Julkkikset

Eva Biaudet hoiti muistisairasta äitiään: ”Olin kestämiseni äärirajoilla”

Kansanedustaja Eva Biaudet, 58, on hoivannut muita lähes koko aikuisikänsä. Ensin neljää lastaan, nyt muistisairasta vanhaa äitiään. Hoivaaminen on ollut ajoittain rankkaa mutta myös palkitsevaa. – Minä elän ja hengitän sitä, että saan tuntea olevani tarpeellinen.
14.11.2019 Teksti: Annan toimitus Kuvat: Mirva Kakko

Eva Biaudet naputtaa siniseksi lakatuilla kynsillään kahvimukin kylkeä. Mukiin on kuvattu muumitalo, jonka portailla vilkuttaa Muumimamma.

– Olen aina ajatellut, että kotini on vähän kuin muumitalo. Molemmissa riittää porukkaa, Eva sanoo nauraen.

Evan koti ei tosin ole sininen pyöreä torni, vaan kerrostaloasunto Etelä-Helsingissä. Ja tällä hetkellä siellä on varsin tyhjää ja hiljaista. Vanhimmat lapset ovat jo muuttaneet omilleen, ja nuorimmainenkin lähti kesällä armeijaan.

Äidillisen Muumimamman tavoin myös Evan huolenpidon piiriin on mahtunut muitakin kuin oma perheväki. RKP:n kansanedustajana hän on työskennellyt sukupuolten tasa-arvon puolesta ja rasismia vastaan.

Tosin omassakin perheessä riittää yhä huolehdittavaa. Pikkuparlamentissa sijaitsevan työhuoneen penkillä lepää vaateliikkeen muovikassi. Siellä on housut, jotka Evan on tarkoitus viedä sovitettavaksi muistisairaalle äidilleen hoivakotiin. Sinne tytär kiiruhtaa kesken työpäivän tai sen jälkeen monta kertaa viikossa.

– Minulla on koko ajan huoli ja huono omatunto äidin takia, hän tunnustaa.

Evan isä menehtyi kaksi vuotta sitten. Ensimmäisiksi viikoiksi isän kuoleman jälkeen Eva muutti äidin luo. Yhteisasumisesta ei tullut mitään. Äiti heräili öisin ja halusi seurustella. Television katselu tai sanomalehden lukeminen oli mahdotonta hänen läsnä ollessaan. Jos Eva meni vessaan, äiti huuteli huolestuneena: missä olet?

– Sain migreenikohtauksia ja uuvuin. Jo parin viikon jälkeen olin kestämiseni äärirajoilla.

Äidille alettiin etsiä hoitopaikkaa. Tyttärelle oli järkytys huomata, miten hankala ja byrokraattinen prosessi se oli. Lausunnot palveluntarpeesta viipyivät, hoivavaihtoehtoja ei esitelty ja kotilääkäri vaihtui usein. Poliitikkona Eva oli kuvitellut olleensa mukana rakentamassa toimivampia tukiverkostoja vanhuksille.

Lopulta äiti sai paikan yksityisessä palvelukodissa, jossa hänestä huolehditaan vuorokauden ympäri. Se ei poista Evan huolta.

– Muistisairas ei osaa nauttia siitä, että tapasimme eilen ja tapaamme taas huomenna. Hän on koko ajan vähän eksyksissä.

Lue myös: Alzheimerin tautiin viisikymppisenä sairastunut Sirpa Neittamo: ”Olen kiitollisempi kuin ennen”

Ajatus avuttomuudesta pelottaa

Äiti ilahtuu valtavasti, kun Eva tulee käymään. Muut neljä sisarusta asuvat kaukana ja pitävät päivittäin yhteyttä soittelemalla. Eva ei ole varma, tunnistaako äiti hänet joka kerta tavatessa. Mutta äiti ymmärtää, että vierellä on rakas läheinen.

Evan mukaan maksamme kovaa hintaa siitä, että elämme yhä pidempään. Hän pelkää jakavansa äidin kohtalon.

– Olen jo muutenkin hajamielinen, unohtelen tavaroita ja menen tapaamisiin väärään paikkaan väärään aikaan. Sairaus on eräänlainen varjo ylläni. Pelottaa ajatus, että tulisin avuttomaksi ja riippuvaiseksi muiden hoivasta.

Tänä syksynä Eva on potenut tyhjän pesän syndroomaa. Hän sanoo olevansa curling-äiti, jonka on ollut vaikea päästää irti aikuistuvista lapsista. Ikävöinti tuntuu fyysisenä kivistyksenä kropassa.

– Hoivaaminen on kaksipiippuinen asia. Toisaalta olen kokenut sen raskaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi: pitääkö minun hoitaa kaikki yksin? Toisaalta minulle on tosi tärkeätä tuntea olevani tarpeellinen. Minä elän ja hengitän sitä.

Luit juuri lyhennelmän Annan 46/19 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa kansanedustaja Eva Biaudet kertoo muun muassa, kuinka hän on kokenut oman äitiytensä kolmen adoptiolapsen ja yhden biologisen lapsen vanhempana. Kuinka Eva selvisi avioerostaan ja arjesta lasten kanssa? Miksi Evan ja hänen kuopuksensa isän suhde oli niin pitkään on-off? Miksi muiden hoivaaminen on Evalle niin tärkeää? Miltä lapsista tyhjentynyt koti tuntuu? Miten Eva näkee tulevaisuutensa eduskunnassa? Lue koko haastattelu Annan numerosta 46/2019 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!

Lue myös

Suosittelemme