Julkkikset

Emma Kimiläinen pui terapiassa itsekästä suhdettaan työhönsä: ”Pienen lapsen äitinä jouduin miettimään asennettani”

Kilpa-autoilija Emma Kimiläinen, 30, on löytänyt elämäänsä tasapainon. Siinä on auttanut oivallus siitä, ettei anna työn määritellä itseä. Ja siitä, ettei elämää voi elää muita varten.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Sampo Korhonen

Emma Kimiläinen oivalsi, että ammatti ei saa määrittää koko identiteettiä

Kilpa-autoilija Emma Kimiläinen, 30, on löytänyt elämäänsä tasapainon. Siinä on auttanut oivallus siitä, ettei anna työn määritellä itseä. Ja siitä, ettei elämää voi elää muita varten.

Kilpa-autoilija Emma Kimiläinen tulee tapaamiseen suoraan sushi-lounaalta, joten hän ei halua syödä eikä juoda mitään. Kahvin tai teen juomista hän ei harrasta, ja muutenkin kaikki on ”erittäin jees”.

Läsnäoleva ja vilkkaan oloinen Emma Kimiläinen on helppo kuvitella auton rattiin reagoimaan nopeasti vaihtuviin tilanteisiin.

Emma Kimiläinen huomasi, ettei ole vain kilpa-autoilija

”Aloitin ajamisen kolmivuotiaana ja kilpailin ensimmäisen kerran viisivuotiaana. Ajaminen on intohimoni, ja olen peloton, rohkea ja erittäin kilpailuhenkinen. Silti ammattini ei yksin määritä minua: en ole vain kilpa-autoilija.

Olin välillä useamman vuoden kisaamatta, ja lapsen syntymän jälkeen minulle ilmaantui täysin puskista mahdollisuus palata kilparadoille. Se jännitti todella paljon.

En ollut ajanut neljään vuoteen metriäkään millään kilpa-autolla, en edes kartingia, enkä pitänyt paluuta pitkän tauon jälkeen enää edes mahdollisena. Jouduin henkisesti kovan paikan eteen, kun minun piti yhdistää paljon uhrauksia vaativa kilpaurheilu lapsiperhearkeen.

Tein töitä mentaalivalmentajan kanssa saadakseni jännityksen kuriin ja kävin myös terapiassa puhumassa haasteistani huippu-urheilijan ja äidin roolin yhdistämisessä. Olin suhtautunut kilpaurheiluun aina erittäin itsekkäästi ja intohimoisesti, mutta pienen lapsen äitinä jouduin miettimään asennettani.

Uran paineet tuntuivat kasvavan ja huomasin, että monet aiemmista vahvuuksistani olivatkin muuttunut heikkouksiksi. Ymmärsin, että liiallinen yrittäminen johtaa vain epäonnistumisiin, ja epäonnistumiset masentavat sitä enemmän, mitä latautuneempi olen ollut saavuttaakseni tavoitteen.

Kesti kaikkiaan miltei kolme vuotta, kunnes palaset loksahtivat paikoilleen. Vaikka olen nyt jopa entistä kunnianhimoisempi, minulla on useita varasuunnitelmia, ja tiedän, etten jää herkästi tyhjän päälle. Olen ollut töissä radiossa ja televisiossa, kirjoittanut kirjan, luen­noin erilaisissa tilaisuuksissa ja voisin tehdä elääkseni paljon muutakin.

Oman identiteetin hyväksyminen on onnellisuuden ydin. Mielestäni avainasia siinä on, ettei määritä itseään pelkästään työn kautta.”

Muiden virheitä on turha pelätä

”Olen loukkaantunut useita kertoja ja viime vuonna yhdessä kisassa jouduin pahaan onnettomuuteen. Tilanne oli yllättävä. Toinen auto tuli kylkeen, enkä olisi millään voinut nähdä sitä. Sain vakavia vammoja niskaani ja jouduin jättämään puolet kauden kisoista väliin.

Onnettomuus aiheutti minulle neurologisia kipuja ja oireita. Tiesin, että jokainen pään tai niskan alueelle osuva isku olisi entistä vahingollisempi, ja kolarin aiheuttama vamma oli jo kymmenes alueella. Kukaan ei kuitenkaan kuollut, ja tiesin toipuvani, joten keskityin vain kuntoutumiseen.

Päätin heti, että palaan radalle entistä vahvempana. Olin valmis ottamaan riskin, koska tiedän, mitä teen ja tiedän olevani hyvä ajaja. Tajusin, että muiden virheisiin en voi vaikuttaa, joten niitä on turha pelätä.

Minun piti kuitenkin odottaa kärsivällisesti ja toivoa, että tilanne normalisoituisi ja huippulääkärit löytäisivät keinoja, joilla oireeni saataisiin kuriin, jotta pääsisin taas kilpailemaan.

