Eppu Nuotio Annassa
– Maailma on täynnä ihania ihmisiä ja potentiaalisia kumppaneita.
Julkkikset

Eppu Nuotio ja pitkän parisuhteen salaisuus: ”Listat pelastivat avioliittomme”

Kun Eppu Nuotio eli vaikeita aikoja miehensä Kurren kanssa, he alkoivat laatia listoja muutostoiveistaan. Ne pelastivat avioliiton. 36 yhteisen vuoden jälkeen puolisossa ei ärsytä oikeastaan kuin yksi asia.
Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Sampo Korhonen

PUOLISONI PARHAAT OMINAISUUDET

1) Kannustavuus. Antaa auliisti positiivista palautetta.

2) Hauskuus. Ei ole tylsää päivää hänen kanssaan.

3) Innostuminen. Hänen salaisuutensa on jatkuva uteliaisuus.

4) Yllätyksellisyys. Ikinä ei arvaa, mihin päädytään, kun aloitetaan keskustelu.

5) Luovuus. Hän on läpeensä kekseliäs ihminen.

Eppu Nuotio sanoo olevansa listaihminen. Tapa syntyi niihin aikoihin, kun avioliitossa Kurt Nuotion kanssa rakkaus uhkasi hautautua ruuhkavuosien ja riitojen alle. Molemmat kirjasivat ylös, mitkä asiat ovat hyvin, mitkä kaipaavat muutosta ja ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.

– Ne listat pelastivat avioliittomme, Eppu toteaa.

Nykyään Eppu laatii luetteloita halutessaan järjestellä ajatuksiaan ja puntaroidessaan eri vaihtoehtojen välillä. Ja joskus ihan vaan huvikseen.

Eppu ja Kurt Nuotion mökkielämä perustuu kahteen mökkiin

Elokuussa ilmestyy romaani Niin kuin vierasta maata. Se on Eppu Nuotion 86:s teos. Hän on kirjoittanut lastenkirjoja, runoja, näytelmätekstejä ja dekkareita. Nyt syntyi rakkausromaani. Kun korona vei teatteriin liittyvät työt, Eppu puolisoineen linnoittautui mökilleen Ruovedelle kirjoittamaan.

Vielä jokunen vuosi sitten eläminen eristyksissä kahdestaan aviomiehen kanssa ei olisi ehkä sujunut yhtä kitkatta kuin nyt. Teatteriohjaajana uransa tehnyt Kurre asui usein työviikot eri paikkakunnalla, ja Eppu tottui olemaan paljon itsekseen.

Harjoitusta tiiviiseen yhdessäoloon he saivat asuessaan kuusi vuotta Berliinissä. Siellä ympärillä oli kuitenkin miljoonakaupunki huvituksineen. Suomalaismetsän hiljaisuudessa keskinäinen harmonia perustuu siihen, että mökkejä on kaksi. Toisessa on makuuhuone, keittiö ja sauna, toisessa työhuone. Sinne Eppu vetäytyy halutessaan ajatella.

Kurt Nuotio on nimittäin kova puhumaan, siis todella kova. Kun Eppu aamulla aukaisee silmänsä, Kurre alkaa kertoa näkemistään unista. Siitä hän saattaa siirtyä sujuvasti analysoimaan kaasuautojen kehitystä, teatterin nykytilaa ja suomalaisurheilijoiden menestystä olympialaisissa. Sitten mieleen muistuu hauska tapaus vuodelta 1977. Kohta hän jo suunnittelee täyttä päätä purjeveneen hankintaa tai tulevia rakennusprojekteja.

Suhteen alussa Eppu ei tahtonut saada sanan sijaa. Hänet oli kasvatettu siten, että on kohteliasta odottaa, kunnes toinen saa puheenvuoronsa loppuun. Mutta Kurren sanojen virta on loputon.

Eppu Nuotio Annassa

– Se on ehkä romanttisin teko, jota olen saanut olla todistamassa.

Sen Eppu oppi kantapään kautta vuonna 1986, kun pariskunta oli automatkalla Ruotsissa vastasyntyneen esikoisensa kanssa. Vauva istui turvaistuimessa edessä, Eppu takana. Pysähdyttiin huoltoasemalle. Eppu huikkasi käyvänsä vessassa sillä aikaa, kun Kurre tankkaa. Palattuaan hän huomasi auton kadonneen. Oli ilta, ja huoltoasema oli sulkeutumassa. Eppu kokosi kielitaitonsa rippeet ja sai kysyttyä huoltamonpitäjältä ruotsiksi, onko tämä nähnyt hänen miestään. ”Har du nån?” (onko sinulla muka sellainen), mies murahti.

