Julkkikset

Ensitreffit alttarilla -parin, Hennan ja Samin, suhteen ”tulevaisuus on epävarma”: ”Olen pelännyt sitä, ajatteleeko Sami minun olevan liian epävakaa”

Uupumus, ahdistus ja masennus veivät Henna Nikkolan pitkälle sairauslomalle. Nyt Henna yrittää opetella luopumaan suorittamisesta ja sanoittamaan tunteitaan myös parisuhteessa.

Teksti:
Rosanna Marila
Kuvat:
Sampo Korhonen, Henna Nikkolan Kotialbumi

Henna Nikkola tuli tutuksi Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta.

Uupumus, ahdistus ja masennus veivät Henna Nikkolan pitkälle sairauslomalle. Nyt Henna yrittää opetella luopumaan suorittamisesta ja sanoittamaan tunteitaan myös parisuhteessa.

Tällä tarinalla ei ole onnellista loppua. Se on keskeneräinen ja kehittyvä, aivan kuten tarinan päähenkilökin, Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta tuttu Henna Nikkola, 27.

Henna on parhaillaan pitkällä sairauslomalla ahdistuksen, masennuksen ja uupumuksen takia. Yliopistossa opiskeleva Henna havahtui uupumukseen alkuvuonna ja hidasti tahtiaan, mutta voinnin heikkeneminen vei hänet lopulta toukokuussa sairauslomalle. Se kestää ainakin heinäkuun loppuun, ellei pidempäänkin. Joka tapauksessa Hennalla on edessään hidas toipuminen ja kuntoutuminen.

Henna kokee kuitenkin tärkeäksi kertoa mielenterveysongelmistaan juuri nyt, haasteiden keskelläkin. Hänen mielestään niistä pitää voida puhua myös hetkinä, kun mieli reistailee, ei vasta täysin parantuneena.

– Mitä rohkeammin katson peiliin ja uskallan puhua, sitä paremmin voin näyttää muille, että mielenterveysongelmat ovat ok. Avoimuus luo yhteyttä toisiin ihmisiin, ja aito yhteys on minulle lopulta kaikkein tärkeintä, Henna sanoo.

Henna tuli suurelle yleisölle tutuksi viime kesänä mennessään televisiokameroiden edessä naimisiin itselleen aiemmin tuntemattoman Sami Lahtisen kanssa. Sympaattisesta pariskunnasta tuli nopeasti yleisön suosikki.

Kuvausten aikana Henna kertoi Samille käyneensä terapiassa, mutta kameroille hän ei uskaltanut asiaa vielä tuolloin paljastaa. Uusimmat haasteet alkoivat muutenkin vasta viime kesän kuvausten jälkeen.

”Minulla oli vaikea olo omassa kodissani”

Hennan mielenterveys alkoi oireilla ensimmäistä kertaa vuonna 2016. Se oli Hennalle sekä henkisesti että fyysisesti kuormittavaa aikaa.

– Olin tuolloin parisuhteessa, jonka ilmapiiri oli minulle ahdistava. Minulla oli vaikea olo omassa kodissani, Henna kuvailee.

Samoihin aikoihin Henna aloitti ammattikorkeakoulussa opiskelut, joista hän otti paljon paineita. Pian Henna huomasi, etteivät opinnot olleetkaan täysin sitä, mitä hän halusi, ja alkoi niiden ohessa lukea yliopiston pääsykokeisiin.

Henna Nikkola
19-vuotiaana, lukion päättymisen jälkeen, Henna matkusti Austra­liaan, mikä oli hänen pitkäaikainen haaveensa.

– Olin täydellisyyttä tavoitteleva suorittaja ja miellyttäjä. Yritin sulautua joukkoon, johon en sopinut. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli hyvin raskasta.

Keväällä 2017 Henna huomasi kehonsa käyvän ylikierroksilla, mutta vielä tässä vaiheessa hän ei tajunnut, että oireet voisivat johtua mielenterveyden ongelmista. Ne kun olivat hyvin fyysisiä: Hennalla oli lihaskipuja ja puutumista, hänen kurkkuaan kuristi ja hän hikoili paikallaan ollessaankin. Jo aamulla herätessä keho oli jumissa. Koko ajan oli selittämätön paha olo.