Oikeiden hoitojen löytymiseen ja toipumiseen meni muutama kuukausi, ja pääsin lopulta ajamaan kauden kolme viimeistä kisaa. Niistä keräsin porukan eniten pisteitä: voitin, tulin toiseksi ja viidenneksi.”

Emma Kimiläinen oivalsi, että liikkuvuutta täytyy kehittää koko ajan”

”Laji on muokannut kroppaani. En esimerkiksi ole luontaisesti notkea vaan pikemminkin taipuisa rautakanki niin kuin valmentajani sanoo nauraen.

Olen huomannut, että minun täytyy kehittää liikkuvuuttani koko ajan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän hyvästä liikkuvuudesta on hyötyä palautumisessa sekä vammojen ennaltaehkäisyssä. Harjoittelen kuutena päivänä viikossa. Treenini koostuvat nyrkkeilystä, karatesta, monipuolisesta kuntosalitreenistä ja lihashuoltoharjoituksista.

Vahvinta kehossani on niska. Ei ehkä uskoisi, mutta minulla on kuusi kertaa isompi lihasmassa niskassani kuin keskivertomiehellä. Pääni pysyy hyvin pystyssä ja ryhti suorana.

Olen tyytyväinen kroppaani. Muutan ruokavaliotani sokerittomaksi, jos oloni on epämukava tai väsynyt. Tykkään herkutella, mutta arkielämässä ruoka on polttoainetta. Olen kaikkiruokainen, eikä eettisyys ole toistaiseksi ohjannut valintojani esimerkiksi vegaaniin suuntaan. Suosin laadukkaita, kotimaisia ja puhtaita ruoka-aineita. Tunkkainen, rasvainen ja ylikäsitelty ruoka ei ole minun makuuni.

Myös uni on tärkeä osa hyvinvointiani. Olen aina ollut tosi hyvä nukkuja ja tarvitsen unta kahdeksasta yhdeksään tuntia joka yö. Usein menen nukkumaan yhdentoista aikaan illalla ja herään aamulla kahdeksan maissa.

Näen paljon unia ja opin asioita myös nuk­kuessani. Saatan esimerkiksi ennen kilpailuja ajaa rataa koko yön unessani ja tallennan jokaisen mutkan muistiini.

Matkustamisen aiheuttamasta aikaerosta selviän liikunnan, hyvien yöunien, ravitsevan ruoan sekä riittävän nesteytyksen avulla.

Läheiset auttavat tasapainon löytämisessä

”Lapsena olin huoleton ja vauhdikas, silloisella termillä kuvattuna poikatyttö. Kuvaavaa on, että minua ja isoveljeäni kutsuttiin Kimiläisen veljeksiksi. Isoveljen lisäksi minulla on pikkusisko, ja lapsuuteni perheyhteisö on yhä vahva ja tiivis. Meitä on rakastettu ja kehuttu sekä kannustettu uskomaan, että meistä voi tulla mitä vain. Ehkä turvallisesta ja kiin­teästä kotitaustasta johtuen itseluottamukseni on luonnostaan hyvä. Minun ei ole koskaan tarvinnut hakea huomiota.

Olen ollut mieheni [Timo Liuski] kanssa yhdessä yksitoista vuotta, ja hän on kuusivuotiaan Fanni-tyttäreni ohella rakkainta, mitä minulla on. Parhaimpia hetkiä ovat aamut, kun tyttäremme kömpii sänkyymme peiton alle ja käperrymme perheenä isoon haliin. Se on ihana tapa aloittaa päivä.

Olen ollut luonteeltani kärsimätön, ja kärsivällisyyden opetteleminen on ollut isoin läksyni. Pitkä parisuhde, oma lapsi ja vaiheikas ura ovat koulineet minua kaikista eniten. Mieheni ja tyttäreni ansiosta olen parempi ajaja ja tasapainoisempi ihminen kuin olisin ilman heitä. Intohimoinen urheilu sekä muu tekeminen ja oleminen ovat nyt tasapainossa.”

”En elä elämääni muille”

”Olen ekstrovertti ja viihdyn monenlaisten ihmisten seurassa. Mieluiten hakeudun kuitenkin niiden seuraan, jotka antavat enemmän kuin ottavat. Tietenkin ihmisillä on erilaisia vaiheita ja tosiystävien kanssa pidetään yhtä hyvinä ja huonoina hetkinä, mutta elämäntapavalittajia tai oman potentiaalinsa hukkaan heittäjiä en jaksa.

Kilpailijana on pakko olla itsekeskeinen, mutta arkielämässä otan muut huomioon. Viihdyn hyvin myös yksin. Yksinolo on tär­keää erityisesti keskittymisen hetkillä, kun treenaan, opiskelen tai kirjoitan.

Olen ymmärtänyt, että vaikka yhteistyö on kaiken perusta, en elä tätä elämää kenellekään muulle kuin itselleni.”

X