Itketti ja vilutti, maito pakkasi rintoihin. Lopulta, noin tunnin kuluttua, tietä pitkin lähestyi pölypilvi. Kävi ilmi, että tankattuaan Kurre oli istunut autoon, jatkanut monologiaan ja havahtunut vasta vauvan itkuun. Hyvänen aika, missä tissi? Puolustuksekseen mies väitti matkan aikana kuulleensa selvästi, kuinka Eppu vastaili hänelle takapenkiltä.

– Sen jälkeen en ole jäänyt odottelemaan puheenvuoroa. Olen myös oppinut tekemään asiani selväksi niin, että se varmasti ymmärretään.

”Kurren kanssa on valtavan helppo ja hyvä olla”

Lapsuudenkodista Eppu sai kuvan parisuhteesta, jossa aviolupaus otetaan tosissaan: rinnalla pysytään niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Epun äiti sairastui paksusuolen haavaumaan, ja tulehduskierre johti vuosikausien masennukseen. Isä oli kuin turvallinen kallio, joka rakasti ja kantoi vastuunsa loppuun saakka. Saattohoitohuoneessakaan hän ei väistynyt vaimonsa viereltä, vaan toisteli tyynnyttelevästi: ”Mie oon tässä siun kanssa, en lähe mihinkään.”

Kun äiti erkani elämästä, isä kävi ostamassa sylillisen keltaisia neilikoita. Niitä oli ollut aikoinaan äidin morsiuskimpussa.

– Se on ehkä romanttisin teko, jota olen saanut olla todistamassa.

Varhaisteininä Eppu ahnehti muun muassa kartanoelämää kuvaavaa Jalna-kirjasarjaa ja Sound of Musicin kaltaisia elokuvia, joiden perusteella parisuhteesta muodostui yltiömakea haavekuva. Nyt, 36 yhteisen vuoden jälkeen, hän tietää, etteivät romanttiset elkeet ole ainakaan oman parisuhteen liima. Vaan huumori.

– Me ollaan naurettu ihan hirveästi. Kurren kanssa on valtavan helppo ja hyvä olla. Se on paljon tärkeämpää kuin mitkään ruusupuskat ja kynttiläillalliset.

ROMANTTISIMMAT REPLIIKIT

1) ”Tuu tähän, hieron sun niskaa.”

2) ”Mennäänkö suihkuun yhdessä?”

3) ”Hei yks juttu vielä: mä rakastan sua.”

Nuotioilla ei kitsastella rakkaudentunnustuksissa. Kurre aloittaa päivän sanomalla nuo kolme tärkeätä sanaa puolisolleen jo aamulla sängyssä. Sen jälkeen hän menee peilin ääreen pullistelemaan ja toteaa: ”I love myself”.

– Viime aikoina hän on lisännyt siihen vielä ”so much that it hurts”, Eppu sanoo ja nauraa.

”Kykyni rakastaa itseäni oli pitkään hyvin vajavainen”

Usein kuulee väitettävän, että ihmisen pitää rakastaa itseään ennen kuin hän voi rakastaa muita. Eppu ei ole ihan varma, onko asia tosiaan niin. Rakkaus voi myös korjata ja parantaa itsetunnon haavoja.

Eppu Nuotio Annassa

– Kykyni rakastaa itseäni oli pitkään hyvin vajavainen.

Nuorena Eppu koki olevansa vääränlainen. Hän peri isänsä puolelta pituuden ja äidin suvulta rehevyyden. Luokkakuvassa hän oli aina se iso tyttö takarivissä, joka yritti hartiat lysyssä pienentää itseään. Samanikäiset pojat kasvoivat ohi vasta lukiossa.

– Kykyni rakastaa itseäni oli pitkään hyvin vajavainen. Näin itsessäni vain vikoja ja virheitä.

Jo varhain Eppu havaitsi, että on olemassa söpöjä tyttöjä, joihin kaikki rakastuvat. Hän ei kuulunut heihin. Siksi Eppu päätti olla reilu ja hauska ja keskittyä kehittämään erilaisia taitoja, kuten kirjoittamista ja näyttelemistä. Seurustelukokemusta ehti kertyä ”säälittävän vähän”.