Kerran koulupäivän aikana Henna päätti soittaa lääkärille. Puhelimessa hän alkoi heti itkeä ja sai sanottua: en tiedä, mikä minulla on, mutta kaikki on tosi huonosti. Hänet ohjattiin psykiatrisen sairaanhoitajan puheille.

Tuohonkin tapaamiseen Henna asteli reippaalla asenteella. Hän oli päättänyt pitää itsensä kasassa. Mutta kun hän sitten istui empaattisen hoitajan eteen nojatuoliin, hän purskahti itkuun, josta ei tahtonut tulla loppua.

– Tajusin olevani ahdistunut ja kuormittunut. Kerroin, että olin aivan poikki ja että minulla oli hirveän paha olo. Samaan aikaan olin hämmentynyt ja järkyttynyt ja ihmettelin, mitä tämä kaikki oikein oli? Siitä alkoi aikamoinen itsetutkiskelun matka.

Herkkä kympin tyttö

Henna pääsi aloittamaan Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian, jossa hän kävi lopulta kolme vuotta. Tuona aikana hän pohti paljon, kuka oli ja miten oli päätynyt nykytilanteeseensa. Vastausta hän etsi esimerkiksi selailemalla vanhoja päiväkirjojaan.

Henna ymmärsi muun muassa olevansa ihminen, joka imee vahvasti muiden tunteita itseensä. Hän vietti lapsuutensa pitkälti kaksin äitinsä kanssa ja tunsi tästä huolta.

– Palasin mielessäni vanhaan elämääni ja kävin sitä läpi. Ymmärsin, että olen ollut lapsesta asti tosi herkkä. Minulla on syvällinen sisäinen maailma, ja reagoin vahvasti muihin ihmisiin. En kuitenkaan ole osannut suojella herkkyyttäni.

Henna Nikkola
Henna on syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Kuvassa hän on puolitoistavuotiaana.

Jo lapsena Henna oppi myös sen, että hyvistä numeroista tulee kiitosta. Kympin tytöstä kasvoi pedantti tekijä, joka sitoi omanarvontuntonsa hyvään koulumenestykseen.

Vuoden 2017 kesällä Henna erosi silloisesta parisuhteestaan. Saman vuoden syksyllä hän aloitti psykoterapian sekä opinnot yliopistossa. Ongelmat eivät kuitenkaan vielä näillä muutoksilla ratkenneet. Yliopistossakin hän yritti olla samanlainen kuin muut, koska pelkäsi niin vahvasti jäävänsä ryhmän ulkopuolelle.

– En silloin tajunnut, että voisin olla vain minä. En näyttänyt herkkyyttäni, vaan vedin ylleni kuoren, joka vain lisäsi ahdistustani. Minulla oli koko ajan vahva tunne siitä, että olen erilainen eikä kukaan ymmärrä minua.

Nyt Hennan yliopisto-opinnot alkavat olla loppusuoralla. Häntä harmittaa, että rento ja villi opiskelijaelämä jäi hänen osaltaan kokematta, sillä hän jäi opiskelupiireissä lopulta varsin etäiseksi.

– Olin hirveän epävarma itsestäni ja peitin sitä esittämällä jotain muuta kuin mitä oikeasti olin. Yritän kuitenkin ajatella, että niissäkin tilanteissa olen lopulta tehnyt parhaani.

”Olin terapiassakin loppuun asti liian reipas”

Hennan haasteena on, että hänen on ollut hyvin vaikea tunnistaa omaa ahdistustaan. Hän huomaa myös ylivirittyvänsä helposti. Aina hän ei tiedä, johtuvatko kulloisetkin oireet ahdistuksesta vai ylivirittyneisyydestä – vai kenties molemmista.

Kolmen vuoden tuettu psykoterapiakin ehti jo loppua, Hennan harmiksi.

– Sain terapiasta hyviä työkaluja itseni ymmärtämiseen ja opin olemaan myötätuntoisempi itseäni kohtaan. Terapian loppuessa iski kuitenkin epätoivo ja pettymys itseeni. Nyt tuo kolme vuotta oli käytetty, enkä saanutkaan siellä itseäni ja kuortani pehmennettyä tarpeeksi. Olin terapiassakin loppuun asti liian reipas.

