Kirjailija Lorna Byrne: ”Enkelit kertoivat, että mieheni kuolee nuorena”

Irlantilainen enkelikirjailija Lorna Byrne näkee enkeleitä. Anna tapasi Lornan vuonna 2012, jolloin hän kertoi enkelikokemuksistaan ja siitä, miten hänkin janoaa ihan tavallista romantiikkaa.

Pääsylipussa lukee Message of Hope – Lorna Byrne. Se näyttää samalta kuin lippu minkä tahansa supertähden konserttiin. Samanlainen lippu on kaikilla näillä 2 500 ihmisellä, jotka nyt odottavat idolinsa nousemista tänne Finlandia-talon lavalle.

Yleisöstä lähes kaikki ovat naisia, eri-ikäisiä. Mukana on paljon myös hyvin nuoria naisia, jopa teinejä.

Suurin osa naisista on pukeutunut kuin olisivat tulossa tapaamaan tärkeää yhteistyökumppania. Vain parilla pitkätukkaisella punapäällä on yllään jotain vaaleanpunaista ja liehuvaa. Ai hei! Täällähän on yksi tuttukin.

Illan irlantilainen tähti on saapunut Helsinkiin Hollannista ja täältä hänen täysiä suuria saleja vetävä maailmankiertueensa jatkaa Viroon, Tanskaan, Saksaan, Sveitsiin ja New Yorkiin.

Aika hyvin lähes koko elämänsä köyhyydessä eläneeltä 58-vuotiaalta leskirouvalta. Aika hyvin naiselta, joka ei ole lukenut yhtään kirjaa. Koska ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Mutta jolta on silti ilmestynyt jo kolme kirjaa.

Kaikki nämä ihmiset ovat täällä siksi, että he uskovat, ehkä, että illan tähdellä on taito, joka kiinnostaa heitä. He uskovat, että Lorna Byrne näkee enkeleitä. Kuin ne olisivat lihaa ja verta.

Aika hyvin uskoteltu.

Onko Lorna ainoa ihminen maailmassa, joka näkee enkeleitä?

Lorna Byrne syntyi köyhään suurperheeseen ja sai kaksivuotiaana lääkäriltä diagnoosin: jälkeenjäänyt. Sellaisena osa sukulaisista on pitänyt häntä aikuisiälle asti.

Odottaessaan sairaalassa kolmannen lapsensa syntymää Lorna kuuli isoäitinsä puhuvan hänestä salaa, vaikka tämä tiesi Lornan olevan kuulolla. Isoäiti sanoi Lornan olevan onnekas, ettei hänen pojistaan tullut samalla tavalla tai vielä pahemmin jälkeenjääneitä kuin hän.

Lorna vietti lapsuutensa lähinnä enkeleiden kanssa seurustellen. Muu perhe ei niitä nähnyt, eikä oikeastaan Lornaakaan. Tytöstä tuntui, ettei kukaan välitä, missä hän milloinkin viipottaa. Ei edes eikä varsinkaan oma äiti.

Nyt tiedetään, että Lorna kärsii vaikeasta sanasokeudesta, eikä siksi oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Aiemmin hän saneli kirjansa nauhoille, jotka hänen agenttinsa purki. Nykyään tietokone kääntää hänen puheensa suoraan tekstiksi. Kukaan ei enää pidä häntä jälkeenjääneenä. Aika moni pitää häntä edelläkävijänä.

Byrnen omaelämäkerta Enkeleitä hiuksissani nousi neljä vuotta sitten myyntilistojen kärkeen ympäri maailmaa. Oxfordin yliopiston islamin tutkimuksen professori Tariq Ramadan valitsi sen vuoden kirjakseen American Foreign Policy -lehdessä. Ramadania pidetään yhtenä maailman johtavista ajattelijoista, muistutti Kauppalehti Optio -elokuussa jutussaan Lorna Byrnestä.

Byrne on nykyisin tuttu monien laatulehtien lukijoille ja BBC-kanavan katsojille. Esikoiskirja on käännetty 26 kielelle yli 50 maassa. Suomessa Byrnen kirjoja on myyty yli 80 000 kappaletta.

Mutta onko Lorna Byrne sitten ainut ihminen maailmassa, joka näkee enkeleitä?

On. Mutta tulevaisuudessa asiat saattavat muuttua. Näin Lorna Byrne kertoo kahvitellessamme Helsingin kauppatorilla. Tosin vastasyntyneillä voi olla taito tallella, sillä he ovat juuri tulleet taivaasta, Byrne tarkentaa.

– Ihmiset ovat kertoneet minulle nähneensä enkeleitä, mutta aina on käynyt ilmi, että he ovat vain uneksineet tai nähneet valoja tai välähdyksiä. Minä näen enkelit yhtä selvästi kuin näet sinut nyt siinä, Lorna sanoo.

Lorna on lupautunut selostamaan, mitä hän näkee ympärillään tänä tavallisena perjantaina Helsingin kaduilla.

