Saksan liittokansleri Angela Merkel, Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Euroopan keskuspankin johtaja Christine Lagarde.
Saksan liittokansleri Angela Merkel, Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Euroopan keskuspankin johtaja Christine Lagarde.
Julkkikset

Miksi tasa-arvo ei etene politiikan huipulla Euroopassa? Nämä kolme naista antavat toivoa paremmasta

Euroopassa naisten on yhä vaikea nousta politiikan ja talouden huipulle, mutta kolmella naisella on tällä hetkellä ennätyksellisen paljon valtaa. Millaisia ovat Angela Merkel, Ursula von der Leyen ja Christine Lagarde?
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: iStock ja MVphotos

Euroopan ykköspoliitikko, Euroopan arvojohtaja ja maailman vaikutusvaltaisin nainen. Näin on tituleerattu Saksan liittokansleri Angela Merkeliä, 66, joka on johtanut Saksaa 16 vuotta.

Luonnehdintoja riittää enemmänkin. Angelan lempinimi on Mutti eli Äiskä. Häntä on sanottu maanläheiseksi – liittokanslerin voi nähdä supermarketissa ruokaostoksilla kantamassa itse omat kauppakassinsa. Häntä on kehuttu analyyttiseksi – onhan hän tehnyt uran tiedenaisena ennen kuin lähti politiikkaan – ja vaatimattomaksi ja itsekriittiseksi naiseksi, jonka ei tarvitse voittaa väittelyitä voittamisen takia. Visionäärinä häntä ei pidetä, vaan käytännöllisenä ongelmien ratkaisijana.

Sanotaan myös, että Angela on hyvä kuuntelija ja aidosti kiinnostunut ihmisistä. Punnittujen päätösten pohtiminen vie aikaa, ja saksan kieleen on syntynyt jahkailua tarkoittava uudissana ”merkeln” eli ”merkelöidä”.

Itsestään tai ajatuksistaan hän puhuu harvoin.

”Hänen salamyhkäisyytensä lienee DDR:n peruja, jolloin piti olla varovainen, ettei lipsauttanut mielipiteitään ennen kuin oli ajatellut”, Itä-Saksassa varttunut poliitikko Werner Schulz on sanonut.

Angela Merkel oli saunassa, kun Berliinin muuri murtui

Angela (omaa sukuaan Kasner) varttui Saksan demokraattisessa tasavallassa DDR:ssä. Isä oli pastori, äiti latinan ja englannin opettaja. Lisäksi perheessä oli kaksi nuorempaa sisarusta. Aikuisuus alkoi Karl Marx -yliopistossa fysiikan opintojen parissa. Angela oli kommunistisen puolueen nuorisojärjestön jäsen, mutta ei kuulunut puolueeseen.

Vuonna 1986 hän väitteli kvanttikemiasta ja työskenteli DDR:n tiedeakatemiassa. Häntä yritettiin värvätä Stasin tehtäviin, mutta hän kieltäytyi sanomalla olevansa lörppösuu.

Angela Merkel oli aikoinaan Saksan nuorin ministeri. Kuva: Dominik Butzmann/laif

Angela Merkel oli aikoinaan Saksan nuorin ministeri.

Silti perheen on täytynyt osata tasapainoilla. Puolueen linjaa kritisoineiden lapsilta saatettiin esimerkiksi evätä pääsy yliopistoon.

”Minulta on kysytty, oliko Itä-Saksassa mahdollista olla onnellinen, saattoiko siellä nauraa. Kyllä, mutta sekä minä että moni muu satsasi paljon siihen, että pystyi katsomaan itseään joka päivä peilistä, ja silti oli tehtävä kompromisseja”, Angela on sanonut.

Berliinin muuri murtui marraskuun 9. päivä vuonna 1989. Oli torstai, ja Angelalla saunavuoro. Hän meni ensin saunomaan ja vasta sitten kaupungille. Juhlimiselle ei jäänyt aikaa, sillä seuraavana päivänä oli töitä.

