa oli kuin pommin jäljiltä, mutta Emilia pani tuulemaan ja onnistui tekemään asunnossa ison mutta nopean remontin.
Nyt koko koti on yhtä aurinkoinen kuin parvekkeen kukat. Isoista ikkunoista näkyy merelle, seinät ja huonekalut ovat vaaleita, ja niiden rinnalla on heleän pastellinsävyisiä mattoja, tyynyjä ja tauluja.
– Olen onnellinen, että ehdin sisustaa, ennen kuin eristys alkoi. Visuaalisuudella on valtava merkitys mielialaan, Emilia sanoo ja nyökkää sohvan edessä vaaleanpunaisena ja kullankeltaisena kiiltelevää mattoa kohti. Samalla hän tarjoilee vihreää matcha-teetä pinkistä kupista liilan värisellä lautasella.
Keskellä olohuonetta on tiipii. Teltta on Emilian kaksivuotiaan pojan, mutta Emilia lainaa sitä, kun hän äänittää kotonaan DocEmilia-sivustolla julkaisemaansa podcastia. Silloin hän istuu tiipiissä lootusasennossa ja keskustelee ohjelmansa asiantuntijavieraan kanssa netin kautta.
Viime viikkojen vakiovieras on ollut psykologi ja traumapsykoterapeutti Hanna Markuksela. Hänen kanssaan Emilia on käynyt läpi keinoja, joilla vaalia kehon ja mielen terveyttä kuormittavissa elämäntilanteissa. He ovat puhuneet podcasteissa stressinhallinnasta, peloista, parisuhteesta ja muun muassa sinkkujen paineista viime aikoina, kun uusien ihmisten kohtaaminen on ollut lähes kiellettyä.
Sujuvia keskusteluja kuunnellessa on vaikea uskoa, että Hanna ja Emilia eivät ole koskaan tavanneet toisiaan fyysisesti.
– Olemme esimerkki siitä, että eristyksen aikana voi löytää myös uusia ihmisiä, Emilia sanoo.
– Seurasimme toisiamme somessa ja vaihdoimme ajatuksia aluksi toistemme seinillä. Jossain vaiheessa lähetin Hannalle viestin, että tekisimmekö podcast-jakson yhdessä. Innostuimme toistemme ajatuksista niin, että keskusteluistamme on tullut jo sarja, jota jatkamme yhä. Samalla meistä on tullut myös hyviä ystäviä.
Lääkärin työ ei ollut Emilialle alun perin kutsumusammatti
– Lääkärin työ ei ollut minulle alun perin kutsumusammatti, Emilia tunnustaa.
Häntä naurattaa muistella, miten lukiolaisena mietti, pyrkiikö oikeustieteelliseen vai lääkikseen, ja päätyi lääkikseen katseltuaan tv:stä Teho-osastoa ja sen päätähteä George Clooneyta.
Sittemmin tilanne on muuttunut.
– Lääkärin ammatista on tullut minulle kutsumus, Emilia sanoo napakasti.
Lääkärinä hän on jo pitkään pohtinut, miten ihmiset saisi pysähtymään ja miettimään sitä, mikä elämässä oikeasti on merkityksellistä. Koronakriisin aikaan hänen huolensa ihmisten jaksamisesta on entisestään kasvanut. Emilia toivoo, että poikkeustilanteessa, kuormittavien muutosten keskellä jaksaisimme havaita muutoksen tuomat mahdollisuudet.
Emilia puhuu autopilotilla eletystä elämästä.
– Moni meistä on elänyt elämää, jota ohjasi autopilotti. Jatkoimme joka päivä samaa rataa ja olimme koukuttuneita rutiineihimme. Alitajunta vei meitä tottuneesti eteenpäin.
