Ihmiset ja suhteet

Eveliina Talvitien elämä meni uusiksi Tallinnaan muuton myötä – Kelmikülan puutaloidyllissä kirjailija elää omassa kuplassaan

Kirjailija Eveliina Talvitien koti on ollut kohta viiden vuoden ajan Tallinnassa.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Sara Pihlaja

– Ajattelin vain, että tämä on nyt yhden aikakauden loppu.

Kirjailija Eveliina Talvitien koti on ollut kohta viiden vuoden ajan Tallinnassa.

Kuviollisen sohvan nurkassa sijaitsee Eveliina Talvitien työpaikka. Usein hän vetäytyy arkielämästään kirjoittamaan jonnekin muualle, työhuoneelle Viljandiin tai ulkomaille. Mutta kyllä tekstiä syntyy myös kotona Tallinnassa, jossa hän on asunut kohta viisi vuotta.

Muutolle ei ollut yhtä selkeää syytä.

Eveliina oli tavannut nykyisen puolisonsa, valokuvaaja Jyri Pitkäsen 2015 Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä. He alkoivat työstää yhdessä kehitysvammaisten lasten arkea käsittelevää Erilaiset-projektia, joka vei heidät tapaamaan 50 perhettä eri puolilla maailmaa. Tuli mieleen, että oman tukikohdan voisi perustaa keskemmälle Eurooppaa. Sillä vaikka reissaaminen viehätti, ihan pelkiksi kiertolaisiksi he eivät halunneet.

Suomenlahden toiselle puolelle asettumisen yhteydessä koko elämä meni uusiksi. Eveliina myi asuntonsa Helsingissä, irtisanoutui työstään viestintätoimisto Ellun Kanoissa ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Mieleen on syöpynyt kuva viimeisestä muuttokuormasta, jossa täyteen ahdetun pakettiauton katolle oli rullattu futonpatja.

– Satamaa kohti ajaessa kuulostelin, tuntuuko olo haikealta. Ei tuntunut. Ajattelin vain, että tämä on nyt yhden aikakauden loppu.

Elämä Helsingissä oli ollut hektistä. Pitkän työpäivän jälkeen Eveliina kiirehti joogatunnille ja haki kotimatkalla noutoruokaa. Tahti ei ole hellittänyt Tallinnassakaan ja toimeentulo on epävarmempaa, mutta työn sisällöstä ja työajoista voi päättää itse.

Nyt esimerkiksi pidetään paussi kirjoittamisesta ja hörpätään kuppi teetä.

Eveliina Talvitie joutui taistelemaan, kun asunnosta löytyi ongelmia

Asettuminen uuteen kotimaahan vaati jonkin verran byrokratiaa ja virastoissa juoksemista. Sähköisen henkilöllisyyden saaminen helpotti asiointia.

– Löysin itsestäni v-maisen taistelijan.
– Löysin itsestäni v-maisen taistelijan, sanoo Emilia Talvitie.

Vuoden verran vuokralla oltuaan pariskunta tiesi haluavansa jäädä Tallinnaan ja päätti ostaa asunnon. Sopiva löytyi puutalokorttelista lähellä trendikästä Telliskiveä. 1906 rakennettuun huoneistoon tehtiin iso remontti, ja se sisustettiin pääasiassa kirpputorilöydöillä. Mainittakoon, että pyökkipuiset keittiönkaapit ovat Pirkko Arstilan vanhat.

Remontin yhteydessä paljastui vanhan talon omistajan painajainen. Kellarin kattohirret olivat mädäntyneet ja vaarassa romahtaa. Asunnossa oli kiinni koko varallisuus.

– Löysin itsestäni v-maisen taistelijan. Saimme asunnosta hinnanalennuksen, jonka turvin vika korvattiin.

Tallinnan keskustassa kohoa­vat modernit tornitalot ja rytmi on kiihkeä. Kotikaupunginosassa Kelmikülassa Eveliina sanoo elävänsä omassa kuplassaan. Puutalokortteleiden yllä leijuu savun tuoksu. Lähikaupan katossa roikkuvat kristallikruunut, asiak­kaita palvellaan tiskin takaa ja jokaiseen tuotteeseen on liimattu oranssi hintalappu.

– Tuntuu kuin astuisi menneisyyteen.

Virossa feminismistä puhutaan Eveliinan mielestä yllättävän vähän

Eveliina Talvitie tunnetaan naisena, joka kirjoissaan ottaa reippaasti kantaa tasa-arvoon. Tuorein teos Kunniaton mutta vapaa kertoo Suomeen muuttaneen afgaaninaisen tarinan. Hän on julkaissut yhdeksän tietokirjaa, muun muassa omiin kokemuksiin perustuvan pamfletin Miten helvetissä minusta tuli feministi sekä kaksi romaania. Tuoreempi niistä ilmestyy huhtikuussa vironkielisenä.

Virossa feminismistä puhutaan Eveliinan mielestä yllättävän vähän. Siitäkin huolimatta, että jokin aika sitten presidentti, pääministeri ja ulkoministeri olivat kaikki naisia.

Taannoin kirjailija kävi kertomassa työstään Tallinnan yliopiston työntekijöille. Moni näistä korkeakoulutetuista ihmisistä tuumi, että tasa-arvo on hyvä. Mutta feminismi, ei me sitä tarvita!

– Kuitenkin sukupuolten välinen palkkaero on Virossa Euroopan suurimpia. Kysyin, eivätkö naiset kuitenkin haluaisi samaa palkkaa kuin miehet. Ja voisiko feminismi olla väline siihen?

Juttua on muokattu 24.1.2024: otsikko muutettu.

X