Näkeekö hän enkeleitä? Kyllä.

Siinä on yksi.

Millaisia ovat Ville Niinistön enkelit?

Enkeli valuttaa puolukoita sormiensa välistä. Nyt se kääntää katseensa meitä kohti ja velmuilee. Lornaa naurattaa. Käännyn katsomaan, mutten tietenkään näe enkeliä. Näen Loka Laitisen. Ärhäkäs kolumnisti juo kahvia viereisessä pöydässä.

Lorna kertoo, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli, joka on hänen seuranaan aina ja joka lopulta johdattaa hänen sielunsa taivaaseen. Marjaenkeli ei ole kenenkään suojelusenkeli, vaan joku muu enkeli. Joitain ihmisiä ympäröi monta enkeliä. Kuten miestä, joka äsken ohitti meidät. Harmaaseen pikkutakkiin pukeutunut mies ylitti tien muutamalla loikalla.

– Tuo mies, Lorna sanoo ja kääntyy katsomaan miehen perään.

– Näin hänen seurassaan peräti neljä enkeliä.

Yksi enkeleistä liikkui miehen vasemmalla puolella, kaksi muuta oikealla. Neljäs, suojelusenkeli, näkyi miehen pään yläpuolella.

– Enkelit vaikuttivat vakavilta. Näytti kuin ne olisivat yrittäneet kuiskuttaa miehen mieleen jotain, mutta en ole varma, kuuliko mies, Lorna sanoo.

Mies oli ympäristöministeri Ville Niinistö, matkalla presidentin esittelyyn.

Entä Loka Laitinen? Pyöriikö hänen ympärillään yhtään enkeliä? Käännytään katsomaan.

Emme saa koskaan tietää. Loka on ehtinyt lähteä.

Lapset tiesivät, että Lorna on erilainen

Mikä mahtaa olla ilkeintä, mitä Lorna on elämässään tehnyt? Kävelemme taas, ja Lorna pysähtyy pohtimaan asiaa.

– Voi, en osaa sanoa, mitään ei nyt tule mieleeni, hän pahoittelee ja nauraa päälle.

Hän on siis lähes enkeli itsekin?

– En ole, olen aivan tavallinen ihminen.

Väitän vastaan, sillä aivan tavallinen ihminen ei näe enkeleitä eikä varsinkaan ole tavannut itse Jumalaa. Lorna on, Portaat taivaaseen -kirjan sivuilla 48, 49 ja 50. Ja lisäksi hän parantaa ihmisiä sairauksista.

– Minä en osaa parantaa ketään, mutta joskus Jumala parantaa jostain syystä joitain ihmisiä minun välitykselläni, Lorna korjaa, lempeästi.

Lornan lapset saivat lukea äitinsä kyvyistä vasta tämän kirjasta, tosin ennen sen julkaisua. Hän halusi säästää lapset tiedolta mahdollisimman pitkään. Nyt Lornan lapset ovat 16-vuotiasta kuopusta lukuunottamatta jo aikuisia. Miten he reagoivat asiaan?

– He ryntäsivät halaamaan minua ja sanoivat, että äiti, tiesimme, että olet jollain tavalla erilainen. Nyt ymmärrämme, miksi kotonamme ramppasi koko lapsuutemme ajan kaljuja lapsia, sinä yritit parantaa heitä!

Vaikka Lorna ei kertonut kenellekään näkevänsä enkeleitä, tieto hänen parantajankyvyistään levisi suusta suuhun. Jää hieman epäselväksi, kuinka monta ihmistä Lorna, anteeksi Jumala, on parantanutmutta osa on ilmeisesti kuntoutunut käsittämättömästi. Kaikkia Lorna on lohduttanut kertomalla, ettei kukaan meistä oikeasti kuole. Että meidän kaikkien sielumme elävät ikuisesti.

Mikäs sen mukavampaa. Ehkä.

Lue myös: Yllättävän parantumisen kokenut Kirsi Ranto: ”Ääneni palasi, kun löysin sisäisen rauhan”

Enkelit kertoivat, että Lornan mies kuolee nuorena

Mutta siitä Lornan ilkeimmästä tempusta. Ehkä minä voin vastata kysymykseen hänen puolestaan. Lorna kertoi kirjassaan koko maailmalle, että hänen äitinsä hyljeksi häntä. Kuinka äiti suhtautui asiaan, kun luki siitä?

– Hän itki, paljon. Ja nykyään välimme ovat hyvin lämpimät. Äiti halailee ja kertoo rakastavansa minua, usein, Lorna sanoo ja hymyilee hieman vinosti.

Minun koko pääni on vinossa, sillä yritän kurkkia hänen kasvojaan kävellessämme. Lorna on minua 25 senttiä lyhyempi, 148-senttinen.

Entä miten sisarukset suhtautuvat suvun supertähteen?