Vielä terapian ollessa käynnissä Henna päätti kuitenkin hakea Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan. Hän uskoi olevansa riittävän hyvävointinen ja ajatteli, että pahin olisi jo takana.

Henna Nikkola
Samin ja Hennan hääkuva on samalla kuva parin ensitapaamisesta Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa vuosi sitten.

Henna kuvailee kuvauksia samaan aikaan ihanaksi ja kuluttavaksi kokemukseksi. Hän oli hyvin onnellinen Samista, mutta samaan aikaan ohjelman tuoma julkisuus jännitti ja kuormitti.

Kuvausten aikana Hennalle hyvin rakas kissa kuoli, eikä hän ehtinyt käsitellä menetystään kunnolla. Syksyllä, kuvausten päätyttyä, hän teki kaiken muun ohella myös gradun valmiiksi.

Hennasta alkoi tuntua, ettei hän pysynyt enää perässä omassa elämässään.

– Minulla oli hätä, mutta en osannut sanoittaa sitä. Odotin, että joku muu tulee väliin ja sanoo minulle, mitä seuraavaksi tehdään. Mitä huonommin voin, sitä kovempaa vauhtia painoin eteenpäin.

Lue myös: Aviokriisi vei Seela Sellan nuorena terapiaan: ”Muistelen psykiatrin opetusta yhä päivittäin”

”Nyt alan olla oikeiden oivallusten äärellä”

Vuodenvaihteessa Henna ja Sami muuttivat Helsingistä Sipooseen vastavalmistuneeseen kerrostaloon metsäiseen ympäristöön. Muuton taustasyynä oli etsiä rauhallisempi ympäristö, jossa molempien, mutta erityisesti Hennan, olisi mahdollista palautua. Hennalle luonto on aina ollut tärkeä.

– Olen asunut Sipoossa aiemminkin ja viihdyin siellä, mutta silloin minulla ei ollut siellä ystäviä eikä autoa. Nyt oli hyvä hetki palata sinne yhdessä Samin kanssa.

Muuton jälkeen Hennalla oli kahden viikon joululoma, josta hän ei muista mitään. Hän lähinnä nukkui, oli negatiivinen ja ärtynyt. Kurkkua alkoi taas kuristaa ja edessä häämöttävä arki pelotti.

Henna Nikkola
Luonnolla on Hennaan rauhoittava vaikutus. Lyhyen kävelymatkan päässä nykyisestä kodista sijaitsee järvi, jonka rannoilla Henna käy usein kävelyillä.

Henna päätti kokeilla, olisiko akupunktiokäynnistä apua vaikeaan oloon – se voisi rentouttaa kehoa ja mieltä. Avun saamisen sijaan kävikin niin, että Henna koki hoitajan olevan hänen väsynyttä kehoaan kohtaan liian raju.

Se oli viimeinen niitti. Hennasta tuntui kuin hän olisi mennyt rikki.

Uudella lääkärikäynnillä Hennalle diagnosoitiin ahdistuksen lisäksi uupumus ja masennus. Hän ymmärsi, että nyt oli aidosti pidemmän pysähdyksen paikka. Siitä alkoi sairausloma, jolla hän on parhaillaan.

Nyt Henna on alkanut ymmärtää, että hänen kehonsa on lopulta ollut viisas. Se pani stopin suorittamiselle, kun hän ei sitä muuten osannut tehdä.

– En ollut aiemmin tajunnut, että kehoni on yrittänyt viestittää minulle, kun minulla menee liian lujaa. Ennen ajattelin, etten tykkää kropastani, kun se hidastaa minua. Nyt alan olla pikkuhiljaa oikeiden oivallusten äärellä.

Tällä hetkellä Henna opettelee päästämään irti suorittajaminästään. Hänellä on yliopisto-opinnoista vielä neljä kurssia jäljellä. Aiemmin Henna olisi ajatellut, että äkkiäkös nuo hoitaa vaikka sairauslomalla, mutta nyt hän pyrkii tekemään toisin. Kurssit hän aikoo suorittaa hiljalleen, yksi kerrallaan, sitten, kun olo sen sallii.