Mutta maaliskuussa 1985 alkoi tapahtua. Tuolloin Eppu meni esittäytymään Kouvolan kaupunginteatteriin, jossa hänen oli määrä aloittaa näyttelijänä seuraavana syksynä. Hän osui paikalle harjoitusten välissä, jolloin vieraileva ohjaaja Kurt Nuotio seisoi portailla valomiehen apuna. Teatterinjohtaja suoritti esittelyn. Ilmassa oli heti sähköä niin, että ritinän miltei kuuli. Eppu oli tuolloin 24-vuotias, Kurre 46.

Illalla teatteriporukka lähti ravintolaan. Eppu, joka ei oikeasti polttanut, veti hämmennyksissään tupakkaa ketjussa ja kaatoi punaviinilasin Kirsti Wallasvaaran laukkuun. Kurrea nauratti. Illan päätteeksi he poistuivat yhtä jalkaa.

– En voinut uskoa korviani, kun Kurre totesi, että ”sä oot vaan niin ihana”.

Eppu Nuotio: ”Alkuaikojen sähkö hävisi, mutta ritinä jäi”

Asiat etenivät nopeasti. Syksyllä Eppu oli raskaana, ja kahden vuoden päästä pariskunnalla oli jo kaksi lasta. Nuorimmainen syntyi viiden vuoden kuluttua. Perhepiiriin kuuluivat myös Kurren kaksi poikaa aiemmista liitoista.

Kovin moni ei uskonut suhteen kestävän, ei Eppukaan. Tunnettiinhan Kurre parantumattomana naistenmiehenä. Vihille Eppu uskaltautui vasta 1989, kun alkoi näyttää siltä, että kumppani pysyy kuin pysyykin rinnalla.

Rakastumisesta hypättiin suoraan perhe-elämän syvään päähän. Elettiin ruuhkavuosia ja arki söi romantiikkaa. Piti kuskata lapsia, raahata kauppakasseja, selvittää pyykki- ja tiskivuoria. Työnjako oli perinteinen. Eppu kantoi päävastuun lapsista ja kodista, matkatöitä tehnyt Kurre huolehti kaikesta, mikä liittyi koneisiin, remontointiin ja rakentamiseen.

”Jouduin tottumaan siihen, että mihin tahansa Kurre menikin ohjaamaan, aina joku ihastui häneen. Hän nyt vaan on niin hurmaava.”

– Alkuaikojen sähkö hävisi, mutta ritinä jäi, Eppu toteaa lakonisesti.

Kun Kurre perjantaina palasi työviikon jälkeen kotiin, hän olisi halunnut sen illan tuijottaa telkkaria ja vetää henkeä. Eppu puolestaan odotti vastuun jakamista huolehdittuaan arkena kaikesta yksin.

Juuri tuolloin pariskunta keksi ottaa avuksi listat. Luetteloita vertailemalla he pääsivät perille toistensa toiveista ja alkoivat toteuttaa niitä.

ROMANTTISIMMAT PAIKAT

1) Koti. Siellähän romantiikka saa suorastaan rehottaa.

2) Berliini. Kaupunki, jossa asuessamme aloin käydä treffeillä puolisoni kanssa.

3) Teatteri. Voiko olla mitään romanttisempaa kuin istua pimeässä salissa vieretysten ja juoda lasit viiniä väliajalla.

”Mihin tahansa Kurre menikin ohjaamaan, aina joku ihastui häneen”

Temperamenttierot tulivat esille jo suhteen alkuvaiheessa. Kurre kiihtyi nopeasti, ja näyttävät suuttumiset saivat Epun alahuulen värisemään: nytkö se jättää minut? Sittemmin hän on ymmärtänyt, ettei puolison kiukustuminen tarkoita suhteen loppua. Hän on myös oppinut pukemaan sanoiksi itseä raivostuttavat asiat.

Mustasukkaisuus aiheutti pitkään Epulle tuskaa.

– Jouduin tottumaan siihen, että mihin tahansa Kurre menikin ohjaamaan, aina joku ihastui häneen. Hän nyt vaan on niin hurmaava.