– Heidän on vaikea ymmärtää, että olenkin jotain muuta kuin mitä he luulivat. Mutta ymmärrän heitä ja rakastan kovasti. Emme tosin tapaa toisiamme kovin usein.

Mutta tapaileeko Lorna muita kuin enkeleitä ja heistä kiinnostuneita ihmisiä? Onko hänellä romanttista vipinää? Kohta voi olla.

Laadimme nyt Lornalle deitti-ilmoituksen, sillä hän etsii miestä. Hänestä olisi ihanaa tulla reissuiltaan kotiin jonkun kainaloon.

– Miehet luulevat, että olen tavoittamaton ja ettei minua voi lähestyä romanttisessa mielessä, mutta kyllä voi. Rakastan miehiä! Lorna sanoo innostuneen oloisena.

Lorna on itse asiassa jo käyttänytkin deittifirman palveluita ja illastanut kolmen kokelaan kanssa, mutta kemiat eivät kohdanneet. Miehet eivät tunnistaneet häntä.

– Kerroin olevani leski ja neljän lapsen äiti, joka hieman kirjoittelee työkseen, Lorna sanoo ja nauraa nyt ihan kunnolla.

Lornan mies Joe kuoli kaksitoista vuotta sitten 47-vuotiaana sairastettuaan pitkään. Lorna tiesi jo kymmenvuotiaasta asti, että hänen tuleva aviomiehensä kuolee nuorena. Enkelit kertoivat sen hänelle.

Miten julma teko enkeleiltä! Kertoa nyt pienelle tytölle moisia asioita. Miksi?

– Vahvistaakseen ja valmistaakseen minua, Lorna sanoo.

Vaikka Lorna tiesi jo etukäteen miehensä kuolemasta, se ei vähentänyt tuskaa ja surua sen tapahtuessa. Mutta auttoi kyllä ymmärtämään, että niin oli päätetty.

Mutta nyt päätetään, mitä siihen deitti-ilmoitukseen laitetaan. Ja näin siihen laitetaan.

(Melkein) tavallinen leskirouva etsii loppuiäksi rinnalleen viisi-kuusikymppistä (ei sitä vanhempaa) tervettä, pitkää ja vahvaa, keskustelutaitoista ja -haluista herrasmiestä. Koulutus  ei ole välttämätöntä, mutta sydämen sivistys on. Isovatsaisuus ei ole etu. Ei tarvitse uskoa enkeleihin.

Lorna toivoo myös, ettei mies tunnistaisi häntä, jottei kiinnostuisi hänestä vääristä syistä. Mutta Lornan täytyy pitää kiirettä. Hän on päivä päivältä kuuluisampi.

Lue myös: Kuusi askelta jumalattareksi – tantraohjaaja Kirsi Salon vinkit

Lorna siunaa ihmisiä

Tuomiokirkon pylväissä roikkuu kuusi isoa enkeliä, kolme kertaa kokoisiani. Ne näyttävät miehiltä ja ovat pukeutuneet valkoiseen mekkoon ja vaaleankeltaisiin housuihin. Ne katselevat meitä, kun kapuamme ylös kirkon portaita.

Kun pääsemme ylös, Senaatintorin ja ruotsinlaivojen välistä nousee taivaalle jättiläismäisen kokoinen enkeli. Niin valtava, että siitä näkyy vain yläosa. Enkeli kantaa soihtua. Se on Toivon enkeli.

Näin Lorna kertoo. Mutta uskonko minä häntä?

Se tuttuni, johon törmäsin Finlandia-talolla. Uskooko hän Lornan näkevän enkeleitä? Kyllä. Uskooko tuttuni siis myös Jumalaan? Kyllä. Sydämessään, hän lisää. Onko tuttavani siis uskovainen? Nyt tuttavani takeltelee.

– Se kuulostaa sellaiselta lahkolaiselta hihhulimeiningiltä, hän sanoo.

– Minä uskon, että kaikilla uskonnoilla on loppujen lopuksi yksi Jumala, siitähän Byrnekin puhuu. Mutta sanana uskovainen sisältää ajatuksen dogmeihin sitoutumisesta ja se synnyttää minussa totaalisen torjunnan. Eli en ole uskovainen.

Minä haluaisin uskoa Lornaan, mutten ole varma, pystynkö siihen.

Pyydän silti häntä siunaamaan minut, ihan uteliaisuudesta. Finlandia-talolla Lorna siunasi satoja ihmisiä. Pisti kätensä heidän otsalleen ja halasi, oikein rutisti. Kymmenen sekuntia kutakin.

Seisomme kirkon edessä, pylväiden juurella. Lorna pitelee päätäni ja pyytää Jumalaa parantamaan kivuliaat kuukautiseni. Halaa.

Synkkien sadepilvien välistä tunkee kirkas valonsäde, kuin elokuvissa. Kyyneleet alkavat valua pitkin poskiani.

Piru vie, ei voi mitään.

Juttu on ilmestynyt Annassa 40/2012.