Saksojen yhdistyessä DDR:n tiedeakatemia lakkautettiin. Tiedenaisena Angela oli jäänyt jälkeen länsimaalaisista kollegoistaan, joten hän alkoi edistää poliittista uraa.

Kaksi vuotta muurin murtumisen jälkeen 36-vuotias Angela oli yhdistyneen Saksan ensimmäisen hallituksen nais- ja nuoriso­asiain­ministeri – kaikkien aikojen nuorin ministeri Saksassa. Nopea nousu oli mahdollista, koska Saksojen yhdistyminen oli sekavaa aikaa: uuteen hallitukseen tarvittiin entisiä itäsaksalaisia ja nainen. Vanhat kommunistijohtajat eivät kelvanneet, ja moni muu paljastui Stasin ilmiantajaksi.

Poliittisesti kokematon Angela oli hyvä koordinoimaan ja verkostoitumaan, ja hän osasi venäjää. Hän pääsi liittokansleri Helmut Kohlin suosioon ja eteni nopeasti.

Vuonna 2000 Angela Merkel valittiin Saksan kristillisdemokraattisen unionin, CDU:n, puheenjohtajaksi, viisi vuotta myöhemmin Saksan liittokansleriksi.

Angela Merkelin taka-alalla pysyttelevä mies tunnetaan ”Oopperan kummituksena”

Kymmenen neliön huoneessa oli sänky, kaappi, kaksi pöytää ja vessa käytävällä. Se oli Angelan ja hänen nuoruudenrakkautensa Ulrich Merkelin ensimmäinen koti. Angela oli parikymppinen, kun he menivät naimisiin. Avioliitto kesti viisi vuotta, miehelle ero tuli yllätyksenä. Angela lähti ja piti exänsä sukunimen ja pyykkikoneen. Huonekalut jäivät Ulrichille.

Vuonna 1981 elämään tuli Joachim Sauer, joka työskenteli DDR:n tiedeakatemiassa kvanttikemian tutkijana. Pari avioitui vasta vuonna 1998. Yhteisiä lapsia heillä ei ole, mutta Joachimilla on kaksi lasta edellisestä suhteestaan.

Nykyisin Joachim on emeritusprofessori. Hän edustaa harvoin vaimonsa rinnalla, ja hän pysyi poissa jopa silloin, kun Angela vihittiin liittokansleriksi vuonna 2005. Saksassa mies on saanut lempinimen ”Oopperan kummitus”, koska hänet voi ehkä nähdä vilauk­selta Wagnerin oopperamusiikille omistetuilla Bayreuthin musiikkifestivaaleilla.

Angela Merkel on monelle naiselle esikuva. Kriitikot ovat kuitenkin muistuttaneet, että hän on tehnyt hyvin vähän mitään konkreettista edistääkseen sukupuolten välistä tasa-arvoa, esimerkiksi liike-elämässä. Hän ei mielellään kutsu itseään feministiksi, koska ei halua määritellä identiteettiään sukupuolensa kautta. Toisaalta hän on auttanut avoimesti naisasiaa edistävää Ursula von der Leyeniä eteenpäin tämän uralla.

Ensi syksyn vaaleissa Angela ei enää asetu ehdolle. On mielenkiintoista seurata, kuka hänen saappaansa pystyy täyttämään.

Ursula von der Leyen eli nuorena kidnappausuhan alla

Myöhäinen kukkija, late bloomer. Näin saksalaisesta Ursula von der Leyenista, 62, tavataan sanoa, koska hän aloitti poliittisen uransa vasta nelikymppisenä. Nyt hän on ensimmäinen nainen Euroopan komission puheenjohtajana.

Ursula von der Leyenillä on seitsemän lasta. Kuva: nicolas LANDEMARD/Le Pictorium

Ursula von der Leyenillä on seitsemän lasta.

