Julkkikset

Ero laajensi rakkaustutkija Jason Lepojärven käsitystä rakkaudesta: ”On täysin mahdollista elää kukoistava elämä myös ilman puolisoa”

Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa asiantuntijana toimiva rakkaustutkija Jason Lepojärvi, 36, katsoi olevansa naimisissa vielä senkin jälkeen, kun nuoruuden avioliitto oli päättynyt lähes alkuunsa. Hän valmistautui elämään lopun ikäänsä yksin. Kunnes kaikki muuttui.
6.9.2016 Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Tommi Tuomi/Otavamedia

Jason Lepojärvi on päättämässä esitelmäänsä. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan luennolla on puhuttu rakkaudesta. Diaesityksessä on jäljellä enää yksi ruutu. Valkokankaalle heijastuu teksti: ”Iisa, will you marry me?”

Päät alkavat kääntyillä. Luokan etuosassa istuva vaalea nainen tutkii muistiinpanojaan eikä heti tajua, mitä on tekeillä. Pitkänhuiskea, tummaan pukuun pukeutunut luennoitsija astuu hänen luokseen, polvistuu ja esittää kosinnan.

Naisen vastaus hukkuu aplodeihin, mutta se ei jää kenellekään epäselväksi. Pariskunta kapsahtaa toistensa kaulaan ja suutelee pitkään.

Samalla viikolla iltapäivälehden lööpit julistivat: ”Opettaja kosi opiskelijaa”. Morsian ei tosin ollut opiskelija, vaan osallistui luennolle silkasta mielenkiinnosta.

Vain puoli vuotta aiemmin Oxfordin yliopiston tutkija, teologian tohtori Jason Lepojärvi oli ilmoittanut Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei aio enää koskaan mennä vihille. Lyhyt nuoruuden liitto oli päättynyt vuosia sitten, mutta kristillisen avioliittokäsityksen mukaisesti Jason katsoi olevansa yhä naimisissa.

Sitten tapahtui jotakin, joka muutti nuoren miehen mielen.

Ukkomiehen elämää elävä sinkku

Kahdeksan vuotta Jason Lepojärvi ehti olla sinkku, joka eli kuin ukkomies. Solmiessaan avioliiton 23-vuotiaana hän oli luvannut rakastaa puolisoaan myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema heidät erottaa. Vaimo kuitenkin halusi yllättäen erota jo puolentoista vuoden kuluttua. Se oli hirvittävä isku, mutta ei tehnyt tyhjäksi Jasonin antamaa lupausta. Hän päätti olla uskollinen, vaikka se tarkoittaisi loppuelämää yksin.

– Avioliiton purkamattomuus uskonnollisessa mielessä ei tarkoita sitä, etteikö Jumala antaisi anteeksi ja uutta mahdollisuutta, Jason selittää.

– Aina voi aloittaa alusta, mutta on asioita, joita ei voi perua. Avioliitossa, samoin kuin isäksi tai äidiksi tulossa, jokin muuttuu pysyvästi. Suhde lapseen tai puolisoon voi välillä olla huono tai jopa katketa, mutta sitä ei voi peruuttaa. Sen voi vain yrittää korjata.

Osa lähipiiristä piti Jasonin päätöstä järjettömänä. ”Hyvä mies menee hukkaan”, siunailtiin. Moni uskoi, että jonain päivänä Jason vielä rakastuu ja tulee toisiin ajatuksiin. Mutta vuodet kuluivat eikä uutta kumppania ilmaantunut rinnalle.

Ei elämä silti tauolla ollut. Jasonilla oli mahdollisuus mennä ja matkustaa lupia kyselemättä. Hän saattoi solmia syviä ystävyyssuhteita vailla huolta mustasukkaisuudesta. Tuli myös ihastumisia, jopa rakastumisia, mutta ne pysyivät platonisina.

– Ero laajensi käsitystäni rakkaudesta. On täysin mahdollista elää kukoistava elämä myös ilman puolisoa. Sain kokea rakkautta perheenjäsenten ja ystävien kesken. Fyysisen rakkauden puuttuminen ei ollut mikään ongelma. Selibaatissa eläminen käy sitä helpommin, mitä pitempään se kestää. Kroppa tottuu ja tunnetasollakin hellittää.

Mutta miksi nuori mies halusi vapaaehtoisesti kieltää itseltään rakkauden ruumiilliset ilot? Ymmärtääkseen Jasonin ehdottomuutta on tutustuttava hänen taustaansa.

Lapsenusko sai vahvistuksen

Oma ala löytyi armeija-aikana. Jason käyttää siitä vanhanaikaista sanaa kutsumus. Hän ehti haaveilla arkkitehdin ja juristin urasta, kunnes eräällä bussimatkalla Espoosta Helsinkiin mieleen pulpahti kysymys: Mitä työtä tekisin silkasta ilosta ja kiinnostuksesta?

Vastaus selvisi jo ennen määränpäätä: hän halusi filosofian ja uskonnon opettajaksi.

Uskoon Jason kasvoi jo lapsuudenkodissaan Espoossa. Kanadalainen äiti ja suomalainen isä kuuluivat helluntaiseurakuntaan. Aamuisin vanhemmat laskivat kätensä kolmen lapsensa pään päälle ja siunasivat heidät koulutielle.

Lapsenusko sai vahvistuksen aikuisuuden kynnyksellä. Se alkoi älyllisenä pohdiskeluna ja johti voimakkaaseen yliluonnolliseen kokemukseen. Mutta siitä Jason ei halua kertoa enempää, ettei tunnepuoli korostuisi liikaa.

– Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat elävässä uskossa, vaikka heillä ei ole samanlaista uskoontulon elämystä. Samoin kuin rakastuminen ensisilmäyksellä ei takaa kestävää parisuhdetta. Jos suhteen Jumalaan tai kumppaniin perustaa pelkästään tunteeseen, tulee rakentaneeksi korttitalon.

Nykyään Jason kuvailee olevansa paperilla luterilainen, sydämeltään helluntailainen ja ajatuksiltaan katolilainen. Rakennuspuita jumalasuhteeseen on tullut kaikista näistä kirkoista.

Armeijan käytyään Jason lähti kohti kutsumustaan ja aloitti opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän halusi tutkia erityisesti seksuaalisuuden ja rakkauden teologiaa.

– Yksi tärkeistä löydöistä oli tutkija-kirjailija C. S. Lewisin oivallus: Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole jumala.

Hyvä ihminen on hyvä rakastaja

Rakkaus ei ole vain tunne, Jason toteaa. Se on hyve, ominaisuus, jota voi harjoitella. Suojelijoikseen rakkaus tarvitsee muita hyveitä: rohkeutta, viisautta, uskollisuutta, itsehillintää. Ne auttavat sitä selviytymään vaikeidenkin aikojen yli.

– Useastihan rakkautta käytetään tekosyynä pettämiselle: ”Rakastuin, en vain voinut sille mitään.” Vastustamaton rakkaus tarkoittaakin usein vastuuttomuutta.

Siksi tarvitaan myös siveyden hyvettä, joka luo järjestystä ja kauneutta seksuaaliseen kaaokseen.

– Kuulostaa tosi epäseksikkäältä, mutta jos haluaa oppia rakastamaan, kannattaa treenata näitä hyveitä. Hyvä ihminen on hyvä rakastaja.

Avioero havahdutti Jasonin pohtimaan, miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat yksinkertaiseen lauseeseen ”rakastan sinua”. Olipa kyse sitten perheenjäsenten välisestä kiintymyksestä, ystävyydestä, eroottisesta rakkaudesta tai lähimmäisenrakkaudesta, lause sisältää Jasonin mukaan kolme asiaa:

On hyvä, että olet olemassa. ”Sinun takiasi maailma on parempi paikka.”

Lupaan osallistua kukoistukseesi. ”Jos rakkaus ei toteudu teoissa, se on vain sentimentaalista löpinää.”

Toivotan sinun rakkautesi tervetulleeksi. ”Toista voi rakastaa ilman vastarakkautta, mutta todellinen rakkaus pysyy sille avoimena.”

– Ennen kuin sanot ”rakastan sinua”, kannattaa miettiä, tarkoitatko todella tätä kaikkea. Toisaalta, toista voi myös päättää rakastaa. Tunteet seuraavat usein tekoja ja asennetta, hän muistuttaa.

Ajatus siitä, että on olemassa Se Oikea, on Jasonin mukaan romanttista hölynpölyä. Kaikki me olemme Niitä Vääriä, sillä kukaan ei ole täydellinen puoliso. Tulemme parisuhteeseen haavoittuneina, rikkinäisinä ja keskeneräisinä. Kaikki me myös muutumme.

– Rakkauden haaste onkin se, kuinka rakastan tätä ihmistä, jonka kanssa satun olemaan naimisissa, nyt ja kymmenen vuoden kuluttua.

Vauhdilla yhteen, naimisiin ja isäksi

Ensimmäisen avioliittonsa Jason oli solminut rakastumisen huumassa. Toinen liitto versoi ystävyydestä ja puhkesi kukoistukseen hitaasti.

Kaikki alkoi kirjeestä. Erityisopettaja Iisa Ahonen oli lukenut Jasonin kirjan Ruumis Jumalan kuvana ja rohkaistui laittamaan tälle sähköpostitse kiittävää palautetta. Vastaus tuli nopeasti.
Siitä käynnistyi ajatustenvaihto. Jason suoritti jatko-opintojaan Oxfordissa ja Suomessa vieraillessaan hän kävi tapaamassa Iisaa. Kun kävi ilmi, että tämä etsi puolisoa, Jason lupasi osallistua etsintään.

– Pidin Iisaa niin suuressa arvossa, etten voinut ajatellakaan esitteleväni häntä kenelle tahansa. Yhdet treffit järjestin, mutta mies ei sitten ollutkaan Iisan tyyppiä.

Alkoi näyttää siltä, että Jason olisi. Mutta hänhän oli jo naimisissa!

Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen Jason puntaroi kriittisesti avioliittonsa perusteita. Hän kävi asiasta keskustelua myös katolisen papin ja ex-vaimonsa kanssa.

– Ymmärsin nyt itsekin, että oli todellisia syitä epäillä avioliittoni pätevyyttä. En ollut pohtinut niitä vakavasti aiemmin, koska olin niin sitoutunut liittooni. Se oli tuntunut takaportin etsimiseltä, hän sanoo.

Parin kuukauden ajan Jason kävi jaakopinpainia ja tutkaili sieluaan. Sitten tuli varmuus: Kyllä, hän oli vapaa avioitumaan uudestaan. Ja kyllä, hän halusi vaimokseen nimenomaan Iisan.

Marraskuussa 2013 tapahtuneen kosinnan jälkeen tapahtumat vyöryivät vauhdilla. Joulukuussa vietettiin häitä ja tammikuussa muutettiin yhdessä Oxfordiin.
Vuoden lopulla toteutui vielä Jasonin pitkäaikainen unelma. Hänestä tuli isä.

Juttu on alunperin julkaistu Anna-lehdessä 37/2014.

Lue myös

Suosittelemme