Paras keino estää mielikuvituksen ikävää laukkaa oli vahvistaa itsetuntoa. Se kävi työn kautta. Pariskunta teki periaatepäätöksen, että Eppu ei lähde tekemään töitä Kurren vanavedessä. Tokihan mies olisi löytänyt produktioistaan aina roolin puolisolleen. Mutta se olisi tarkoittanut, että Eppu olisi kulkenut aina Kurren varjossa. Sen sijaan hän päätti satsata omaan uraansa.

”Sieluni silmin näen, kuinka jonain päivänä kuuluu ’räts’ ja kuolen siihen, että pinnani palaa lopullisesti.”

Työstä ja lapsista huolehtiminen pitivät Epun niin kiireisenä, ettei hän ehtinyt miettiä, mitä mies mahdollisesti toisella paikkakunnalla puuhasi.

– Mustasukkaisuuden mörkö on sel­lainen, että jos sitä alkaa ruokkia, se kasvaa valtaviin mittoihin. Kurre muistaa minun todenneen itsevarmasti: jos parempi kumppani löytyy, olet vapaa lähtemään.

Pitkässä suhteessa molempien tielle on tietenkin osunut ihastuksia. Silloin on pitänyt punnita valmius muuttaa vallitsevia olosuhteita. Listojen laatiminen on auttanut siinäkin. Nykyiselle parisuhteelle on lopulta kertynyt aina enemmän plussia kuin miinuksia.

– Maailma on täynnä ihania ihmisiä ja potentiaalisia kumppaneita. Mutta parisuhde ei ole mikään noutopöytä, jossa kokeillaan jatkuvasti uusia makuja. Se on à la carte -annos, selkeä päätös ja tahdon asia.

Vuodet ovat hioneet kulmia molemmista. On oikeastaan vain yksi asia, josta he saavat enää kunnon riidan aikaiseksi: Kurren aikakäsitys. Se on kauniisti ilmaistuna venyvä.

– Kurren myöhästely on ehkä avioliittomme vaikein koetinkynnys. En kerta kaikkiaan kestä sitä, että ajamme jälleen kerran ylinopeutta ja taas kerran soitan pahoitellakseni, ettemme ehdi paikalle sovittuun aikaan. Olen jopa joutunut ottamaan verenpainelääkettä näissä tilanteissa. Sieluni silmin näen, kuinka jonain päivänä kuuluu ”räts” ja kuolen siihen, että pinnani palaa lopullisesti.

”Olisi reilua, että hänen entisensä tulisivat jakamaan kanssani hoitovastuuta”

”Sä olet vanhin nainen, jonka kanssa olen koskaan ollut.” Niin Kurre totesi vaimolleen viime hääpäivänä. Eppu on nyt 59, Kurre täyttää loppuvuodesta 82.

– Olen vitsaillut, että kun Kurre tuosta vielä vanhenee, olisi reilua, että hänen entiset vaimonsa, avovaimonsa ja tyttöystävänsä tulisivat jakamaan kanssani hoitovastuuta. Heitä on kumminkin melkoinen liuta.

Eppu myöntää toki, ettei itsekään ole enää ”se Kurren nuori vaimo”. Silmälasit muuttuvat yhä vahvemmiksi, muisti rakoilee ja kaulaan on ilmestynyt poimuja. Eikä enää mitenkään jaksaisi muuttaa. Pariskunta on vaihtanut kotia ja paikkakuntaa yhteensä kuusitoista kertaa. Viimeksi he palasivat kaksi vuotta sitten Berliinistä Suomeen, koska haluavat olla lähellä lapsiaan ja lastenlapsiaan.

Pitkäkin yhteiselo päättyy väistämättä joskus. Mutta juuri nyt sen miettiminen ei tunnu ajankohtaiselta. Eppu kertoo, kuinka puoliso juuri asensi harmaavesisuodatinta mökille ja seisoi kaivossa kolme tuntia. Seuraavana päivänä hän kaivoi kaapelille ojan käsivoimin.

– Vaikka Kurre on iäkäs, hän ei ole lakannut katsomasta eteenpäin. Hän keksii ja suunnittelee koko ajan jotakin uutta. Juuri siksi hän on niin rakastettava.

ASIOITA, JOITA HALUAISIN VIELÄ KOKEA PUOLISONI KANSSA

1) Matkustaa junalla Berliiniin.

2) Osallistua Bo Sundströmin jazz-orkesterin keikalle.

3) Elää mahdollisimman monta kirkasjärkistä ja tervejalkaista yhteistä vuotta kävellen pitkin maita ja mantuja.

X