Hän varttui Belgiassa Brysselissä ja myöhemmin Saksassa lähellä Hannoveria. Hänen isänsä työskenteli ensin Brysselissä virkamiehenä ja myöhemmin poliitikkona CDU:ssa Saksassa. Perhe oli vauras, Ursulalla oli kuusi sisarusta, ja hän rakasti ratsastamista. Perhettä kohtasi kuitenkin tragedia, kun Ursulan 11-vuotias sisko menehtyi syöpään. 13-vuotias Ursula jäi sisarusparven ainoaksi tytöksi, ja vaikka hän ei ollut esikoinen, pyrki hän pitämään veljistään huolta.

1970-luvun loppupuolella Ursula opiskeli Lontoossa kauppatieteitä salanimellä Rose Ladson, koska äärivasemmistolaisen terroriryhmän Baader–Meinhofin pelättiin suunnittelevan hänen kidnappaustaan.

1970-luvun loppupuolella hän opiskeli Lontoossa kauppatieteitä salanimellä Rose Ladson, koska äärivasemmistolaisen terroristiryhmän Baader–Meinhofin pelättiin suunnittelevan hänen kidnappaustaan isän harjoittaman politiikan takia.

Tilanteestaan huolimatta hän eli ilmeisen huolettomasti. Ursula on kertonut opiskelemisen sijaan keskittyneensä elämiseen.

”Lontoo symboloi minulle moderniutta. Vapautta, elämäniloa, kokeiluja. Saavutin sisäisen vapauden, jonka olen säilyttänyt tähän päivään asti. Opin myös sen, että ihmiset erilaisista kulttuureista voivat aivan hyvin elää rinnakkain.”

Hän palasi Saksaan, alkoi opiskella lääketiedettä, valmistui gynekologiksi vuonna 1987 ja teki töitä naisten klinikalla.

Lääketieteen opintojen parista löytyi saksalaiseen aatelissukuun kuuluva lääkäri Heiko von der Leyen. Pari avioitui, ja ensimmäinen lapsi syntyi pian häiden jälkeen. Lapsia syntyi yhteensä seitsemän – ei siis ihme, että Ursulaa kutsutaan superäidiksi!

Lääkärin työn ja kolmannen lapsen kohdalla pikkulapsiarjen yhdistäminen oli rankkaa. Lisäksi 1980-luvun Saksassa suorastaan paheksuttiin äitejä, jotka kävivät töissä.

”Yövuorot, paine, olin aivan uuvuksissa ja ajattelin, että en enää jaksa”.

1990-luvun alussa perhe muutti Heikon työn perässä Kaliforniaan Yhdysvaltoihin, missä Ursulan mukaan vanhempia tuettiin paremmin kuin Saksassa.

”Yhtäkkiä tarjottiin päivähoitoa ja odotuksena oli, että miehetkin osallistuvat lastenhoitoon. Hyvä tukiverkosto parantaa valtavasti itsetuntoa. Tätä oivallusta olen kuljettanut mukanani halki elämäni”.

Oivallus vaikutti esimerkiksi siihen, että esimiehenä hän on pitänyt ensisijaisen tärkeänä luoda tukiverkoston alaisilleen: ilmapiirin on oltava kannustava ja avulias.

”Sen jälkeen kaikki muut haasteet ovat ratkottavissa”.

Lue myös: Katso EU-johtaja Ursula von der Leyenin rohkea kannanotto #sohvagateen – tutkija pitää puhetta harvinaislaatuisena

Omalla esimerkillään hän on näyttänyt, että äiti voi mennä työelämään, vaikka lapset olisivat alle 3-vuotiaita

Palattuaan Yhdysvalloista Saksaan Ursula lähti paikallispolitiikkaan. Puoluevalinta oli kodin peruja eli CDU. Hänestä tuli Angela Merkelin luottopelaaja, joka on ollut ministerinä kolmessa eri hallituksessa.

Saksassa häntä on usein kritisoitu. Hänen väitöskirjastaan nousi kohu vuonna 2015, kun Der Spiegel väitti, että hän oli plagioinut siitä melkein puolet. Tarkastuksen jälkeen siitä löydettiin puutteita, mutta Ursulan ei katsottu syyllistyneen tietoiseen plagiointiin, ja hän sai pitää tittelinsä.

