Epäasiallinen kohtelu teininä jätti Minna Tervamäkeen jäljet: ”Olin todella armoton itseäni kohtaan”

Epäasiallisesti käyttäytyvä valmentaja jätti teini-ikäiseen Minna Tervamäkeen jäljet, joita hän joutui paikkaamaan vielä aikuisenakin. – Olin sisäistänyt valmentajani äänen, hänestä oli tullut pääni sisäinen tuomari.

Me too -liike on ravisuttanut maailmaa yli kolmen vuoden ajan. Sen myötä myös tanssija Minna Tervamäki, 52, katsoi vanhoja kokemuksiaan uusin silmin.

Teini-iässä Minnalla oli monta hyvää valmentajaa. He olivat vaativia taitavalla tavalla. Kerran kohdalle osui kuitenkin valmentaja, joka käyttäytyi Minnan mukaan hyvin epäasiallisesti.

– Hän pelasi psykologisia pelejä. Välillä hän saattoi harjoituksissa olla huomioimatta täysin. Silloin en ollut hänelle edes olemassa. Välillä hän haukkui ja nöyryytti muiden edessä.

– Myöhemmin sain kuulla, että hän piti minua niin lahjakkaana, että minua piti kovettaa. Hän ei tarkoittanut pahaa, mutta hyvälläkin tarkoituksella voi valmennuspuolella tehdä paljon pahaa.

Ajatus nuoren ballerinan kovettamisesta liittyi siihen, että Minna ei murtuisi henkisesti. Itse laji on fyysisesti rankka, ja kilpailua on paljon.

Kun Me too -keskustelu laajeni seksuaalisesta häirinnästä käsittelemään myös muuta epäasiallista kohtelua työpaikoilla, Minna muisti omat kokemuksensa. Ne eivät liittyneet seksuaaliseen häirintään vaan tähän yhden valmentajansa epäasialliseen käytökseen. Hän alkoi miettiä keskustelua seuratessaan, että paljon enemmän pitäisi puhua siitä, mitä lasten ja nuorten harrastustoiminnassa tapahtuu.

– On oltava vaativa ja tiukka, mutta sitä ei saa sekoittaa nöyryyttämiseen, nimittelyyn ja manipulointiin. Pelolla ei saa valmentaa, vaan pitää osata kertoa, että näissä asioissa olet kehittynyt ja nämä asiat menivät hyvin. Ja sitten pitää osata sanoittaa se, millaisissa asioissa pitäisi tsempata ja kehittyä.

Jatkuva tyytymättömyys kulki mukana

Aikuisena Minnasta tuli Kansallisoopperan ja baletin tähtitanssija, joka teki uransa aikana balettimaailman arvostetuimpia rooleja. Vaikka hän sai hyvää palautetta työstään, hän oli jatkuvasti tyytymätön itseensä. Hän olisi halunnut olla vahvempi, notkeampi, laihempi – vaatimusten lista oli loputon.

– Olin sisäistänyt valmentajani äänen, hänestä oli tullut pääni sisäinen tuomari. Olin todella armoton itseäni kohtaan.

Lopulta hän havahtui, että hän ei osannut iloita saavutuksistaan ja olla vain onnellinen. Alkoi vuosia kestänyt prosessi, jonka aikana hän opetteli uutta ajattelutaitoa.

– Piti oppia kyseenalaistamaan itseeni liittyviä uskomuksia. Oliko jokin ajatus lähtöisin minusta vai valmentajastani, Minna sanoo nyt.

Luit juuri lyhennelmän Annan 19/2021 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Tyyne Pennanen. Haastattelussa Minna Tervamäki kertoo, mitä hänen vanhempansa sanoivat valmentajan käytöksestä ja miksi Minna sitkeästi halusi jatkaa tanssin opiskelua. Millaisten oivallusten avulla Minna pääsi eroon sisäisestä arvostelijan äänestä? Mitä koronakurimus on Minnalle aiheuttanut ja millaista hätää hän näkee kulttuurialalla? Lue koko juttu numerosta 19/2021 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!