Suhteen tulevaisuus on epävarma

Nyt Henna yrittää harjoitella myös ottamaan apua vastaan muilta. Se tarkoittaa, että ensin hänen pitää oppia sanoittamaan omia tunteitaan. Se on välillä ollut Samin kanssa vaikeaa. Henna myöntää, että hänen mielenterveysongelmansa ovat olleet parisuhteelle koitos. Henna haluaa olla rehellinen siitä, ettei suhde voi tällä hetkellä kovin hyvin.

– Suhteemme tulevaisuus on epävarma. Sami ei ole ihan täysin ymmärtänyt, miten huonovointinen oikeasti olen. Hän on kyllä ollut todella paljon apuna käytännön arjessa ja tukee minua esimerkiksi kokkaamalla ja siivoamalla, Henna kertoo.

”Olen pelännyt sitä, ajatteleeko Sami minun olevan liian epävakaa.”

– Toisaalta myös minä olen ollut varovainen sanoittamaan oloani. Olen pelännyt sitä, ajatteleeko Sami minun olevan liian epävakaa, outo ja sekaisin.

Puhuttavaa pariskunnan kesken on vielä paljon, mutta Hennan mielestä asioita ei voi kiirehtiä.

– Sami on ehdottomasti minun tukenani ja osoittaa sen omalla tavallaan. Opettelen parhaillani itse arvostamaan sitä, vaikka toivon myös Samin yrittävän ymmärtää minua ja tilannettani vielä syvällisemmin.

Henna Nikkola
Hennan kettu­tatuointi on versio hänen omistamastaan taulusta. – Kettu on kuin minä, sen katseessa on samaan aikaan iloa ja haikeutta.

Hennaa jännitti kertoa pitkästä sairauslomastaan myös muille perheenjäsenilleen. Hän pelkäsi, että reaktio voisi olla esimerkiksi päivittelyä siitä, mitä hänen opinnoilleen nyt kävisi.

Pelko on kuitenkin toistaiseksi osoittautunut turhaksi, sillä Henna on saanut läheisiltään osakseen pelkkää empatiaa.

Henna on alkanut käydä Rosen-terapiassa, jossa mieltä hoidetaan hoitamalla kehoa. Siellä hän harmitteli terapeutille sitä, että Sami sai hänestä vaimon, joka ei aina jaksa kaikkea. Silloin terapeutti pysähtyi ja naurahti hyväntahtoisesti.

– Se oli minulle herättävä hetki. Ymmärsin, että eihän kukaan voi aina jaksaa. Ajatukseni oli aivan pöhkö, enkä halua ajatella itsestäni enää niin.

Kotiliesi.fi: Miten psykoterapiamuodot eroavat toisistaan? Näin valitset itsellesi sopivan terapiasuuntauksen

”Ahdistuksesta on ikään kuin tullut minun juttuni”

Henna harjoittelee siis päästämään irti reippaan ja iloisen ihmisen identiteetistään ja opettelee hyväksymään omaa väsymystään. Hän saattaa hyvin helposti alkaa syyllistää itseään vaikkapa siitä, että kävi vahingossa liian pitkällä kävelylenkillä ja keho väsyi liikaa.

– Harjoittelen myös tunneyhteyden saamista omiin puheisiini. Saatan puhua todella vaikeistakin asioista, mutta ne eivät itketä minua.

Hyväksymistä on siinäkin, että Henna on alkanut uumoilla mielenterveysongel­miensa kestävän jollain tavalla koko loppuelämän. Hän yrittää sisäistää sen, että ahdistus vaikuttaa tulleen jäädäkseen.

– Ahdistukseni on kroonistunut, siitä on tullut ikään kuin minun juttuni. Jopa hyvät asiat, kuten innostuminen, voivat buustata sitä, Henna sanoo.

– Voin kuitenkin harjoittaa tulevaisuudessa mieltäni ja toimintamallejani, jotta oppisin reagoimaan haastaviin tilanteisiin eri tavalla kuin ennen. Pyrin suhtautumaan uteliaasti tulevaisuuteen ja siihen, mitä kaikkea elämä vielä aikoo opettaa minulle.

X