Erityisen kovaa kritiikki oli, kun hän työskenteli puolustusministerinä. Tuolloin kritisoitiin puolustusvoimien huonoa valmiutta ja kalustoa. Lisäksi ministeriön konsulttisopimuksissa oli epäselvyyksiä.

Työskennellessään perheministerinä hän onnistui ainakin keskiluokkaisten naisten kannalta hyvin. Hän muutti äitiysvapaan vanhempainvapaaksi ja puhui siitä, että lasten kasvattaminen on yhtä paljon isien kuin äitien tehtävä. Hän pyrki myös parantamaan päivähoitojärjestelmää, jotta naisten olisi helpompaa työskennellä. Saksassa nämä olivat rohkeita tekoja, sillä viitisentoista vuotta sitten maassa oli vielä hyvin vahva kotiäitikulttuuri. Omalla esimerkillään hän on näyttänyt, että äiti voi mennä työelämään, vaikka lapset olisivat alle 3-vuotiaita. Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että hänen feminisminsä on etuoikeutettua. Hänellä on aina ollut varaa palkata lastenhoitaja kotiin.

Euroopan komission puheenjohtajaksi hänet nimitettiin vuonna 2019, kimuranttien neuvotteluiden jälkeen. Tehtävään haluttiin nainen. Hän on luonnehtinut valintansa tuntuneen ”henkeäsalpaavalta”.

”Tällainen kysymys esitetään vain kerran elämässä, ja se on niin suuri kunnia, etten epäröinyt.”

Christine Lagarde: Syyllisyyden ei voi antaa määrätä elämää”

Globaalin talouselämän rocktähti – näin on luonnehdittu ranskalaista Christine Lagardea, 65, joka valittiin Euroopan keskuspankin johtajaksi vuonna 2019. Hän on ensimmäinen nainen tässä virassa.

Christine Lagarde pitää huoliteltua ulkonäköä uskottavuusasiana.

Christine Lagarde pitää huoliteltua ulkonäköä uskottavuusasiana.

On sanottu myös, että hän on itsenäinen, taitava organisoimaan ja kontrolloitu. Christine herää aamuisin viideltä, tekee lihaskuntoharjoittelua ja menee kuudeksi uimaan. Lisäksi hän pyöräilee. Hänen kerrotaan arvostavan liikuntaa enemmän kuin nukkumista ja uskovan siihen, että säännöllinen liikunta auttaa menestymään. Hän on kasvissyöjä eikä käytä alkoholia.

Christinen kerrotaan arvostavan liikuntaa enemmän kuin nukkumista ja uskovan siihen, että säännöllinen liikunta auttaa menestymään.

Tarkkuus näkyy myös huolitellussa tyylissä. Hän on sanonut, että jos ulkonäkö ei ole huoliteltu, joku voi ajatella, että henkilö on leväperäinen myös työssään.

Christine (omaa sukua Lallouette) varttui Le Havressa. Isä oli englanninkielisen kirjallisuuden professori, äiti opetti ranskan kielioppia, latinaa ja antiikin kreikkaa. Perheeseen kuului myös kolme pikkuveljeä.

”Esikoisena komensin ja pidin huolta veljistäni. Se oli hyvää harjoitusta elämää varten.”

Nuorena Christine kiinnostui taitouinnista. Hän oli mukana Ranskan maajoukkueessa, joka osallistui Euroopan mestaruuskilpailuihin.

Christine oli vain 17-vuotias, kun isä menehtyi sairauteen. Isänsä kuoleman jälkeen hän opiskeli amerikkalaisessa tyttökoulussa, Holton-Armsissa, jossa on opiskellut muun muassa Jacqueline Kennedy Onassis.

Hienosta yksityiskoulusta voisi päätyä johonkin Ranskan eliittikorkeakouluista, mutta toisin kävi.