– Korona käänsi autopilotin pois päältä. Alitajunta ei enää ohjaakaan meitä, vaan nyt on havahduttava ja tehtävä itse uusia valintoja. Moni huomaa toimivansa näin jo arjen pienissä asioissa. Enää ei tehdäkään samoja ruokia kuin ennen, vaan kokkaillaan rauhassa ja kokeillaan vaikka jotakin uutta. Ruuan laitto ja syöminen liittyvät myös perheen yhteiseen aikaan, josta on haaveiltu ja jota yhtäkkiä on enemmän kuin ennen.
Emilia pitää pysähdystä arvokkaana.
– Se tuo jokaiselle mahdollisuuden miettiä, onko entinen elämä ollut sellaista kuin on toivonut, mitä siinä haluaa muuttaa ja millaiseen elämään tahtoo palata, kun olot normalisoituvat.
Samalla Emilia tietää, että muutokset eivät kohtele kaikkia tasa-arvoisesti.
– Tässä ajassa on tuhansia erilaisia tarinoita. Monelta menee työ, toinen on perussairas ja kokee siksi itsensä turvattomaksi. Yksinhuoltaja pelkää omaa sairastumistaan, tai hedelmällisyyshoitoa pitkään odottanut pari menettää toivonsa, kun hoidot ovatkin tauolla, Emilia luettelee ja toivoo, että ihmiset eivät nyt sinnittelisi yksin vaan rohkaistuisivat pyytämään apua, jos omat voimavarat uhkaavat ehtyä.
– Haastava aika herättää myös halun auttaa, Emilia uskoo.
Hän muistuttaa, että vaikka välillä voi tuntua toivottomalta, monet elämän parhaista ratkaisuista syntyvät usein vaikeuksien kautta.
– Olemme uskomattoman sitkeitä. Romahtamisen jälkeenkin pystymme useimmiten kokoamaan itsemme ja nousemaan, vaikka se tuntuisi jossakin vaiheessa mahdottomalta, hän sanoo.
Emilia Vuorisalmi: ”Pystyn sietämään paineita paremmin kuin ennen”
Rakkaustohtori – niinhän Emiliaa on kutsuttu jo hänen ensimmäisen kirjansa jälkeen – vertaa isoja, yllättäviä muutoksia elämässä rakastumisen aivokemialliseen tilaan.
– Aivot ovat plastiset. Niillä on kyky mukautua uuteen. Kun autopilotti menee pois päältä ja ryhdymme toimimaan tietoisesti, synnytämme aivoihimme uusia hermoratoja. Ne mahdollistavat uusien käytösmallien ja rutiinien muodostamisen.
– Muutoksissa aivomme mukautuvat uusiin vaatimuksiin. Siihen perustuu myös resilienssi eli ominaisuus, josta nykyisin puhutaan paljon ja jolla tarkoitetaan psyykkistä joustavuutta ja palautumiskykyä, Emilia selittää.
Resilienssiä voi kehittää, ja sitä syntyy itsestään. Jo normaali elämänkokemus kasvattaa paineensietokykyä.
Emilialla on tästä omaa kokemusta. Hän on kokenut epäonnisia rakkauksia ja pettymyksiä monta kertaa. Aina hänkään ei ole jaksanut nähdä muutoksia mahdollisuutena.
– Kokemusteni vuoksi tunnen, että nykyisin pystyn sietämään paineita paremmin kuin ennen. Sen sijaan, että pettymykset olisivat saaneet minut voimaan taas vain huonosti, olen pystynyt luomaan itseni uudelleen, hän sanoo.
Näin kävi myös silloin, kun parisuhteen purkautuminen johdatti hänet tutkimaan rakastumisen aivokemiaa. Uusi tieto antoi hänelle valmiuksia ja työkaluja käsitellä sydänsuruja. Se taas on poikinut kohta kaksi kirjaa ja tehnyt Emiliasta suositun hyvinvointiluennoitsijan.
