– Odottelen, iskeekö viidenkympin kriisi, Maija Vilkkumaa sanoo.
Julkkikset

Epäilyksen hetkellä Maija Vilkkumaa kuvittelee olevansa mies: ”Olin pitkään keikoilla epävarma äänestäni”

Laulaja Maija Vilkkumaa ei mieti, miten muut hänet näkevät. Välillä hän kuitenkin sanoo sortuvansa ylianalysointiin ja itsensä pienentämiseen.
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Liisa Valonen

On tilanteita, jolloin Maija Vilkkumaa, 48, kuvittelee olevansa mies.

Laulaja keksi metodin, kun hän sai kutsun esiintymään Linnan juhlien etkoille. Silloin iski epävarmuus.

– Ajattelin, olenko minä näin hienojen juhlien arvoinen, en voi mitenkään olla! Samoilla etkoilla esiintyi vielä Ismo Alanko, joka on aina ollut minulle, no Ismo Alanko!

Maija huomasi, että hän pienensi itseään – yli kahdenkymmenen vuoden uran jälkeen.

– Ennen esiintymistä katsoin itseäni peilistä, ja pohdin, että mitä Ismo Alanko miettisi. Ei kai ainakaan tuollaisia? Jos menisinkin esiintymään itsevarmana kuin mies, jolle kuuluu paikka tässä maailmassa.

 – Tietyllä tavalla ego kasvaa, kun vanhenee, mutta sen ei saa antaa kasvaa liikaa, Maija Vilkkumaa pohtii.

– Tietyllä tavalla ego kasvaa, kun vanhenee, mutta sen ei saa antaa kasvaa liikaa, Maija Vilkkumaa pohtii.

”En tunnistanut omaa tilaani”

”Haluni tehdä biisejä on aina mennyt sen yli, miten vaikeaa biisien esittäminen oli. Olin silti pitkään keikoilla epävarma äänestäni.

Muistan, kuinka en tykännyt Totuutta ja tehtävää -lauluraidastani. Kun sitä soitettiin studiolla, käänsin äkkiä vierustoverin huomion jonnekin muualle, koska oma laulaminen hävetti. Ajan myötä ymmärsin, ettei helppous tekemisessä ole se juttu.

Kun 2003 olin maan isoimpia artisteja, kiersin festareilla pelkkiä päälavoja. Koin yhä, että en siltikään ansaitse paikkaa ääneni takia.

En silti tunnista itsessäni huijarisyndroomaa, en vain vilpittömästi kokenut olevani riittävän hyvä. En ymmärtänyt musabisneksen logiikkaa. Päälavalla esiintyy sillä hetkellä suosituin artisti, eikä se, joka on lauluteknisesti täydellisin.

”Etsiminen ja väärienkin ratkaisujen tekeminen on tärkeää, mutta ei helppoa.”

Vaikeinta on, kun visio on hakusessa. Kutsun sitä mutaisten vesien ajaksi. Etsiminen ja väärienkin ratkaisujen tekeminen on tärkeää, mutta ei helppoa. Sorrun helposti loputtomaan ylianalysointiin ja itseni pienentämiseen. Varsinkin nuorempana elämästä tuli silloin ilotonta puurtamista. Kyse oli kuitenkin siitä, että en tunnistanut omaa tilaani. Minusta tuli ja tulee yhä kiukkuinen, jos velvollisuuksia on liikaa luovan prosessin aikana.

Nykyään osaan palkata muita tekemään tehtäviä tai jätän asiat hetkeksi sivuun, katson vaikka telkkaria.

Kun palasin keikkatauolta, halusin kokeilla jotain uutta. Jotkut ymmärsivät sen väärin, että olisin halunnut tehdä silloin trendikästä popmusiikkia. Tällä hetkellä minulla on sama fiilis kuin Ei-levyn aikaan. Silloin visio oli kirkas, ja asioita teki sivuilleen vilkuilematta.

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 23/2022, jonka on kirjoittanut Emilia Saloranta. Tässä iässä -sarjan jutussa Maija kertoo, millainen on kahden taiteilijan liitto ja miten he Mikon kanssa aikoinaan tapasivat. Entä millainen Maija kokee olevansa äitinä? Miltä Maijasta tuntuu täyttää pian 50 vuotta? Lue koko juttu numerosta 23/2022 tai digilehdestä. Voit tilata digilehden täältä!

X