”Epäonnistuin surkeasti”, Christine on kuvaillut yrityksiään pääsykokeissa. ”Ensimmäisellä kerralla olin rakastunut erääseen henkilöön, josta oli tuleva mieheni, enkä opiskellut kunnolla. Seuraavana vuonna opiskelin todella paljon, mutta unohdin ilmoittautua.”

Ensimmäinen nainen maailmassa suuren kansainvälisen lakifirman johdossa

Eräs henkilö oli pankkiiri Wilfried Lagarde, jonka kanssa Christine sai myöhemmin kaksi poikaa. Sitä ennen Christine valmistui juristiksi Paris X Nanterren yliopistosta. 1970- ja 1980-lukujen taitteen Ranskassa ei ollut montaa naispuolista juristia. Ranskalaisessa lakifirmassa luvattiin hänelle työpaikka, mutta todettiin, ettei naisella olisi mahdollisuutta nousta osakkaaksi. Hän menikin sitten töihin suureen, kansainväliseen lakifirmaan Baker & McKenzieen. Sen Pariisin-toimistoa johti nainen, josta tuli Christinen esikuva. Myöhemmin Christine nousi firman johtajaksi ja oli ensimmäinen nainen maailmassa, joka johti suurta kansainvälistä lakifirmaa.

Christinellä oli yhteiskunnallisia kytköksiä, ja vuonna 2005 hänet kutsuttiin kauppaministeriksi Ranskaan. Hän on keskustaoikeistolaisen Tasavaltalaiset-puolueen (Les Républicains) jäsen, ja ollut kolme kertaa ministerinä.

Vuonna 2011 hänet nimitettiin ensimmäisenä naisena Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtajaksi. Viisi vuotta myöhemmin alkoi kova myllytys, kun hänet tuomittiin syylliseksi virkavelvollisuutensa laiminlyönnistä valtionvarainministerinä. Oikeudenkäynti liittyi erään liikemiehen ja valtion väliseen kiistaan, jossa liikemiehelle oli maksettu korvauksia noin 400 euroa. Christine ei saanut sakkoja eikä vankeutta, koska oikeus katsoi hänellä olleen hyvä maine ja hänen olleen kiireinen finanssikriisin takia.

”Minun oli vain hyväksyttävä se, että en voinut menestyä kaikessa”

Pierre-Henri oli 9- ja Thomas 7-vuotias, kun Christinen piti muuttaa Chicagoon lakifirman johtotehtäviensä takia ja jättää pojat asumaan isälleen Pariisiin. Hän oli eronnut poikien isästä joitakin vuosia aiemmin.

”Minun oli vain hyväksyttävä se, että en voinut menestyä kaikessa. Oli vain priorisoitava ja hyväksyttävä syyllisyys”, hän sanoi ja lisäsi: ”Mutta syyllisyyden ei voi antaa määrätä elämää.”

Christinen toinen aviomies oli brittiläinen liikemies Eachran Gilmour. Vuonna 2006 hän tapasi työmatkallaan korsikalaisen liikemiehen Xavier Giocantin, vanhan tuttunsa opiskeluajoilta. Huhutaan, että rakkaus leimahti hetkessä, ja piti se paikkaansa tai ei, pari on yhdessä edelleen.

Mikä on auttanut Christineä nouse­maan huipulle? Vastaus on hyvä itsetunto.

”Se kumpuaa siitä, että elämässä on jo­ku, joka rakastaa, osaa asettaa odotuk­­sia ja tukee. Minulla oli vanhempieni ja veljieni rakkaus, on lapset ja mies. Rakkaus antaa voimaa, auttaa astumaan oman mukavuus­alueen­ ulkopuolelle ja sanomaan ’kyllä’.”

Tärkeimmät lähteet: Apu, Bloomberg TV:n The David Rubinstein Show, The ECB -podcast, The Guardian, Helsingin Sanomat, Kauppa- lehti, Politico, Reuters, Yle

X