Hengitysharjoituksilla Emilia tasapainottaa nopeasti mieltään
Tänä keväänä koronakriisi vei puhujakeikat. Emilia sanoo, että hänen arkensa on nyt hyvin pientä. Alkuviikosta, kun kuopus on isällään, hän ottaa vastaan potilaita lääkärikeskuksessa ja kirjoittaa uutta kirjaa kotonaan. Loppuviikon hän on lastensa kanssa kotona.
– Otan kaiken irti pienen lapsen kanssa seikkailuista lähimetsässä ja rannalla. Tänä keväänä olen antanut itselleni luvan nauttia joka hetkestä, jona voin kokea iloa. Olen ylpeä esikoisestani, joka on pystynyt hoitamaan kotikoulun ja tanssitreeninsä itsenäisesti.
Emilia on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, jossa hän on DocEmilia-brändillään mukana monessa kanavassa. Tarjolla on muun muassa verkkokurssi sydänsuruista toipumiseen.
Jakaessaan seuraajilleen vinkkejä jaksamiseen Emilia on usein oma testihenkilönsä. Jooga, hengitys- ja mielikuvaharjoitukset, liikunta, ulkoilu sekä kylmäuinti kuuluvat hänen selviytymisvalikkoonsa. Aistiherkkänä hän uskoo tuoksujen, äänten ja kosketuksen voimaan.
– Poikani saattaa edelleen herätä yöllä, ja silloin hän tulee usein viereeni. Kun en saa riittävästi unta, jooga nidra -hetki päivällä tuo riittävän levon. Jaksan taas iltaan, eikä uneni laatu heikkene ylikuormituksen takia. Hengitysharjoituksilla tasapainotan nopeasti mieltäni, jos olen kiihtynyt tai ahdistunut.
Emilia sanoo, että pakko on hyvä muusa. Iänikuinen oikeasta ravinnosta puhuminen, liikkumaan kehottaminen tai hengitysharjoituksista muistuttaminen saattavat kuulostaa väsyttäviltä, mutta näiden tapojen terveellisyys sekä mielelle että keholle on tieteellisesti todistettu. Niihin kannattaa jaksaa tukeutua.
– Uusien elämäntapojen omaksuminen on taas uusi mahdollisuus. Kun poikkeusaika on ohi, nyt omaksutut hyvät käytännöt jäävät arkeemme ja auttavat meitä voimaan entistä paremmin, Emilia toivoo.
Hän muistuttaa hyvin tutuista asioista.
– Juominen unohtuu usein paineisissa tilanteissa, sillä stressihormonit vievät janon tunteen. Juomme aamulla kupin kahvia tai teetä. Puoliltapäivin ihmettelemme, miksi olo tuntuu huteralta ja mieltä kiristää. Huonon olon takana saattaa olla silkka nestehukka.
Emilialla on tapana kaataa itselleen joka päivä kauniiseen lasiin kuplivaa kivennäisvettä ja puristaa siihen hieman sitruunaa. Kun siitä on tullut rutiini, hän muistaa myös juoda.
Koronavirus hallitsee nyt yleistä keskusteluamme
Emilia tietää, että koronavirus hallitsee nyt yleistä keskusteluamme. Se on panemassa arvomme uuteen järjestykseen ja on jo sekoittanut arkemme.
Maaliskuun lopussa hän sairastui itsekin koronaviruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin. Oireiden aikana otettu nenänielunäyte oli negatiivinen, mutta huhtikuun lopussa vasta-ainetesti ja siitä tehty seerumivarmennus kertoivat Emilian sairastaneen taudin.
Onnekseen hän oli päättänyt jäädä maaliskuussa tekemänsä ulkomaanmatkan jälkeen yli kolmeksi viikoksi eristykseen.
Kaiken keskellä Emilialla on meille jokaiselle muistutus:
– Korona on kollektiivinen kokemus. Se tekee siitä suuren. Todellisuudessa kohtaamme elämämme aikana monia sitä paljon suurempia kriisejä.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 20/2020.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous